22.5.2017

Pitkissä mietteissä

Tervehdys puutarhaystävät! Nyt tuleekin vähän enempi tekstiä, kuin tavallisesti. Olisin iloinen, jos oikeasti jaksaisit lukea loppuun ja ehkäpä kommentoidakin.

Selätön puutarhuri on ollut niin pitkissä ja synkissä mietteissä. Olen odottanut kevättä ja en ole odottanut! Onneksi mamman apulainen jaksaa olla aina yhtä hymyä.
Pihan siivous ja kukkapenkkien edes jonkinlaiseen siisteyteen saaminen on ollut jo ajattelun tasolla erittäin raskasta. En jaksa enkä kykene, oikeasti. Mieskään ei ole ehtinyt edes haravoida vielä.

Olen niin kipeä jaloistani koko ajan etten tahdo (lyhyen) työpäivän jälkeen jaksaa edes kävellä. Omaa syytäni, tiedän. Painoa on ja paljon. Lisäksi selkäsairaus, nivelrikot, kulumat ja kaikki muut vaivat eivät ainakaan helpota tilannetta. Nyt rämmittyäni pohjamudissa päätin, että on pakko saada painoa alas, muuten loppuu liikut kokonaan. Mutta se ei tapahdu hetkessä.

Ulkona on ollut pakko ottaa tuoli avuksi ja istua rikkaruohoja siivotessa. Se antaa lisäaikaa jaksamiseen. Pyysin äitienpäivälahjaksi sellaista keveämpää lapiota ja se on todella ollut hyvä apuväline. Lapio toisessa kädessä ja toisessa kädessä on noukkija, millä nakkelen heinätupot nurmikolle. Kuvassa olevilta käytäviltä poistin tällä systeemillä melko paljon ruohotuppaita!

Meillä on todellisuus juurikin tällaista:
Sain viikonloppuna haravoitua lehdet ja roskat osasta penkkejä. Onneksi kasvit näyttävät selvinneen  viime talvea paremmin. Kasat odottaa nurmikolla jatkokäsittelijää eli miestäni, jonka pitäisi haravoida. Tämä on ollut systeeminä jo vuosikausia. Nurmikko vihertää jo kovasti etelän puolella, etupihalta lähti toissapäivänä viimeinen jääkasa.
Sain myös tälläiset superkeveät ja isot kottikärryt. Niihin mahtuu koko työkaluarsenaali mukaan :)
Ja haravoimista riittää, kuten näkyy. Itse kykenen selän takia vain pieneen haravointirupeamaan kerrallaan ja aikani on mennyt täysin kukkapenkkien siistimisessa ja pikkuisen olen uudelleen istuttanut kasveja.

Yhdellä viikolla tein jo radikaalin suunnitelman että muutan suurimmaksi osaksi kukkapenkit pensasalueiksi! Kävin jo ostamassa pensaitakin ja katekangasta. Ehkä nyt ei kaikkia kuitenkaan... mutta toivottomuus saa miettimään kaikenlaista.

Siinä ne odottaa, että "joku" ehtisi auttamaan istutuksessa ja kankaan laitossa. Ainakin näillä näkymin kantopenkki muuttuu pensasalueeksi.
Samettiruusut kukkii jo sisällä, en ole pystynyt siivota kasvihuonetta yhtään, vaikka voisi kai ne viedä sinne siivoamattakin. Uskokaa tai älkää, mutta jo edestakaisin ramppaaminen kasvihuoneelle ja takas peräkamariin ottaa niin jalkoihin, etten ole kertakaikkiaan kyenneyt niitä kuskaamaan sinne.

Miksi sitä ihminen sitten kiusaa ihtiään ja laittaa hulluna taimia riesaksi? Siinäpä se, kun se on niin mukavaa puuhaa ja palkitsevaa.
Keijunmekot tulee syliin kohta tuosta ikkunalaudalta. Vakaa tarkoitus oli tänään saada ne amppeleihin istutettua, mutta..........
Pikkupiristystä ostin oven pieleen, ei ihan vielä uskalla noita samettiruusujakaan istuttaa ulos.
Tunnistaako joku tätä tainta? Voisiko tämä olla tähtiputki? Olisin niin onnellinen jos olisi. Olen monena vuonna yrittänyt kasvattaa siemenistä, turhaan. Kerran toin kaverilta alun, ei näkynyt mitään seuraavana vuonna. Viime kesänä ostin sitten taimitarhalta kasvin.
Voisiko tämä olla todellakin kylmänkukka? Kasvatin useamman taimen viime kesänä ja muita ei ole näkynyt. Tämäkin meinasi lähteä rikkana pois!

