23.9.2017

Isot maksaruohot

Laiskuus on vaivannut, enkä ole saanut vastattua Navettapiian laittamaan kiitollisuushaasteeseen. Jos joku muukin on haastanut minut, niin tässäpä se tulee ja kiitos haasteesta joka tapauksessa.

SUURIN ja IHANIN kiitollisuuden aiheeni on reilu kolme viikkoa sitten syntynyt uusi lapsenlapsi. Mummukin eli, jälleen kerran, intensiivisesti mukana odotuksessa ja syntymässä. Helpotus ja kiitollisuus täytti mielen, kun kaikki meni hyvin ja terve tyttö näki päivänvalon.

Vauva perheineen asuu lähellä, joten voimme käydä milloin vain katsomassa. Vähintään kerran viikossa on käyty ihailemassa nyyttiä ja vajaan kahden vuoden ikäistä isoveljeä. Tämä on niin mahtava kiitollisuuden aihe, että muut jää sen varjoon.

Isojen maksaruohojen aika on nyt!  Nappi päätti osallistua esittelyyn :)

KOMEAMAKSARUOHO "Carl" on viime vuotinen hankinta ja se kasvanut kovasti. Nyt tuosta voisi jo jakaa muuallekin. Hyvä väri ja kukkii kauan, alottaa ensimmäisenä isoista. Olen tykästynyt tähän.

PUNAMAKSARUOHO  "Matrona" tai " Mohrchen" en ole varma kumpi on, vasta aloittelee kukintaa. Hitaasti kasvaa ja leviää, mielestäni. Lehdet on komeat, maksan värisiksi niitä kai voisi sanoa ja kukatkin kunnon punaiset.

Nämä kaks kuvaa edellisiltä vuosilta, mutta onko kyseessä sama laji??
KOMEAMAKSARUOHO "Herbstfreude" on nimihirviö, joka pitää aina tarkistaa. Tämä on niin pettymys kukinnan suhteen. Se ei ennätä kukkia, mutta kasvusto on komea ja tanakka ja nuppuja täynnä. Jälkeenpäin olen lukenut, että ehtii kukkia vain etelässä. Heräteostos ei siis kannata!!
Alempi kuva on siltä ainoalta vuodelta, jolloin siihen ehti tulla väriä. Voi vain kuvitella miten komea tuo on täydessä kukassa. Huokaus.

PUNAMAKSARUOHO  "Purple Emperor" aloittelee kukintaa, mutta se jää aika haljuksi, kukat on kovin haaleita minun makuun. Miksikähän tämäkin on nimetty punamaksaruohoksi??

Kyllästyin kesällä noihin vanhoihin isoihin maksaruohoihin ja revin/kaivoin kaikki pois. Ne vaan maata rötkötti pitkin pituuttaan eikä kukinnoillakaan voinut kehua. Keväällä ne menee, kun alkavat työntyä maasta. 

Tänään onkin ollut ulkona siivouspäivä, kuten varmaan monella muullakin. Kuiva ja kaunis ilma, joten tulipa katkottua pari jättikottikärryllistä kukkavarsia. 

Mitäs sinä olet puuhannut viikonloppuna?

3.9.2017

"Vielä on kesää jäljellä..."

Näin tahtoisin ainakin ajatella. Kulunut viikonloppu oli pitkästä aikaa säiden puolesta todella ihana. Tuli oltua ulkona ja vähän siivoiltua kukkamaita ja vaan oleskeltua ja nautittua.

Laitanpa vaihteeksi muutaman yleiskuvan pihalta.  Kuvattu tässä viime viikkojen kuluessa.
Etupihalla ollaan, tuon pöheikön keskellä jossain on pihalammikko, pikkuruinen sellainen.
Peruutetaan taaksepäin ja näkymä on tämä:
Palavarakkaus vaaleanpunaisena versiona on kukkinut tänä vuonna kauniimmin kuin koskaan tai sanotaan, että nyt parhaimillaan. Siemenestä kasvatettu kolme tai neljä vuotta sitten
Jos käännyn vastakkaiseen suuntaan, näkymä on tämä. Kun pojat oli pieniä, he pelasivat tuossa kentällä. Alueelle ei koskaan tullut istutettua mitään. Suunnitelmissa oli potager, mutta terveys päätti toisin.
Lähimpänä olevat puskat on meidän pihan puolella olevaa aidannetta. Kauempana oleva kasvillisuus ja puut ovatki jo naapurin puolella.
Ympyräpenkin keskelle, joka ei näy kuvassa, ostin kerroksellisuutta tuomaan vartetun riippahernepuun. Mielestäni se sopi siihen, kuin olisi aina ollut. Ilmeisesti paikka "huusi" juuri tuollaista korkeaa kasvia siihen.

