Ruukkujen tuunausta

Sainpas yhden asian ruksattua "HALUAISIN TEHDÄ" -listalta. Nimittäin kokeilin tehdä noita decoupage ruukkuja. Tai en tehnyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, sillä käytin Erikeeper liimaa enkä kallista lakkaa viimeistelyyn.

Tästä lähdettiin liikkeelle, ostin uusia purkkeja, maalia ja pensseleitä sekä paketin lautasliinoja.

Maalausta vaiheittain ja useampaan kertaan.

Koristeeksi, yllätys yllätys, kukkia ja nimenomaan ruusuja.

Leikkaa liimaa- vaihe menossa. Lautasliinoista otetaan uloin kerros ja varovasti liima-vesiseoksen kanssa töpötellään pintaan.

Tämmösiä väkersin. Monta eri työvaihetta on, kuivumista ja maalaamista ja liimaseosta vedin jopa kolme kerrosta koko purkin päälle. Tietää kuivumista ja odottelua.

Tälläiset hiukan pienemmät "kellot" vein työkavereilleni kiitoksesi kuluneesta lukuvuodesta.

Näitä oli kiva tehdä. Nytpä olen kokeillut tuotakin tekniikkaa. Oletko sinä kokeillut tehdä mitään uusia juttuja?

Kesä!

Lopultakin voi sanoa, että nyt on kesä alkanut :) Täällä Keski-Pohjanmaalla on ollut lämmintä ja kaunista nyt useamman päivän. Pikkusen on saatu sadettakin sekaan ja sen ansiosta luonto on humahtanut täyteen vihreyteen.

Tänään olimme pojantyttären kanssa kesäkukkaostoksilla. Vaikka noita tulee itsekin kasvatettua, on silti saatava jotakin valmiiksi kukkivaa pihalle.

Hamstarsin heti keväällä paikallisesta liikkeestä nämä muoviruukut, etten jää ilman. Väri olisi saanut olla ruskehtavampi tyyliini, mutta menköön.

Purkkien pohjalle keräsimme ensin sammalta reilusti, muuten en jaksaisi liikuttaa noita, vaikka muovia ovatkin.

Tänä vuonna näyttää olevan vastavärit voimissaan, jotenkin räväkkyys puhuttelee.

Aikaisemmin keväällä hankitut orvokit noudattaa samaa linjaa.

Lumihiutale mätsää lobelioiden kanssa, joita on kolmea väriä istutuksissa.  Ja komiasti ulko-ovi selällään ja kyllä ne työkalutkin on oltava kuvassa :)

Ompas ihanaa, kun nämä aho-orvokit putkahtavat taas esille muutaman vuoden tauon jälkeen. Tyypillisesti ovat aina kivien kolossa, mahdollisimman huonosti siirrettävissä.

Aina yhtä iloiseksi tulee, kun huomaa uusien kasvien talvehtineen. Tässä ystävältä saatu keijuängelmä :) 

Viime kesänä hankitut kilpiangervot ovat hengissä :) Ilmeisesti salamatkustajana tuli tuota hentoa pientä keltakukkaista kasvia, joka paljastyi isokäenrieskaksi.

Sormivaleangervokin on hengissä. Iloinen :)

Mieskin piti lupauksensa ja puhdisti lammikon. Niin ihana seurata veden liikettä keittiön ikkunasta.

Mukavaa kesäkuuta teille kaikille. Nautitaan alkukesän heleydestä :)

Pitkissä mietteissä

Tervehdys puutarhaystävät! Nyt tuleekin vähän enempi tekstiä, kuin tavallisesti. Olisin iloinen, jos oikeasti jaksaisit lukea loppuun ja ehkäpä kommentoidakin.

Selätön puutarhuri on ollut niin pitkissä ja synkissä mietteissä. Olen odottanut kevättä ja en ole odottanut! Onneksi mamman apulainen jaksaa olla aina yhtä hymyä.

Pihan siivous ja kukkapenkkien edes jonkinlaiseen siisteyteen saaminen on ollut jo ajattelun tasolla erittäin raskasta. En jaksa enkä kykene, oikeasti. Mieskään ei ole ehtinyt edes haravoida vielä.

Olen niin kipeä jaloistani koko ajan etten tahdo (lyhyen) työpäivän jälkeen jaksaa edes kävellä. Omaa syytäni, tiedän. Painoa on ja paljon. Lisäksi selkäsairaus, nivelrikot, kulumat ja kaikki muut vaivat eivät ainakaan helpota tilannetta. Nyt rämmittyäni pohjamudissa päätin, että on pakko saada painoa alas, muuten loppuu liikut kokonaan. Mutta se ei tapahdu hetkessä.