Se joka ei ole puutarhaihminen eikä ymmärrä sen merkitystä, voisi sanoa, että mitä sitten yrität hoitaa ja laittaa, kun et kykene enää. Olen kuitenkin hartiapankilla mieheni kanssa laittanut pihaamme ja paljon itse kasvattanut perennoja ja kesäkukkia sinne. Ja minä rakastan kasveja ja niiden kanssa touhuamista ja miten ihanaa on seurata kasvun ihmettä. Ei ole myöskään helppoa katsoa pihan  hidasta, mutta vääjäämätöntä rapistumista ja muuttimista. Jo nyt on pihan laitamilla umpeen kasvaneita alueita ja ne saa jäädäkin niin. Meillä on aivan liian suuri piha minun nykyisiin voimavaroihin nähden.

Kunhan nyt saisi tämän etupihan pidettyä jonkinlaisessa kuosissa. Lammikon hävittämistäkin mietittiin miehen kanssa, sen siivous kun jää kokonaan hänen kontolleen. Likainen pieni lätäkkö pihassa ei ole kaunistus!

Voi kumpa olisi 10-15 vuotta nuorempi ja olisi tämä nykyinen tieto-taito hallussa, niin mikä olisi ollessa. Mutta periksi en anna! Niin kauan kun työkalut pysyy nivelrikkosissa sormissa, niin tämä mummu tönkii pihaansa.

Voimaannuttavaa kevään jatkoa kaikille lukijoilleni! Teitä on tullut taas muutama lisääkin, tervetuloa!


46 kommenttia:

  1. Minulla samanlaista. Kaikki työt ulkona kaatuvat päälle, mutta emmehän me anna periksi, vaan porskutamme eteenpäin. Sinulle myös hyvää kevään jatkoa ja tsemppiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei anneta periksi vielä! Kiitos kannustuksesta ja hyvää kevättä sinullekin.

      Poista
  2. Minulla on oma piha ollut ihan retuperällä koko kevään. Tänään vasta ehdin puoli päivää siivoilla kukkapenkkejä. Ihan pintaraapaisuhan sekin oli, mutta onpahan kuitenkin aloitettu. Minulla ei ole mitään sairauksia esteenä, vaan liian paljon töitä! Nyt alkaa hieman helpottaa, hetkeksi, joten ehtii vilkaista vähän kotonakin ympärilleen.
    On varmasti haastavaa hoitaa isoa pihaa sairaana, mutta sitkeä olet! Voimia sinulle puutarhan hoitoon!

    VastaaPoista
  3. Sain esimakua jomotuksista viimme kesänä. Polovi reistaali, mutta onneksi se on ny parempi. Täs iäs (reilusti yli 50v) o jo helapompi luetella paikat, joihi ei ota kipiää. Liikettä pitääs kropan saara, kivuusta hualimatta. Tuntuu, että son lääke joka vaivaha. Miäles kävi kyllä, että tätäkö se loppuelämä sitte o. Mutta puutarha ja sen kasvit antaa nii, nii palio, että jatkan kuapsuttamista nii kauvan ku joku tyävälines pysyy kouras. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikinnäin, niin kauan tehdään kun työkalut pysyy käsissä. Kiitos.

