30.1.2017

Amppeli- ja ruukkuistutuksia osa 1

Niin kova kaipuu on kukista, että piti kaivaa esille vuosien takaiset kesäkukkaistutukset. Kävin läpi kaikki koneella olevat kuvat. Taas pieni urakka juuri minun makuuni :)

Kuvien perusteella pystyy vertailla mitkä kukat ovat sopineet yhteen ja mitkä eivät. Toisina vuosina on ollut enempi sävysävyyn asetelmia, jonakin vuonna on selvästi haettu vastaväreistä voimaa. Ilmeisesti vähän tunnelman mukaan.

Aloitetaan talon etupuolelta, keittiön ikkunoiden parvekelaatikoista, joita on kolme kappaletta. Ilmansuunta on kai lähinnä luoteeseen.
.

Kyseessä siis päivisin talon varjoon jäävä seinusta. Ihmeesti näinkin vähän aurinkoa saavalla seinustalla kukat kukkii. Tällaisia viritelmiä on vuosien saatossa laatikoissa ollut. Suurin osa kukista on itsekasvatettuja, ja nyt huomaankin, että kerrottua petuniaa pitää kasvattaa taas tänä kesänä.



Sekoitepussista kasvatettujen värejä on mielenkiintoista odottaa.
Tässä näkyy hyvin se, miten käy kun ei raaski katkoa petunioita. 





Jo on sillisalaattia taas.... :)

Ompas hempeitä sävyjä ollut petunioissa.
Viime kesän kasvatukset oli kaikkein mitättömimmät aikoihin: keväällä on ostettu orvokkeja ja laitettu maahumalaa joukkoon. Luulen nuukuuden iskeneen, kun piti ostaa niin paljon muutakin talven jäljiltä. Maahumalaa sai katkoa loppukesästä, ettei juurru alapuolella olevaan kukkapenkkiin. Aikomus oli kesän päälle istuttaa jotain värikästä, mutta se(kin) jäi.

 Syyslook on aika perinteinen, joko kanervaa, callunaa ja/tai metsästä haettua katajaa ja mäntyä.

Sitten erilaisia amppeleita, joita on ollut ripoteltuna pitkin pihaa.








Ja tämän osion lopuksi etupihan kannon päällä oleva ruukku, johon en ole vielä kertaakaan onnistunut laittamaan täysin mieleistä istutusta.

Keväällä siihen ostettua yleensä ne ensimmäiset orvokit, jotka on pakko saada.
 Nämäkään riippupelargoniat eivät riippuneet kunnolla :(
Markettaa on ollut useampana vuonna. Ruukkukin on vaihtunut välissä, entinen halkesi.

Tässä oli ensimmäinen osio, toinen ja ehkä kolmaskin seuraavat perässä. 
Tässäpä teille lukijoilleni pikku pyyntö: keksikää jotain kivaa riippuvaa kesäkukkaa tuohon kantopurkkiin, jota voisi kokeilla. Paikka on aurinkoinen. Petuniat menee rumiksi sateella, ne eivät sovi tuohon. Toki tuossa olisi paikka myös monivuotisille kasveille?!


14.1.2017

KEIJUNMEKKO, kasvatus siemenistä.

On aika laittaa keijunmekot kasvamaan. Kylvin koe-erän vajaa viikko sitten ja kohta näkee oliko siemenissä ytyä.
Olen kasvattanut vuosia keijunmekot itse ja se kannattaa, sillä esim. taimitarhalla kasvatetuista amppeleista pyydetään aika suolaisia hintoja! Jos siis haaveilet kasvattamista itse, niin tässä muutamia neuvoja ja vinkkejä joilla minä olen onnistunut. Kasvatus on mielestäni helppoa, mutta on aloitettava ajoissa.


Tästä se lähtee eli siemenistä. Ensimmäiset siemenet ostin netistä ja maksoin itseni kipeäksi muutamasta, huonosti itävästä siemenestä. Sen jälkeen olen ollut omavarainen siementen suhteen. Omakeräys siemenet ovat hyviä itämään ja kysyttyä tavaraa. Itävyys säilyy ainakin 3 vuotta, ellei enemmänkin.
Kylvän siemenet kunnolla kostutettuun kylvömultaan PINTAkylvönä. Painelen ne varovasti sormenpäällä mullan pintaan ja suihkepullosta varoen vettä päälle. Rei'itetty muovi kylvöastian päälle ja itse olen pitänyt kylvöstä keittiössä tiskipöydällä työvalon alla. On varmasti muitakin tapoja olemassa, mutta toimii näinkin. Itäminen alkaa n. 10-20 päivässä ja voi olla epätasaista. Itää siis valossa ja huoneenlämmössä.
Kasvu on hidasta, siksi keijunmekot kannattaa kylvää ajoissa. Normaalisti olen kylvänyt heti helmikuun alussa, mutta nyt päätin aikaistaa ajankohtaa kukkimisen nopeuttamiseksi. Kuvan taimet on pariviikkoisia helmikuun loppupuoliskolla.