Ulkona on ollut pakko ottaa tuoli avuksi ja istua rikkaruohoja siivotessa. Se antaa lisäaikaa jaksamiseen. Pyysin äitienpäivälahjaksi sellaista keveämpää lapiota ja se on todella ollut hyvä apuväline. Lapio toisessa kädessä ja toisessa kädessä on noukkija, millä nakkelen heinätupot nurmikolle. Kuvassa olevilta käytäviltä poistin tällä systeemillä melko paljon ruohotuppaita!

Meillä on todellisuus juurikin tällaista:

Sain viikonloppuna haravoitua lehdet ja roskat osasta penkkejä. Onneksi kasvit näyttävät selvinneen  viime talvea paremmin. Kasat odottaa nurmikolla jatkokäsittelijää eli miestäni, jonka pitäisi haravoida. Tämä on ollut systeeminä jo vuosikausia. Nurmikko vihertää jo kovasti etelän puolella, etupihalta lähti toissapäivänä viimeinen jääkasa.

Sain myös tälläiset superkeveät ja isot kottikärryt. Niihin mahtuu koko työkaluarsenaali mukaan :)
Ja haravoimista riittää, kuten näkyy. Itse kykenen selän takia vain pieneen haravointirupeamaan kerrallaan ja aikani on mennyt täysin kukkapenkkien siistimisessa ja pikkuisen olen uudelleen istuttanut kasveja.

Yhdellä viikolla tein jo radikaalin suunnitelman että muutan suurimmaksi osaksi kukkapenkit pensasalueiksi! Kävin jo ostamassa pensaitakin ja katekangasta. Ehkä nyt ei kaikkia kuitenkaan... mutta toivottomuus saa miettimään kaikenlaista.

Siinä ne odottaa, että "joku" ehtisi auttamaan istutuksessa ja kankaan laitossa. Ainakin näillä näkymin kantopenkki muuttuu pensasalueeksi.

Samettiruusut kukkii jo sisällä, en ole pystynyt siivota kasvihuonetta yhtään, vaikka voisi kai ne viedä sinne siivoamattakin. Uskokaa tai älkää, mutta jo edestakaisin ramppaaminen kasvihuoneelle ja takas peräkamariin ottaa niin jalkoihin, etten ole kertakaikkiaan kyenneyt niitä kuskaamaan sinne.

Miksi sitä ihminen sitten kiusaa ihtiään ja laittaa hulluna taimia riesaksi? Siinäpä se, kun se on niin mukavaa puuhaa ja palkitsevaa.

Keijunmekot tulee syliin kohta tuosta ikkunalaudalta. Vakaa tarkoitus oli tänään saada ne amppeleihin istutettua, mutta..........

Pikkupiristystä ostin oven pieleen, ei ihan vielä uskalla noita samettiruusujakaan istuttaa ulos.

Tunnistaako joku tätä tainta? Voisiko tämä olla tähtiputki? Olisin niin onnellinen jos olisi. Olen monena vuonna yrittänyt kasvattaa siemenistä, turhaan. Kerran toin kaverilta alun, ei näkynyt mitään seuraavana vuonna. Viime kesänä ostin sitten taimitarhalta kasvin.

Voisiko tämä olla todellakin kylmänkukka? Kasvatin useamman taimen viime kesänä ja muita ei ole näkynyt. Tämäkin meinasi lähteä rikkana pois!

Se joka ei ole puutarhaihminen eikä ymmärrä sen merkitystä, voisi sanoa, että mitä sitten yrität hoitaa ja laittaa, kun et kykene enää. Olen kuitenkin hartiapankilla mieheni kanssa laittanut pihaamme ja paljon itse kasvattanut perennoja ja kesäkukkia sinne. Ja minä rakastan kasveja ja niiden kanssa touhuamista ja miten ihanaa on seurata kasvun ihmettä. Ei ole myöskään helppoa katsoa pihan  hidasta, mutta vääjäämätöntä rapistumista ja muuttimista. Jo nyt on pihan laitamilla umpeen kasvaneita alueita ja ne saa jäädäkin niin. Meillä on aivan liian suuri piha minun nykyisiin voimavaroihin nähden.

Kunhan nyt saisi tämän etupihan pidettyä jonkinlaisessa kuosissa. Lammikon hävittämistäkin mietittiin miehen kanssa, sen siivous kun jää kokonaan hänen kontolleen. Likainen pieni lätäkkö pihassa ei ole kaunistus!

Voi kumpa olisi 10-15 vuotta nuorempi ja olisi tämä nykyinen tieto-taito hallussa, niin mikä olisi ollessa. Mutta periksi en anna! Niin kauan kun työkalut pysyy nivelrikkosissa sormissa, niin tämä mummu tönkii pihaansa.

Voimaannuttavaa kevään jatkoa kaikille lukijoilleni! Teitä on tullut taas muutama lisääkin, tervetuloa!