Tämä penkki pullistelee liitoksissaan ja on kuvan ottamisen jälkeen vain entisestään rehevöityny. Tuossa reunassa on kurjenpolvi, olisko Rozanne. Keskellä viinikärhö? ja reunoilla maurinkiiltomalvat. Lisäksi kesäkukkina leijonankidat ja sammarit.
Kukas se sieltä Rozannen keskeltä kurkistaa? Tunnistatko? No sehän on sinisievikkiä. Pussi oli virunut jo pari vuotta siemenlaatikossa ja kesällä lopultakin viskoin ne penkin reunalle. Olin jo taas ehtinyt unohtaa, millaisiin mittasuhteisiin tuo kurjenpolvi kasvaa, joten sinne se hautautui.
Hempeilyjä tähän loppuun


Mukavaa syyskuuta kaikille! Nautitaan vielä näistä ihanista ilmoista. Lämmintä ja kaunista saattaa jatkua hyvässä lykyssä vielä tuonne ensi kuun puolelle.

12.8.2017

Uusia pensasruusuja

Innostus ruusuihin jatkuu ja nimenomaan pensasruusuihin. Käytiin Bloqvistin taimistolla ja sieltä lähtikin mukaan monta ruusua, toki jotain muutakin.

Tärkeimmät valintaperusteeni pensasruusuille:
- menestymisvvyöhyke
- mielellään omajuurinen
- kukkien väri ja ulkonäkö

 Toiseksi vaikuttaa:
- lopullinen koko
- kukinta-aika

Ensimmäisenä iskin kynteni tähän ihanuuteen ja juurikin näin: pakko saada :D
Merveille
(kuva esitteestä, kun kukinta oli jo ohi)
Keijuruusu tämän pitäisi kestää vaikeitakin olosuhteita, korkeus n. 1,2-1,5 m


Henry Kelsey  on pikkusen siinä rajoilla, että menestyykö, mutta se halusi meille :D 
Kyseessä kanadanruusu, joka kasvaa jopa 2,5m korkuiseksi.


Apteekkarinruusu ranskanruusuihin kuuluva kaunotar. Pensas saattaa jäädä alle metrin korkuiseksi.


Osa ruusuista oli jo ehtinyt kukkia, joten jouduin turvautua netin kuviin.

Iitin Tiltu  kuuluu ranskanruusuihin, kasvaa 1,5m korkeaksi. Kukat isoja.
Kuvahaun tulos haulle iitin tiltu
(kuvat netistä)
Kuvahaun tulos haulle iitin tiltu
Olkkala kuuluu ranskanruusuihin, kasvaa 1,5-2 m korkuiseksi
Kuvahaun tulos haulle olkkala
(kuvat netistä)
Kuvahaun tulos haulle olkkala

David Thompson


Neilikkaruusu  kasvaa n. 1-1,5m korkeaksi. Kukinta kestää kauan. Menestynee nippa nappa täällä.

Huomasitte varmaan, että tällä kertaa voimakkaat värit vetivät puoleensa. Aivan tarkoituksella valittu. 
Tajusin miten pettynyt olin esim. Snow Pavementin hailakkaan vaaleanpunaiseen kukkaan! Valkoinen onkin sitten jo ihan eri asia.

Toivottavasti ei tullut kovin paljoa asiavirheitä, korjatkaa ihmeessä jos näin kävi. 

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

22.7.2017

Ideoita ja apuvälineitä huonoselkäisille ja muillekin

Haluan nostaa esille tämän jo alkuaikoina tekemäni jutun, joka on jäänyt ehkä vähän pimentoon tuolla Omat sivut- osiossa.
Olen lisännyt uudempia kuvia ja muotoillut hieman tekstiä. Jutussa on myös ihan alkuaikoina v. 2013-2014 laitettuja kuvia ja ajatuksia siitä, mitä tuntemuksia äkillisesti alkanut selkäsairaus toi tullessaan. Mitä apuvälineitä käytän ja mitä ideoita olen keksinyt toteuttaa puutarhahommia :)

Piha on muuttunut alkuperäisen kirjoituksen jälkeen aikalailla, olemme tehneet aidan talon ympärille koiria ajatellen ja kasvillisuus on lisääntynyt.


LOPPUELÄMÄNI HAASTE!

