Pihamme on nyt 35-vuotias, ja se tarkoittaa että osa kasvillisuudesta alkaa ränsistyä ja osa on tullut jopa tiensä päähän, tietyssä mielessä. Pensaat ovat kasvaneet vuosien varrella ylisuuriksi, kuten tämä idänvirpiangervo.
Sen lehdistö peitti alleen läpimitaltaan n. 3-4 metrin suuruisen alan. Nyt se leikattiin rankalla kädellä, mutta uskon sen toipuvan. Halusin kunnostaa ja muuttaa sen vieressä olevaa aluetta. Lisäksi oksat olivat voimakkaasti taipuneet maata myöten talven jäljiltä.
Onneton istutin kirjovuohenputkea tuohon ruusupensaiden eteen!!!! Mies siitä kaivoi jo ison pläntin niitä pois, mutta pahoin pelkään ettei se riittänyt, vaan edessä on vähintään uusinta kaivuut. Mielessä siintää joko pallohortensia tai syyshortensia tuohon ryhmään, kunhan sille saadaan lisää tilaa.
Työmäärä näin isossa pihassa on valtava jo ihan perustöiden suhteen. Se menisi jos ei olisi rajoitteita selän ja polvien osalta. Mieli tekisi kaivaa, mutta selkä on toista mieltä😟😠 ja alkaa nämä vuosikymmenet tuntua jo jaksamisessa muutenkin.
Talvi koitui kasvihuoneen kohtaloksi. Lumi painoi sen kasaan ja kaikki tukipuut katkesivat. Purkaminen aloitettiin heti kun ilmat lämpenivät. Ei mua haittaa vaikka hajosikin, itseasiassa ajattelinkin että se voitais purkaa. Kuten huomaatte, se on ollut varastona jo pari-kolme vuotta 😆.
Tässä postauksessa ei näkynyt ainuttakaan ihanaa kevätkukkaa, koska niitä ei ole. Tämä oli enempi sellainen realistinen kuvaus vanhenevan puutarhurin vanhenevasta puutarhasta.