Kurkistetaan taimipurkkeihin :)

Ihana neljän päivän vapaa on huvennut joutuisaan. No vielä on huominen vapaata. Näiden kolmen päivän aikana on ehtinyt sataa lunta, tuulla navakasti ja nyt paistaa vaihteeksi aurinko.

Kasvatuksia ei passaa unohtaa juhlapyhienkään aikana. Lukuisat taimet ovat saaneet multaa varpailleen, vähän lisää koulimista ja taimien vaihtoa isompiin purkkeihin ym.

Kurkataan lähempää muutamia sortteja:

Lobeliat ovat kasvaneet ja pyrkivät kohta purkkien reunojen yli.

Keijunmekot ovat myös hyvässä kasvussa. Riittääköhän 18 tainta ;)

Kaverilta saadut Opera Blue petunian siemenet itivät hyvin ja terhakoita taimia tulossa. Väri on tumman violetti. Sopivat siis hyvin yhteen pinkkien kanssa.

Maurinkiiltomalvan taimia. Ihan vasemmassa laidassa näkyy kirjosalvian taimi.

Nämä puolestaan ovat härmesalviaa.

"Pakolliset" sammarit. Taitaa olla 5 eri sorttia tulossa.

Alkaa olla tungosta! Kaikki sievästi kääntyneenä aurinkoon päin :)

Onneksi on paikka missä kasvatella! Ja keittiössä on vielä osa taimista ja pelargoniat leikkihuoneessa :)

Maistelin tänään tuoretta, itsekasvatettua basilikaa. 

Että osasi olla hyvää!!

Neulotut PUPUT

Heipat kaikille!
Teen aika harvoin käsitöitä, mutta nyt innostuin neulomaan tai kutomaan, miten vain haluaa sanoa. Löysin töissä käsityölehdestä kivan pupun ohjeen ja ei kun langan ostoon :D

Kyseessä siis muistaakseni alunperin 80-luvulla ollut ohje, joten retroilua ilmassa.

Neljä pupua tein ja yksi on jo viety uuteen kotiin. Isommat lapsenlapset valitsivat itselleen keltaisen pääsiäispupun.

Kaikki ovat hieman erilaisia, toisille tein pulleamman vartalon jne. Päänkavennuksissa ja lisäyksissä saattoi tulla laskuvirheitä, kun samalla katselin tv:tä, mutta eipä haitanne. Lisäsin pään silmukoita, kun olisi muuten tullut niin kaponen pää. Silläkin tökki noiden kavennusten kanssa...

Viimeiselle pupulle tein neulotun joulupallon ohjeella pään ja se oli paljon helpompi toteuttaa. Lanka on jotain sekoitetta, ihanan pehmeää. Korkeutta pupuilla on n. 30-35 cm.

Yllättävän monivaiheinen tehdä, vaikka jalat, kädet ja vartalo helpoimmat. 8 eri osaa kuitenkin plus täyttö ja ompelut. Mutta kivaa oli tehdä :)

Toivotan jokaiselle hyvää pääsiäistä!

Voitto lunastettu

Hei taas kaikille!
Olipas jännä hakea voittamani arvontapalkinto pakettiautomaatista. En ole ennen sitä käyttänyt ja mietin miten toimitaan, mutta sehän oli helppoa kun heinänteko.

Olis varmaan tullut hyvä video, jos olis salaa kuvattu mun ilmeitä, kun availin pakettia. Sieltä paljastui vaikka mitä ihanuuksia. Kirjan välistäkin putkahti tarroja ja muuta mukavaa.

Tässä koko sisällys

Kaikki tulevat varmasti käyttöön, suklaa taitaa hävitä ensimmäisenä ;)

Otteita kirjasta:

Ihana kortti teksteineen

Upea koru!

Kiitos Emilielle Hurahtanut-blogiin, kun järjestiti näin ihanan arvonnan!

Arvonta suoritettu

Kiitos kaikille mielenkiinnosta siemenarvontaa kohtaan :) Nyt on arvonta suoritettu ja voittajat ovat selvillä.

Tämmöset nimet nousi korista :) 

ONNEA voittajille!

Laittakaa yhteystietonne tulemaan sähköpostilla 

selaton@luukku.com

Muutama kuva taimista, vaikka kasvu onkin hidasta. Menee aina se pari, kolme viikkoa koulimisesta, ennen kuin alkavat kasvaa. Jurottavat aina sen ajan, ainakin minulla.

Voi kylläpä on huono kännykkäkuva. Kuvassa siis lobeliaa ja kirjosalviaa.

Kiinanasteritkin on taas venyny pikkusen pituutta.

Muutamia uusia lukijoitakin on tullut taas tässä matkan varrella mukaan, TERVETULOA teille kaikille:)