Pepsi ja Nappi touhuilee

-No vihdoin se sade lakkas! Onkin kaks päivää satanu putkeen, mutta nyt mennään emännän kans pikku pihakierrokselle. Näky ottavan kameran mukaan, kuvaa taas niitä kukkiaan tietysti.

-Minä haluaisin leikkiä pallolla.

-Kamoon emäntä, potkase jo!

-Ei sitten!

-Mä tuun tähän kameran eteen, et voikaan kuvata...

-Mihin se ipanakin meni?

-Häh, täällä minä olen.

-Otetaanko pikku juoksukisa kiviröykkiö ympäri ja takas?

-En minä viiti nyt, täällä on joku hyvä haju....nuuh

-Ei sitte, minä lähen kiertään emännän kans. Tuossako ne nyt on ne emännän viime kesänä siemenistä kasvattamat akileijat? Nuista se tykkää ja vouhottaa niiden päältä

-Mikä tuo on?

-Sehän on nauhuksen nuppu, vastaa emäntä.

-Mikä tuota vaivaa?
-Ei sitä mikään vaivaa, se avautuu kohta ja siitä tulee upea idänunikko.

 -Hei, zoomaa mua, eikä pelkästään kukkia.

-Mä menen tänne ryteikköön istumaan, ei se tätä kuvaa kuitenkaan. 

-Oikeesti, otitko sittenkin?

-Otin ja meinaan laittaa kuvia tästä sinun lempiryteiköstä.

-Ei oo todellista!

 -Meinasin myös näyttää kuvia tekemättömistä töistä, kuten tästä siivoamattomasta lammikosta

 - Näiden latvat pitäis katkoa.

 -Isänällä on jäänyt kottikärryt tyhjentämätä.
-Joo joo, mutta näytäänkö me tässä kuvassa?
-Näytte näytte.... senkin linssiluteet

-Katsokaapa koirulit, miten ihanasti rupes aurinko paistamaan!

-Ihana kukka tässä pihlajassa.

-Ei tästä nyt taas tuu mitään! Ei palloleikkejä, ei mitään.

-Jahas, neito meni mököttään kivelleen. Taidan jatkaa kuvaamista.

 -Kyllä tämä Isabella syreeni on sitten ihana.

-Vieläkö otat monta kuvaa?

-Muutaman

 -Vieläkö sää mökötät?

 -Ähäs kutti, menit lankaan! En mä mitään mökötä.

-Eikö silti voitas vähän pelata

-Oota nyt vähän, otan ensin näitä kuvia. Itikatkin syö minkä ehtii...auuts! Ja mitä tuo tuolikin tekee tuossa keskellä pihaa?

-Hei mä voin leikkiä sun kanssa pallolla.

-Kiitti, mutta ei se oo sama asia. Tykkään kun mulle potkitaan tai heitetään palloa.

-Oikei, ei sitte!

-Hei kamoon pikkukaveri, älä nyt tykkää huonoa!

-Hei kuulitko, leikitään vaan yhdessä

-Pepsi, tuopa pallo!

-Oikeesti, vihdoinkin!

-Kuule emäntä, mä sitten rakastan sua!

-Niin minäkin sinua!

-Hei, rakastatko minuakin?

-No ihan varmasti rakastan, senkin oma pikku nassukka, mussukka, karvanapa!

Onko nyt kesä? Loma ainakin alkoi.

Parasta kuvata vain yläosasta, alaosa on pelkkää kuivaa ryteikköä. Kaipa se "elämän lanka"  kulkee siellä risukon sisälläkin, koska näin kauniisti kukkii.

Ihan on sama kasvi, vaikka tässä kuvassa vivahtaakin enemmän siniseen.

 Ei tämä nyt kovin kääpiöltä näytä, taitaa ollakin saksankurjenmiekka eli iiris.

Paikallisessa Hankkijassa tupsahti vastaan Tove Jansson tarhapimppinellaruusu. Se muutti kiireesti meille ja avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Upea väri, joka on luonnossa syvempi kuin kuvassa.

Karviaisessakin on jo näin suuret nuput! 

 Siemenkasvatukset viime kesältä ovat hengissä, ihanaa! Alakuvassa on joko valkoista tai vaaleanpunaista palavaa rakkautta ja valkoista kellopeippiä. Ylempänä valkoista lehtosinilatvaa.

 Musta-aronia kukassa. Kauniit kukat ja terveen oloinen pensas. On kasvanut kovasti nyt parissa kesässä, on ilmeiseti juurtunut hyvin.