      Poista
  4. Jep, kivut ovat lamaannuttavia. Tiedän paremmin kuin hyvin! Itse suutuin niin kovin itselleni viime syksynä, että tein kaikkeni, minkä voin oman terveyteni eteen. Tusina kiloja lähti reilussa puolessa vuodessa, joten ne eivät ainakaan haittaa enää. Jos sinulla on ylipainoa, suosittelen tekemään kaikkesi sen poissaamiseksi. Ei se helppoa ole, mutta muutoksen huomaa omassa olossa jo viiden kilon jälkeen. Pyydä lähete ja aika ravitsemusterapeutille. Minä jätin lihan pois pari vuotta sitten ja nyt pelkkä ajatuskin lihan syömisestä inhottaa, kun olen eläinten ystävä. Kalaa syön useamman kerran viikossa. Paljon kasviksia. Aion kasvattaa reilusti kurpisaa. Siitä saa vaikka mitä ruokaa. Sokerin jätin pois, eikä sitä alun vierotusoireiden jälkeen kaipaa. Päinvastoin se ällöttää. Ruokajuomana on vesi, joten juomissa ei tule piilokaloreita. Paljon kasviksia ja hedelmiä. Iltapalana pähkinöitä. Leivän jätin pois. Syön gluteenittomia keksejä fetalla. Olen saanut niin paljon enemmän menetettyäni kiloja kuin nauttiessani herkkuja, että ihan oikeasti suosittelen. Suussa herkut maistuvat vain pienen hetken, sen jälkeen ne ovat painolastina. Mulla tietysti oli isona motivaattorina jalkojeni lisäksi vatsasyövän pelko, koska vatsalaukussani on solumuutoksia. Joka tapauksessa kannattaa yrittää. Alun jälkeen kaikki sujuu kuin rasvattu ja olet iloinen joka päivä muutoksesta. Usko pois! Ja kannattaa aloittaa tänään, ei huomenna. Pysyvillä muutoksilla, ei dietillä. Tsemppiä! Nyt on siksikin hyvä aika tehdä muutos, että pihalla ei ehdi miettiä nälkäänsä. Tietysti perussairaudet pysyvät, mutta nivelkipuihin voi myös yrittää vaikuttaa ruokavaliolla, ainakin reumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Sinulla kuulostaa ruokavalion muutos tehneen ihmeitä. Hyvä niin. Minulla kun on vielä reisana allergiat, niin esim. pähkinät eivät tule kysymykseenkään, niin hyviä ravintoarvoja kuin niissä olisikin. Mutta sinnillä ja vähän kerralla kohti parempaa huomista.

      Poista
    2. Voi, harmi. Allergiat ovat ikäviä. No, hiljaa hyvä tulee! Positiivinen mieli auttaa myös. Tsemppiä ja voimia!

      Poista
  5. Voi kun harmillista kuulla, että sinulla on niin paljon fyysisiä vaivoja. Kyllä ne luonnollisesti rajoittavat työskentelyä paljonkin ja sekös sitten harmittaa kun koko ajan on näkyvissä se, mitä voisi vielä tehdä jos olisi hyvässä kunnossa. - Minä jaksan vielä ihan hyvin touhuta puutarhassa, mutta nyt olen tehnyt päätöksen että en osallistu avoimiin puutarhoihin tänä kesänä, joten nyt ei ole niin paljon paineita sen tapahtuman suhteen. - Aurinkoisia päiviä ja parempaa vointia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Anneli, tekemättömät työt näkee vääjäämättä, joka päivä. Uskon Anneli että tänä vuonna voit pitää hyvillä mielin välivuoden. Ehdit taas ensi vuonna avata upean pihasi vierailijoille. Kiitos kannustuksesta.

      Poista
  6. Toivottavasti saat apua kipuihisi. Puutarhan hoitohan on kyllä liikunnan ja mielihyvän kannalta hyvää puuhailua.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa. Teen sen mitä kykenen ja tosiaan, kaikki liikunta, vaikka vähäinenkin, on hyväksi.

      Poista
  7. Iäkkäitä ja sairaita vanhempiani hoitaessani tulee usein ajateltua, kuinka pitkään itse jaksaa pihaa ja taloa hoitaa. Selkä on muutaman kerran vihotellut ja käsissä on nivelrikkoa, mutta toistaiseksi niistä on ollut vain tilapäistä haittaa. Perfektionistina kärsisin tavattomasti, jos joutuisin katsomaan tekemättömiä töitä ja rapistuvaa puutarhaa. En käy sinua neuvomaan ja sanomaan, mitä sinun pitäisi tehdä. Ymmärrän kuitenkin tilanteesi ja toivon, että siihen löytyy ratkaisu. Puutarha antaa niin valtavasti iloa ja mielen voimaa, jonka puolesta kannattaa taistella. Aurinkoisia päiviä elämääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perfektionistin vikaahan sitä meikäläisessäkin on. Ihmeesti olen nyt viime vuosina osannut antaa asioille periksi, kun on ollut pakko. Ihminen näemmä oppii pakon edessä, mutta silti tulee naristua ja maristua. Kiitos sinulle.

