18.12.2011

6 yötä jouluun

Koti näyttää siltä, miltä yleensäkin aina ennen joulua; sotkuiselta! Mutta ei hätää, joulu tulee kuitenkin, siivosi sitten vähän tai paljon.
Mikään ei suju yhtään paremmin tai välttämättä huonommin ainakaan  siivouksen takia.
Joulu löytyy ihan muista asioista kuin kiiltävästä komerosta, sen olen oppinut viime vuosina. Toisaalta aika vapauttava tunne ja kehtaan ääneen sanoa etten stressaa enää jouluvalmisteluilla.

Toki, onhan se jokaisen oma asia, millä se joulumieli tulee, jos haluaa hikipäässä puunata joka nurkan ja olla puolikuollut väsymyksestä ja äkäampiaisen pistämä, niin siitä vaan. Minua taitaa vaivata enempi laiskamato:)
Toisaalta, kaikki paineet meille naisille luodaan yleensä ulkoapäin. Lehdet, tv  ja mainokset pursuavat kaiken maailman leivonta-, askartelu-, käsityö-, siivous-, ym. ohjetta. Niiden ristipaineessa voi tulla helposti tunne, etten ole tarpeeksi hyvä äiti tai vaimo, ellen tee jotain noista, mieluiten tietysti vähän kaikkea. Toivon jokaiselle viisautta tehdä omanlaisensa joulu, olipa se ostolaatikoiden ja -pipareiden makuinen tai itsetehty, ilman paineita. Ellei ole aikaa, mahdollisutta tai voimavaroja, osta valmista ilman tunnontuskia.
 

17.12.2011

Valokuvauspäivä

Tänään olen huseerannut kameran kanssa ja yrittänyt, nimenomaan "yrittänyt" kuvata kynttilöitä ja kiviä ja kasveja ja vaikka mitä. En tahdo millään päästä yksimielisyyteen kameran kanssa kuvanlaadusta :) Minussa vika, totta kai!      On se rankkaa.........

Joulukoristeiden ja kynttelikköjen ilmaantuminen merkitsee sitä, että muille normaalisti esillä oleville tavaroille joutuu etsiä siksi aikaa väliaikaispaikan. Esimerkiksi keittiön kukat, Anopinkielet ja- korvat ja mitä ne lieneekään, joutuivat häätömatkalle keittiön ikkunalta ja pöydältä. 


Kokosin ne tuohon pöydän päähän yhteiskuvaa varten, ennen kuin joutuivat mierontielle:) 

Nämä laitoin takanreunalle ja isommat nostin kirjahyllyn päälle. Jospa ne siellä pysyis hengissä pari kolme viikkoa.

15.12.2011

Värimaailmasta

Satuin löytämään lehtilokerikosta hyvän ja vähälle lukemiselle jääneen puutarhalehden numeron. 

Pari mahtavaa pihaa oli esittelyssä ja lehti sisälsi muutenkin kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa. 
Toisaalta tuli taas jollain lailla surumieli, kun tietää, ettei itse enää kykene tekemään ja toteuttamaan uusia unelmiaan ja haaveitaan pihan suhteen. 

Mietin joskus, että mitä vastaisi, jos kysyttäisiin minkä tyylisuunnan piha on mieluisin ja mitä omani edustaa. 
Tykkään kyllä enemmän selkeistä ryhmistä ja hyvin reunustetuista penkeistä, mutta ihan liian säntillistä ei saa olla. Gottage garden on joissakin tapauksissa myös suht. ok, mutta en ehkä kuitenkaan kallistuis täysin sen kannalle. 
Välillä kyllä tuntuu, että omalla pihalla vallitsee vain pelkästään sekasotkua ja kaikki on missä sattuu.

Kukkien värimaailma on kiehtova ja se, miten niitä yhdistetään. Joskus näkee kuvia tai esittelyitä pihoista, parvekkeista tai viherhuoneista, jotka ovat pelkästään valko-vihreitä. Liian kliinistä minun makuuni. 
Jotkut taas eivät pidä keltaisista kukista lainkaan ja karttavat niitä viimeiseen asti pihallaan. Kuitenkin aika moni kevään ja vastaavasti syksyn kukkijoista ovat nimenomaan keltaisia. 

Pidän ehkä kuitenkin eniten harmonisesta värien yhdistämisestä, vaikka aina se ei toteudu omallakaan pihalla yrityksistä huolimatta. Olen yrittänyt luoda penkkejä tiettyihin väreihin pohjautuen, kuten sinipuna- lila-sininen sekä lila-vaaleanpuna-valkoinen yhdistelmän ja vähän siltä väliltäkin. 
Puolivarjon penkissä on kelta-vihreä-valko-oranssi väritys.