Selkäsairaus ja viime aikoina yhä enemmän kipeät polvet ja jalat tuovat mukanaan monenlaisia haasteita puutarhan hoitoon.
Ilman pitkävartisia APUVÄLINEITÄ  pihan hoidosta ei tulisi yhtään mitään! Ne helpottavat  paljon ja antavat minulle mahdollisuuden jatkaa rakasta puutarhanhoitoa. Hommat hoituu totta kai hieman hitaammin, kun joutuu vaihtaa työvälineitä kädestä käteen ja muutenkin, mutta jos vaihtoehtona on ettei voi hoitaa pihaansa ollenkaan, se on pieni miinus!

Pitkävartiset ruohosakset soveltuvat moneen työhön. Niillä leikon kuihtuneet kukat ja kukkavarret, siistin penkkien reunoja, kuritan rikkiksiä eli kaikkeen mitä voi leikata.

Roskapoimurilla on kätevä tehdä melkein mitä tahansa. Sillä voi nyppästä pieniä rikkiksiä, nostella tavaroita maasta tai siirtää paikasta toiseen, vain mielikuvitus on rajana senkin käytössä. Kovalla käytöllä on, varsikin on pitänyt jo teipata jesarilla :)


Rikkaruohoraudalla poistan tietysti rikkiksiä, mutta käytän sitä paljon myös muuhunkin, kuten:
istuttaminen:
Pyöräytän rikkaruohoraudalla maahan kolon, irrotan taimen purkista ja pudotan sen seisoviltani koloon! Jos taimi sattuu pyllähtämään nurinniskoin tai katkeamaan, niin uusi tilalle. Siemeniä tuleekin yleensä kylvettyä reippaalla kädellä, on sitten varataimia.

Pahin ongelma, johon en ole vielä keksinyt pätevää ratkaisua on juolasen kitkeminen! Kumartua kun en oikeastaan saisi enkä pystykään ja kontallakaan en pysty olla kipeiden polvien takia. Tavalliset pikkuheinät, rikat ja roskat lähtee roskapoimurilla pyöräyttämällä, mutta juolaheinä luistaa irti otteesta ja se turhauttaa. Lisäksi se tunkeutuu syvälle maahan ja kivien alle, äärr!!!

KANTTAAMINEN ISTUALLAAN:
Tänä kesänä olen joutunut tehdä pihatöitä ensimmäistä kertaa tuolilla istuen. Kanttaaminen kävi oikein hyvin istuen, kuten kuvista näkyy.

Sain äitienpäiväksi tuollaisen lightlapion ja olen ihastunut siihen. Paljon kevyempi käsitellä, kuin normi pistolapio. Se soveltuu myös istutukseen hyvin.
Poimurilla nostelin tupot kottikärryihin.
Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Aikaahan tässä meni, mutta tehtyä tuli.
Minulla onkin "hyökkäysvaunu" aina täynnä työkaluja. Ei tartte lähteä känkkäseen toiseen päähän pihaa. Siellä ne on sikin sokin roskien kanssa, kuten kuvasta näkyy.

 KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ :

KUKAT SOPIVALLE KORKEUDELLE:
Kesäkukkien kastelu ja hoito onnistuu parhaiten, kun ne ovat sopivalla korkeudella. Tarvitsen kuitenkin  apua raskaiden ruukkujen ja mullan kantamissa.
Parhaimmiksi käytännössä ovat osoittautuneet erilaiset pylväät ja muut systeemit, millä kasvit ja istutukset on pyritty nostamaan sopivalle korkeudelle.

PERUSAMPPELIT, joita voi käyttää missä vaan:







SEINÄAMPPELIT, joita voi käyttää myös pylväissä, aidoissa tai lähes missä tahansa.






Syksyllä amppeliin voi laittaa callunaa tai kanervaa tai mitä nyt kulloinkin mieleen tulee ja on saatavilla. Tässä aikoinaan ollut katajanoksia.

Keväällä on mukava sujauttaa vaikka narsissit purkkeineen päivineen amppelin suojiin ja sisäänkäynti on heti värikkäämpi ja kutsuvampi.


Myöhemmin samainen amppeli koristellaan kesäkukilla.




PARVEKELAATIKOITA voi käyttää muuallakin, kuin parvekkeella:




Syksyksi istutetaan kanervaa tai callunaa.


Kaikenlaiset PYLVÄÄT ja korokkeet ovat hyviä ratkaisuja kukkapurkeille ja ruukuille. Lähinnä vain mielikuvitus on rajana käyttömahdollisuuksille ja oivalluksille.

                                                    
Joskus oli tälläiset lecaharkoista tehdyt korokkeet pation reunalla.


