22.5.2017

Pitkissä mietteissä

Tervehdys puutarhaystävät! Nyt tuleekin vähän enempi tekstiä, kuin tavallisesti. Olisin iloinen, jos oikeasti jaksaisit lukea loppuun ja ehkäpä kommentoidakin.

Selätön puutarhuri on ollut niin pitkissä ja synkissä mietteissä. Olen odottanut kevättä ja en ole odottanut! Onneksi mamman apulainen jaksaa olla aina yhtä hymyä.
Pihan siivous ja kukkapenkkien edes jonkinlaiseen siisteyteen saaminen on ollut jo ajattelun tasolla erittäin raskasta. En jaksa enkä kykene, oikeasti. Mieskään ei ole ehtinyt edes haravoida vielä.

Olen niin kipeä jaloistani koko ajan etten tahdo (lyhyen) työpäivän jälkeen jaksaa edes kävellä. Omaa syytäni, tiedän. Painoa on ja paljon. Lisäksi selkäsairaus, nivelrikot, kulumat ja kaikki muut vaivat eivät ainakaan helpota tilannetta. Nyt rämmittyäni pohjamudissa päätin, että on pakko saada painoa alas, muuten loppuu liikut kokonaan. Mutta se ei tapahdu hetkessä.

Ulkona on ollut pakko ottaa tuoli avuksi ja istua rikkaruohoja siivotessa. Se antaa lisäaikaa jaksamiseen. Pyysin äitienpäivälahjaksi sellaista keveämpää lapiota ja se on todella ollut hyvä apuväline. Lapio toisessa kädessä ja toisessa kädessä on noukkija, millä nakkelen heinätupot nurmikolle. Kuvassa olevilta käytäviltä poistin tällä systeemillä melko paljon ruohotuppaita!

Meillä on todellisuus juurikin tällaista:
Sain viikonloppuna haravoitua lehdet ja roskat osasta penkkejä. Onneksi kasvit näyttävät selvinneen  viime talvea paremmin. Kasat odottaa nurmikolla jatkokäsittelijää eli miestäni, jonka pitäisi haravoida. Tämä on ollut systeeminä jo vuosikausia. Nurmikko vihertää jo kovasti etelän puolella, etupihalta lähti toissapäivänä viimeinen jääkasa.
Sain myös tälläiset superkeveät ja isot kottikärryt. Niihin mahtuu koko työkaluarsenaali mukaan :)
Ja haravoimista riittää, kuten näkyy. Itse kykenen selän takia vain pieneen haravointirupeamaan kerrallaan ja aikani on mennyt täysin kukkapenkkien siistimisessa ja pikkuisen olen uudelleen istuttanut kasveja.

Yhdellä viikolla tein jo radikaalin suunnitelman että muutan suurimmaksi osaksi kukkapenkit pensasalueiksi! Kävin jo ostamassa pensaitakin ja katekangasta. Ehkä nyt ei kaikkia kuitenkaan... mutta toivottomuus saa miettimään kaikenlaista.

Siinä ne odottaa, että "joku" ehtisi auttamaan istutuksessa ja kankaan laitossa. Ainakin näillä näkymin kantopenkki muuttuu pensasalueeksi.
Samettiruusut kukkii jo sisällä, en ole pystynyt siivota kasvihuonetta yhtään, vaikka voisi kai ne viedä sinne siivoamattakin. Uskokaa tai älkää, mutta jo edestakaisin ramppaaminen kasvihuoneelle ja takas peräkamariin ottaa niin jalkoihin, etten ole kertakaikkiaan kyenneyt niitä kuskaamaan sinne.

Miksi sitä ihminen sitten kiusaa ihtiään ja laittaa hulluna taimia riesaksi? Siinäpä se, kun se on niin mukavaa puuhaa ja palkitsevaa.
Keijunmekot tulee syliin kohta tuosta ikkunalaudalta. Vakaa tarkoitus oli tänään saada ne amppeleihin istutettua, mutta..........
Pikkupiristystä ostin oven pieleen, ei ihan vielä uskalla noita samettiruusujakaan istuttaa ulos.
Tunnistaako joku tätä tainta? Voisiko tämä olla tähtiputki? Olisin niin onnellinen jos olisi. Olen monena vuonna yrittänyt kasvattaa siemenistä, turhaan. Kerran toin kaverilta alun, ei näkynyt mitään seuraavana vuonna. Viime kesänä ostin sitten taimitarhalta kasvin.
Voisiko tämä olla todellakin kylmänkukka? Kasvatin useamman taimen viime kesänä ja muita ei ole näkynyt. Tämäkin meinasi lähteä rikkana pois!

Se joka ei ole puutarhaihminen eikä ymmärrä sen merkitystä, voisi sanoa, että mitä sitten yrität hoitaa ja laittaa, kun et kykene enää. Olen kuitenkin hartiapankilla mieheni kanssa laittanut pihaamme ja paljon itse kasvattanut perennoja ja kesäkukkia sinne. Ja minä rakastan kasveja ja niiden kanssa touhuamista ja miten ihanaa on seurata kasvun ihmettä. Ei ole myöskään helppoa katsoa pihan  hidasta, mutta vääjäämätöntä rapistumista ja muuttimista. Jo nyt on pihan laitamilla umpeen kasvaneita alueita ja ne saa jäädäkin niin. Meillä on aivan liian suuri piha minun nykyisiin voimavaroihin nähden.

Kunhan nyt saisi tämän etupihan pidettyä jonkinlaisessa kuosissa. Lammikon hävittämistäkin mietittiin miehen kanssa, sen siivous kun jää kokonaan hänen kontolleen. Likainen pieni lätäkkö pihassa ei ole kaunistus!

Voi kumpa olisi 10-15 vuotta nuorempi ja olisi tämä nykyinen tieto-taito hallussa, niin mikä olisi ollessa. Mutta periksi en anna! Niin kauan kun työkalut pysyy nivelrikkosissa sormissa, niin tämä mummu tönkii pihaansa.

Voimaannuttavaa kevään jatkoa kaikille lukijoilleni! Teitä on tullut taas muutama lisääkin, tervetuloa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...