Oranssin, keltaisen ja kirkkaan punaisen sävyt sopivat mielestäni keskenään mainiosti yhteen. 
Vastaväreilläkin on hauska leikitellä ja keväällä syntyy väkiselläkin näitä yhdistelmiä, kun kultatyräkki ja laukat kukkivat samaan aikaan, samoin sammalleimu ja mätäsleimu. 

En osaa sanoa mikä väriyhdistelmä olisi eniten mieleen, ehkä aina se joka on sillä hetkellä näyttävin ja parhaillaan kukassa.

Vähiten löytyy ehkä kirkkaansinistä. Raunioyrtti / Rohtoraunioyrtti ja Kevätkaihonkukka lienevät ainoat tämän värin edustajat.

12.12.2011

Mietteitä puutarhan pidosta

...ja inspiraation lähteistä

Nyt eletään joulukuuta, mutta olen jo kauan silmäillyt siemenluetteloita ja haaveillut, suunnitellut, kylvänyt, koulinut.....eivät mahtuisi mihinkään, jos kaiken toteuttaisi. Iskee välillä runsaudenpula kaikkien ihanien mahdollisuuksien edessä.
Sanoisin että juuri se ideointi on ehkä parasta puuhaa talvisin, kun kaipaa kesää ja edellisen kesän puurtaminen on jo ihanasti unohtunut:)

Tilasin muutaman uuden luettelon netin kautta, mutta ei haittaa vaikka katselee vanhojakin luetteloita, kukat pysyvät kuitenkin samoina ja sen pohjalta voi tehdä suunnitelmia.

Minua inspiroivat tässä puutarhaaharrastuksessa myös alan lehdet, joita olen tallettanut muutaman vuoden ajalta. Luen niitä säännöllisesti läpi vuoden ja yöpöydälläni onkin aina nivaska puutarhalehtiä yön unettomia hetkiä varten.... 
Olen lukenut samat lehdet  moneen kertaan, mutta aina niistä löytyy jotain uutta, joku artikkeli on voinut jäädä huomiotta ja inspiroivien ja upeiden kuvien katselu kelpaa aina.


Pihojen esittelyt ovat ehkä parasta antia näissä lehdissä, näkee miten muut ovat yhdistelleet kasveja ja kertovat kokemuksistaan. Niistä saa kivoja vinkkejä omaan pihaan, harva kuitenkaan kopsaa mitään suoraan sellaisenaan itselle. 
Joskus on vain sokea omalle tekemiselleen, eikä huomaa, miten jotkin kasvit sopivat johonkin tiettyyn paikkaan tai keskenään. 


Yhtenä hyvänä vertaistukena, yhteisönä ja tietolähteenä olen kokenut puutarha.net:n jäsenyyden. Muutaman vuoden mukana olon myötä olen saanut apua mm. kasvien tunnistuksessa, kokemuksia kesäkukista ja perennoista, vinkkejä tuholaistorjuntaan, taimikasvatukseen, katteiden käyttöön ja vaikka mihin. Yleensä kaikenlaista rohkaisua omille hankkeilleni ja suunnitelmilleni, lukuisia ideoita, vinkkejä ja muiden omakohtaisia kokemuksia sekä hersyvän mukavan ilmapiirin. 
Mukaan mahtuu monenikäisiä ja erilaisista lähtökohdista olevia "penttiläisiä", kuten itseämme nimitämme ja jokaisella on omanlaisensa ja -näköisensä puutarha hoidettavanaan. Joillakin on vain pieni parveke tai rivaripiha, toisilla taas on lääniä vaikka muille jakaa. 


Aiheita käsitellään laidasta laitaan ja parasta antia ovatkin toisten omakohtaiset kokemukset ja hyvät neuvot ja niksit. Myös epäonnistumisen tuskat jaetaan. 
Mukana on vahvoja alan konkareita tai vastaavasti täysin vihreitä aloittelijoita ja kaikkia siltä väliltä, mutta uudet jäsenet otetaan aina ilolla vastaan ja kannustusta löytyy.

Hyödynnän paljon myös netistä löytyvää tietoa, vierailen taimistojen kotisivuilla ym. Nykyisin netistä löytää apua pulmaan kuin pulmaan. Silti on välillä mukava lukea ihan kunnon perinteisiä puutarhakirjojakin.