Koulimisen voi aloittaa, kun ensimmäinen oikea lehtipari on kasvanut. Nämä on näköjään koulittu aika nopeasti ja olen laittanut varalta kaksi taimea pientä 5 cm purkkia kohtaan.
Siirto isompiin taimipurkkeihin multineen päivineen, kun kasvu kunnolla lähtenyt käyntiin ja/tai juuret puskee pohjasta läpi. Jatkokasvatuspurkit on noita tavallisia 8-9 cm purkkeja. Niissä ne mahtuvat kasvamaan amppeliin tai muuhun astiaan siirtoon asti.
Näitä kastellaan jo lannoitevedellä. Isommat taimet kestää pientä kuivahtamistakin, joten niitä ei kannata hukuttaa! Joskus pääsevät repsahtamaan kuivuudesta ja palautuvat nopeasti vettä saatuaan. Latvominen on tässä vaiheessa tärkeää eli ylin lehtipari napsaistaan ihan vaan kynsillä poikki ja tilalle kasvaa kaksi uutta. Tämä tehdään useita kertoja kasvun aikana.

Istutan amppelia kohden 3-5 tainta, riippuen amppelin koosta. Tässä jo hyvästi alkuun lähtenyt amppeli odottaa vielä kasvihuoneessa ulos pääsyä. Pieniä kukanalkuja näkyvissä ja uuttaa lehteä pukkaa. Kannattaa ulkoiluttaa muutamia kertoja ennen varsinaista ulossiirtoa.
Keijunmekko viihtyy puolivarjoisella ja varjoisella paikalla. Meillä on pohjois-luode suunnassa etuovi ja etuterassi, joten keijunmekko on sen vakioasukas ja viihtyy hyvin. Kerran kokeilin istuttaa aurinkoisempaan paikkaan ja kärsi selvästi olostaan. Lehdet punertuivat ja kärvähtivät helposti.

Kuvan amppeli aloittamassa kukintaansa

Alkuvuosina avautumassa olevat nuput herättivät hilpeyttä :D
Auenneina näyttävät tältä.
Kun tumma kukkaosa putoaa pois, jää "hameosa" jäljelle ja se kestää ja kestää, koko kesän. Siinä mielessäkin mukava kasvi.
Kuvassa näkyy kukkien kasvamista hameen alla.
Sanotaan että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minulla se on: rakkaasta kasvista monta kuvaa :)


Syyskuun lopulla, lokakuun alussa se saattaa vielä kukkia näin komeasti. Kuka raaskii jäättää tämmöstä hallayön armoille? En minä ainakaan! Siispä se pääsi sisälle ilahduttamaan. Eihän valo riitä pitkäksi aikaa, mutta kestää se sisälläkin vielä aika kauan, muistaakseni joulukuulle.
Toinen amppeli pääsi olohuoneeseen maljaköynnöksen kanssa
Talven mittaan kasvustot kuihtuivat ja leikkelin kuivaneet lehdet ja oksat pois. Maaliskuuhun mennessä se oli työntänyt jonkin verran uutta kasvustoa.
Ja teki muutaman hassun kukankin myöhemmin.
Kaikenkaikkiaan olen tullut siihen lopputulokseen etten ala jatkossa talvettamaan keijuja. Ne kasvavat niin hyvin siemenistä. Isoista kasveista tulee niin roskasiivo ja kuivuvat lehdet haisevat tunkkaisille, varsinkin jos ovat asuinhuoneissa.

Lopuksi vielä siemenkodan kasvuprosessi kuvin: (Valitan huonoa kuvien laatua.)
Kun tuo tumma osa putoaa pois, mekon alla näyttää suunnilleen tältä:
Tässä näkyy jo pienoista kehitystä

Nyt näyttää jo lupaavalle. Tosin näiden täytyy vielä kypsyä ja kehittyä. Siemenkota muuttuu ruskehtavaksi ja kuivahkoksi. Yhdestä pallukasta saat runsaasti siemeniä.
Siementen kehittyminen vie koko kesän, joten tässä vaiheessa ollaan syyskuussa, jos kukka on pudonnut kesäkuulla. Kaikki kukat eivät tee edes pollukoita, joten kärsivällisyyttä.

Siinäpä se oli pääpiirteittäin. Jäikö joku asia epäselväksi tai haluaisit lisätietoa? Kysy ihmeessä, vastaan jos suinkin osaan.

Minua kiinnostaisi tietää, miten joku on saanut kasvatettua hämähäkkikukkaa ja Tsinniaa?
Hämähäkkikukkaa en saanut edes itämään ja tsinniat ei kasvanut muuten vaan.

MUKAVAA VIIKONLOPUN JATKOA KAIKILLE !!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...