      Poista
  8. Voi, onpa kurja juttu, että olet joutunut kamppailemaan terveysongelmien kanssa. Toivottavasti saisit pian apua niihin. Puutarhatouhuissahan tulisi hyvää hyötyliikuntaa painonhallinnan kannalta, jos vain kivut saisi ensin kuriin. Aurinkoista viikkoa ja parempaa vointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin. Täysin ei vaivojani voi parantaa eikä kipuja poistaa, mutta näillä mennään. Pienikin puuhailu ulkona tekee hyvää verrattuna sisällä istumiseen.

      Poista
  9. Kurjaa kun sormet ja selkä ei kestä, ja mieli kuitenkin tykkää ja nauttii puutarhasta.
    Minulla on myös käsien, selä, lonka, polvien kanssa ongelma. Selkä ei taivu, siihen otin kans tuolin avuksi.
    Minä en niin innokas ole tuossa puutarhatouhussa kuin sinä. Mutta vähäsen ja kesäkukkia panen verannalla. On lähellä ettei tartte kantaa kastelu vettä sinne sun tänne.
    Laitatko blogiluetteloosi myös minun blogiosoitteen, voisi joku innostua sieltä lukemaan ja saisin näin uusia blogiystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolin ottaminen avuksi pihatöihin on ollut oikein hyvä idea. Miksen hoksannut sitä aiemmin??
      Mietin tässä että miten osaisin sen linkittää... Joudut varmaan itse käydä blogeissa ja liittyä niihin lukijaksi, kuten muutkin tekevät. Sitten voitkin tehdä blogiluettelon itsellesi. Hauskaa matkaa blogokierroksille.

      Poista
  10. Tsemppiä ja voimia sinulle! Puutarha ja taimien kasvatus tuottaa paljon iloa ja tukee jaksamista, vaikka toki se työtäkin vaatii, varsinkin jos on kipuja. Pikkuhiljaa laitat paikkoja kuntoon, omassa tahdissa. Tuo taimen alkusi näyttää hyvin paljon tähtiputkelta! Lehtien auettua kunnolla, näkee varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Luulen että se tosiaan on tähtiputki :)
      Pikku hiljaa tässä edetäänkin, vähän päivässä on "paljon" viikossa ja niin edelleen.

      Poista
  11. No onpa ikävä kuulla, että joudut kamppailemaan kovien kipujen kanssa. Ymmärrän hyvin että ihmiselle, joka rakastaa kasvien kasvatusta ja puutarhassa työskentelyä on vaikeaa, kun ei kykene tekemään kaikkea haluamaansa. Toivon, että löydät helpotusta vaivoihisi mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juuri näin Kruunu Vuokko, vaikeaa on välillä, vaikka kuinka järjellä ajattelee.

      Poista
  12. Tsemppiä sinulle! Tee,mitä jaksat. Onhan se tietty surullista seurata pihan rapistumista, mutta jos jatkat tuolla linjalla, että laitat vähemmän työtä vaativia kasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pensaissa on vähemmän työtä, mutta eivät nekään ihan täysin itsekseen kukoista. Pensasruusuja ainakin joutuu leikata keväisin, mutta hieman helpompaa se on.

      Poista
  13. Tavoitteita joutuu välillä viilaamaan tilianteen mukaan, mutta kivut ovat kurja juttu. Jospa niille vielä jotakin olisi tehtävissä, tsemppiä. Elämä on ylipäänsä iso luopumisprosessi, sekin olisi ollut hyvä oivaltaa jo nuorempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Tuulevi. Pakko on ollut oppia uusia tapoja ja keinoja ja jostakin on vaan luovuttava.
      Jostain syystä sitä on alkanut ajatella paljon omaa vanhenemistaan.