KORISTETUOLIN päälle voi laittaa erilaisia asetelmia ja ruukkuja




Tarkoituksella pitkäksi jätetty KANTO antaa hyvän jalustan ruukulle. Kanto on osana sen ympärille kehiteltyä kukkapenkkiä.


Syksyksi callunaistutus

Pihalla on useampia KIVIPAASEJA, joiden päälle voi laittaa kukkaruukkuja ja syksyllä lyhtyjä yms. Meillä noita kiviä riittää, tähänkin käytetyt kivet löytyivät kaikki omalta tontilta.




Korkeat kukkalaatikot ovat nekin selkäystävällisiä.





Kasvihuoneessa ei ole istutuslaatikoita maanrajassa, vaan taimet ovat hyllyköissä käden ulottuvilla. Samat hyllyköt ovat käytössä keväällä sisällä taimikasvatuksen alkuvaiheessa.




Legaharkkojen päällä on perunalaatikoita nurinpäin. Hyvä taso kasvatuksille.

Istutus-/ruukutuspöytä perunalaatikoista. Kastelukannut on hyvä olla myös korokkeella.

Kurpitsat viihtyy vanhaan perunalaatikkoon laitetussa multasäkissä ja koko komeus on nostettu korokkeelle.



Pienen "kasvimaan" voi tehdä vaikka ulos tuolille.

Mansikkakin kasvaa ruukussa tai amppelissa siinä missä maassakin.


Korotettu penkki on hyvä keino saada kasvit vähän ylemmäs.


Helppohoitoisuutta (kunhan istutustyöt on tehty) tarjoavat erilaiset puut, pensaat ja vaikkapa kärhöt. Kun pensaat pääsevät kasvuun, ei niiden juurella tarvitse kyykkiä, vaan voit vaikka istuallaan tehdä huoltotyöt.

Minulle kesän mukavimpia ja rauhallisimpia hetkiä ovat niinkin arkiset pikkupuuhat, kuin kuihtuneiden kukkien ja lehtien poisto.
Ja se käy vaikka tuolilla istuen:) Samalla ajatukset saavat lentää ja kehitellä uusia ideoita:) eikä kukaan voi sanoa että laiskottelen; minähän teen puutarhatöitä!


MIETTEITÄ:
Se täytyy myöntää, etten aina ole jaksanut nähdä asioita näin valoisissa merkeissä. Kun selkäsairaus iski toden teolla päälle v. 2009 ja pienikin liikahdus oli tuskaa, ei siinä tullut ensimmäisenä pihanhoito mieleen, mutta sanotaanko, että jo toisena tai kolmantena kuitenkin!

Ajatuksissa päällimmäisenä oli hirvittävä pelko ja huoli siitä, voinko enää koskaan jatkaa rakasta harrastustani.
Kun pahin vaihe helpottui, niin aloin nähdä asioita uusin silmin. Jos aion jatkaa pihan hoitamista minun oli ensinnäkin pakko luopua ajatuksesta, että olisi rikkaruohotonta ja yleisilme aina siisti.

Toiseksi, oli pakko rueta miettimään tapoja, miten voin käytännössä toteuttaa pihanhoitoa.

Näin jälkikäteen sanottuna se ei ole aina ollut helppoa! Itkuakin on tuherrettu monet kerrat ja turhauduttu omaan avuttomuuteen.

Toki, jos haluaisi tehdä viimeisen päälle, kaikki kukkapenkit voisi korottaa, mutta se veisi aikaa ja rahaa aivan liikaa ja olisi erittäin työlästä.

Niin kauan kun saan puolisolta apua puutarhatöihin, hän esimerkiksi leikkaa aina nurmikot, niin homma pysyy joten kuten hanskassa.

Tontin reunamilla olevat pienet istutusalueet tulevat kokemaan "luonnollisen poistuman" hiljalleen vuosien varrella ja näin on jo osittain käynytkin. Pakko on ollut luopua, en jaksa enkä kykene.
Keskitymme lähinnä etupihan ja oleskelualueen kunnossapitoon, mikä lieneekin järkevintä. Olemme istuttaneet paljon lisää koristepensaita, pensasruusuja ym. niistä on iloa ja hoituvat "lähes" itsestään.

Koirien myötä on joutunut myös sietämääm kaivamista, kuoppia sekä tallattuja ja katkenneita taimia! Piha on saanut aitauksen ympärilleen jne. joten yleisilmekin on muuttunut sen myötä.

Silti haaveilen että piha olisi vielä joskus sellaisessa kunnossa, että voisin pitää toiset avoimet pihat tapahtuman. Se vaatisi puolisoltakin isoa panosta. Jää nähtäväksi toteutuuko koskaan...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...