Talvet ja keväät voisin tuijottaa illasta toiseen hyvin tehtyjä puutarhaohjelmia. Minua ei niinkään kiinnosta ne ohjelmat, missä muutos tapahtuu aina usean ihmisen ja koneiden voimin, nopeasti ja tehokkaasti, kaikki näytettynä puolen tunnin, tunnin ohjelmassa. 
Jälki on siistiä, mutta yleensä aika persoonatonta. Vähän kuin edustuspihoja, kaikki tarkkaan mietittynä. Ei ole epämääräisiä koukkaisuja sinne tänne, penkinlaajennuksia tai hetken mielijohteesta syntyneitä polkuja, latoituksia ym. 
Mitä tekevät ja ideoivat nämä ihmiset, joille on koko piha tehty valmiiksi naapuritontin reunoja myöten? Ehkäpä he eivät kuulukaan meihin todellisiin puutarhaihmisiin. Heille riittää sen valmiin pihan vähäiset hoitotoimet...jos nekään tulee tehdyksi.

Parhaita puutarhaohjelmia ovat mielestäni ne, joissa todella tehdään jotain, näytetään miten työt tapahtuvat, paljain, multaisin käsin. Monet englantilaiset ohjelmat ovat hyviä, viimeksi tuli mainio uusi ohjelmasarja, nimi totta kai hukassa, vaikka vasta sitä tihrustin boxista. Siinä perustettiin kokonaan uusi alue, alusta alkaen kolmen ihmisen voimin ja sen kehitystä, kasvua ja kasveja tutkailtiin intensiivisesti, sateista huolimatta.

Minulle itselleni puutarhanhoito tarkoittaa mitä suuremmassa määrin omaa suunnittelua ja toteutusta, välillä hullujakin päähänpistoja. Vastoinkäymisiä, uusien asioiden kokeilua, itsensä voittamista ja vaikka mitä. 
Kauneus on katsojan silmissä ja oma puutarha on aina itselle kaunis, soisi ainakin kaikille sitä oleman. Siitä halutaan tehdä paikka, jossa viihtyy ja rauhoittuu. Jos siltä tuntuu, voi häärätä aamusta iltaan tai tyytyä keräilemään vain kuihtuneet kukat ja kuunnella puutarhan ääniä. Istua keinussa juomassa aamukahvia, katsella, kun jostain lehahtaa perhonen läheiseen kukkapenkkiin, altaalta kuuluu hiljaista vedensolinaa. Suljen silmäni, aurinko hivelee kasvojani...voiko olla autuaampaa olotilaa!

Kaikki eivät pidä kaikesta eikä ole tarkoituskaan. Sehän tässä kaikkein parasta onkin, jokainen voi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. No, toki joskus olosuhteet ja maaperä ym. vaikeuttavat hiukan toimintaa, mutta vaikeudet pitää yrittää voittaa.
Pahimpia vastustajiani ovat valtavat itikkalaumat, jotka viihtyvät alinomaa meidän pihalla vaanien minua verenhimoisina. Purkki jos toinenkin kuluu kesän aikani "ohovia" ja sitä pitää olla aina varastossa ja lähellä saatavilla.
Enkä kyllä tykkää käärmeistäkään, joita näkee lähes joka kesä useampiakin meidän pihalla ja moniko ohittaa pihan lähietäisyydeltä, mutta niin vain on niidenkin kanssa oppinut elämään ja touhuamaan. Lyhyt nurmikko ja hivenen varovaisuutta pelissä, niin selviää. Ja kättä pitempää mukana...


Meillä on lisäksi tosi kivinen maa ja se aiheuttaa usein ongelmia ja suurimpien kivien kohdalla on ollut pakko luovuttaa ja kaivaa uusi kuoppa pensaalle. Onpa tästä kaikesta seurannut jotain hyvääkin, ei lopu kivet kesken ja monet liuskekivet on kaivettu oman pihan reunamilta ja niistä on koottu kivipaaseja ja pylväitä. 

Kivet ovat ehdottomasti meidän pihan juttu! Sanonta; se mitä ei voi peittää, pitää korostaa, on muodostunut johtoajatukseksi, kun aikani taistelin niiden kanssa. Kaikki reunukset ym. on tehty luonnonkivistä ja muutenkin pihanlaitossa on ollut rento meininki.


MIKÄÄN EI OLE NIIN TÄRKEÄÄ, KUIN PUUTARHANHOITO EIKÄ SEKÄÄN OLE NIIN TÄRKEÄÄ! 

( muistaakseni kiinalainen sananlasku)


 

4.12.2011

Kukintaa joulukuussa

Ei voi kun jatkaa ihmettelyä!
2.12. otetusta kuvasta näkee, kuinka Sammalleimu aina vaan lykkää kukkia!

Kyllä on hankalaa kuvata alas, eikä saa edes kunnolla kuvia matalista kasveista, kun pitäisi oikeastaan  maata maassa. 
Minkähänlaisen apuvälineen sitä tähän kehittelisi?


Näpsin muitakin kuvia joulukuisesta pihasta, jos päivämäärää ei näkyisi kuvatiedostossa, ei arvais mistä kuukaudesta on kyse.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...