      Poista
  14. Tosi ikävää, kun kohtaa tuon tilanteen: fyysiset ongelmat estävät rakkaan harrastuksen jatkamista. Minullakin on jo ikää, mutta se ei vielä ole haitannut pahemmin puutarhassa kömpimistä. Ajatuksissa on kuitenkin tulevaisuus, jolloin täytyy vähitellen luopua jostakin. Monia asioita voi muuttaa helppohoitoisemmaksi ja tosiaan luopua sellaisista, kuten teillä vaikkapa vesiaihe, jonka hoito tulee ylivoimaiseksi. Se kyllä kirpaisee, mutta tilalle saattaa löytyä jokin muu vähemmän huoltoa vaativa juttu. Meillä on paljon vaarin rakentamia riukurakennelmia ja tänä keväänä hän on korjannut niitä paljon. Siinä on tullut todettua, että tämän jälkeen ei muutaman vuoden päästä enää jaksa korjata, joten sitten tulee näkymä muuttumaan. Nurmikkoa ei lisätä, sitä vähennetään ja tuo helpphoitoisten pensaiden istuttaminen on varmaan yksi hyvä keino. Toivottavasti elo helpottuu ja kevään lämpimässä saat kukat paikoilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko. Puhuin miehelleni tuosta lammikosta, mutta hänpä sanoi että eiköhän tuon ehdi puhdistaa, ei nyt vielä hävitetä.
      Jaa, mietin kumpi lienee syynä moiseen, joko se, että joutuu siinäkin tehdä hommia, että saa maan tasaiseksi vaiko kenties se, että haaveilin niin monta vuotta siitä ja nyt pitäisi hävittää.
      Jonkinlaista sisäistä kamppailua käyn itseni kanssa, ei ole helppoa hävittää kukkapenkkejä ja alueita, kun niitä on ajansaatossa vaivalla tehnyt ja haalinut pikkuhiljaa kasvattamlla tai ostamalla kasveja.

      Poista
  15. Minustakin on hyvä idea vaihtaa helppohoitoisempaan. Toivottavasti kivut helpottuvat lämpimämmän sään myötä. Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi. Helppohoitoisuus kiinnostaa, mutta tuntuu silti että kaikessa on omat vitsauksensa. Täysin huolto- ja hoitovapaata ei olekaan ja toisaalta, mikä piha se sitten olisikaan ;)

      Poista
  16. Tsemppiä painonpudotukseen! Minä olen vahvasti sitä mieltä, että jos kykenee edes vähän liikkumaan, niin kannattaa ehdottomasti liikkua! Muuten ihminen rapautuu nopeasti niin mieleltään kuin ruumiiltaankin. Mutta tottakai pitää myös ottaa kivut ja jaksaminen huomioon, ja vaivojen myötä on ihan fiksua vähentää työnmäärää ja keksiä erilaisia helpotuksia, itselle täytyy olla armollinen. Toivottavasti terveydentilasi sallii kuitenkin vielä pitkään edes jonkinasteisen pihalla puuhastelun! Aurinkoista kevättä ja iloisia, kivuttomampia päiviä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt vuosien saatossa oppinut senkin mitä on olla itselle armollinen. On ollut pakko oppia. Silti vanha minä nostaa välillä päätään ja pistää kampoihin. yritän löytää sellaisen kultaisen keskitien, mitä olisi hyvä kulkea. Kiitos sinullekin.

      Poista
  17. Puutarhanhoito ja kasvun ihmeen seuraaminen antaa meille jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Toivottavasti kipusi tosiaan helpottavat lämpimämmän sään myötä.
    Monella, meillä ainakin, jää moni asia rempalleen tänä vuonna, koska kevät tuli niin hitaasti ja parissa viikossa pitäisi tehdä parin kuukauden työt. :)
    Ohjeita en osaa antaa paitsi sen, että liikkua tosiaan täytyy, vaikka se vaikeaa olisikin. Oletko kokeillut vesijumppaa?
    Jaksamista ja hyviä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuossa kiteytyy puutarhan viehätys ja voima. Se antaa henkisesti niin paljon ettei tahdo osata käsittää. Hyvää liikuntaakin siinä saa, tekipä sitten vähemmän tai paljon.
      Ihoni ei kestä uimahallin vesiä :( muuten vesijuoksu olisi hyvää, olen sitä joskus kokeillut, en jumppaa.

      Poista
    2. Olisiko teillä tilaa omalle pienelle altaalle?

      Kiitos kommentistasi! En huomannut kirjoittaa tekstiin, että kukka on miljoonakello. Ne ovat suosikkejani helppohoitoisuutensa ansiosta. :) Lajikkeen nimi on luultavasti 'Candy Bouquet'.

      Hyvää viikonloppua! <3

      Poista
  18. Harmillinen tilanne. Varmasti mieli tekee puutarhaan ja hienosti oletkin löytänyt keinoja tehdä sen verran mitä jaksat. Toivottavasti painonpudotus onnistuu hyvin ja helpottaa edes hieman vaivoja. Tsemppiä sinne kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta keinot on keksittävä, jos haluaa tehdä edes jotakin. Onneksi noita hyviä apuvälineitä löytyy ja välillä taas istutaan ja ihmetellään. Kiitos.

      Poista
  19. Tsemppiä minultakin sinulle💛

    VastaaPoista
  20. Kiitos vielä kaikille yhdessä ja erikseen. Ihana huomata miten välittäviä ihmisiä te kaikki olette, mutta onhan se tullut huomattua, miten me puutarhaihmiset pidämme yhtä ja kannustamme toisiamme.
    Ihanaa kevään jatkoa kaikille, paitsi että huomenna alkaa kesäkuu, joten eiköhän tässä pitäisi puhua jo hyvän kesän toivotuksista :)

    VastaaPoista
  21. Voi, miten harmittaa puolestasi! Puutarhassa työskentely kun on niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Onneksi olet kekseliäästi löytänyt apuja, ja miehesi haluaa myös osallistua. Tsemppiä laihdutukseen, minulta se ei tahdo onnistua, ja se näkyy myös omassa jaksamisessa.

    VastaaPoista
  22. Tsemppiä toivotan ja yhdyn edellisiin kommentoijiin.
    Itse olen myös hiukka vaivainen eli pysyvä selkävaiva ym ym, mutta puutarhasta saan niin paljon voimaa ja hyvää mieltä, että jaksan aina kapsuttaa ja laittaa taimia.

    VastaaPoista
  23. Voi, älä ole itsellesi niin ankara! Meillä jokaisella on ristimme kannettavana eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen. Iän myötä tulee kremppoja kaikille. Eikä puutarhankaan tarvitse olla niin tiptop. Rimaa vaan alemmas niin hyvä tulee :) Pensasalueet onkin hyvä idea, helppohoitoisia. Asuisinpa lähempänä niin tulisin rouskaisemaan ne sinulle maahan. Toivottavasti saisit istutusapua. Ihanaa kun nautiskelet kukkasista! Ihan varmasti on tähtiputki tuo alku :) Toisesta en ole varma. Ihania ja onnellisia kesäpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  24. Kannatan pensasalueita, vaikka niidenkin tekemisessä on melkoinen hommansa. Itse olen tekemässä pihan reunamia kiertävän istutusalueen, johon tulee paljon ikivihreitä sekä kukkivia pensaita. Olen valinnut joukkoon timanttituijia, tuiviota, pesäkuusia, pallohopeakuusia, rohtokatajaa, laakakatajaa, kääpiövuorimäntyjä (mops, pumilo, varella), sekä muita erikoisempia pieniä mäntyjä, kuten strobusmänty blue shag. Väriä ja kukintaa tuomaan olen laittanut kupari-, purppura- keltaheisiangervoa taustalle, eteen ja keskelle mm. keltajaninangervo golden prinses, magic garbet, erilaisia keijuangervoja, lamohietakirsikkaa, grölanninhanhikkia, hortensioita, atsaleoita, ruusuksi laitoin omajuurisen ja kestävän, sellaisen jota ei leikata keväisin, eli music box. Puiksi laitoin koristeomenapuita tuomaan korkeutta ja kukkaloistoa (ei juurivesoja kuten kirsikoilla). Katekangas ja puunkuorikate estämään rikkaruohoja. Muutamaan kohtaan laitoin perennapenkin kaivamalla juuriestematon (valmismatto kokoa 2,4m*2,6m) maahan ja sinne perennat, eli ei ole iso pläntti, mutta tarpeeksi muutamalle kukkasellekin.
    Itselläni myös yläselkäongelmia, joten mm. kumartuminen ja kaivaminen on melko raskasta, mutta pikkuhiljaa, kuoppa päivässä ja silleen :D

    VastaaPoista

Mukava kun kävit täällä:) Jätäthän viestiä käynnistäsi, arvostan sitä!
Nice have your here:) Leave comment, please!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...