Iloitsen kasvun ihmeestä ja yritän olla surematta niitä, jotka eivät selvinneet. Olen jakanut ja levittänyt aukko paikkoihin jonkin verran kasveja, vain muutaman kasvin olen ostanut. Ihmeellisesti on sama kasvi toisessa paikassa pihaa selvinnyt ja toisessa kohtaa hävinnyt kokonaan. Onneksi olen ripotellut samaa kasvia yleensä useampaan paikkaan, nyt siitä on hyötyä.

Ensi yöksi luvataan hallaa monin paikoin. Kävin tarkistamassa kasvihuoneen oven ja peittelin joitakin kasveja sekä kannoin pari purkkia sisälle. Nyt kun tyyntyy, voisin vielä nakata huivin ison kesäkukkapurkin päälle. Muut saavat pärjätä omillaan.

Mukavaa alkaa viikkoa toivoo kesälomalla oleva maatuska :)

Pienet ilonaiheet

Tervehdys pitkästä aikaa, vai onko siitä kauan?
Täällä on puutarhuri ollut niin pitkissä mietteissä, että ajankulukin katoaa. Harvakseltaan olen jaksanut tai ehtinyt käydä teidän blogeissa, joten pahoittelut siitä kaikille.

Pieniä ilonaiheita tosiaan on pihalla näkynyt, niistä kerron nyt kuvien kera. Niistä monenlaisia ajatuksia herättävistä asioista kerron seuraavallla kerralla. Se voi olla jo huomenna tai vasta viikkojen päästä.

Patjarikko, karkulainen, on salaa päässyt kasvamaan kivien kolossa. Hyvä niin, sillä on ainukainen laatuaan enään.

Onkohan tämä nyt kääpiökurjenmiekkaa vai mitä, mutta tekee ensimmäistä kukkaansa meillä.

Viime kesänä ostettu pikkuinen punakoivun taimi on selvinnyt talvesta ja lykkää lehteä mukavasti. Olipa iloinen yllätys, että on hengissä.

Tukikepin päästä bongasin leppäkertun. Leppiksiä on näkynyt tänä vuonna runsaasti, onko teillä muilla?

"William Double Yellow" pensasruusukin on hengissä, sittenkin :)

Ja kuunliljojakin nousee pikku hiljaa. Ei kaikki, mutta osa kuitenkin :) Pelkäsin kaikkien menneen.

Pari vuotta sitten istutettu aidannekin on hyvässä kasvussa. Kuvassa on (kääpiö)Helmipihlaja ja se on elossa, vaikka suositus oli muistaakseni III asti, ja ollaan siis V:lla.

Samassa aidanteessa kasvaa mm. tuomipihlajaa ja purppuraheisiangervoa. 

Orvokit porskuttaa ovenpielessä. Yksi täysin keltainen kukka nousee tuolta muiden seasta. Kummallista.

Hyvää viikonloppua teille kaikille! Minun pitää nyt ottaa rauhallisesti pari päivää, kun kävin aamulla jäsenkorjaajalla laitattamassa selkääni. Pistettiin "palikat" ojennukseen selkärangassa, jospa nyt alkais kivut hellittään.

Mustaakin mustempi toukokuu

Synkät pilvet liikkuvat taivaalla ja niin myös mielessä!
En tiedä miten teidän pihanne ovat kärsineet talven aikana, mutta yleisesti kuulostaa, että tuhoja on tullut ja paljon.
Meillä on niin murheellista katsottavaa pihalla, ettei tosikaan. Koivunkanto penkin käänsin eilen ylös ja putsasin mm. märäntyneistä syysmaksaruohon juurakoista.

Monet sanovat ettei kannata hätäillä perennoiden ylöskaivamisen suhteen, mutta kyllä sitä omat kasvinsa tuntee. Kun käänsin lapiolla penkkiä, niin lemahti mädältä, samoin kuin ennen vanhaan, kun perunamaalla sattui mädäntynyt peruna vastaan.

Etupihan penkki tänään, vihreää edustaa jalopähkämö.

Alla kuva joka on otettu viime vuonna 9.5. Viime vuonna kevät oli myöhässä ainakin 2-3 viikkoa! Ei edes yhtään narsissia ole noussut tänä keväänä tähän.

Edes vuorenkilvet, nuo sitkeät sissit olivat mustaa liejua. Harmi kun jäi kuva ottamatta siitä hävityksestä. Tässä on paikka haravoituna ja maakin kuivahtanut. Uskon että jäljelle on jäänyt vielä kunnon juurakoita, mistä lähtee kasvuun.

Pahoin pelkään kuunliljojen hävinneen kokonaan, samoin lupiinit, kurjenpolvet jopa maksaruohot ovat paikoitellen kuolleet. Osa kärhöistä ilmeisesti ja minun ihanat clematiskukkaiset akileijani! Melkein parku pääsee. Ja moni moni muu. 

Apeana olen kulkenut viime päivät ja tutkinut hävitystä. Onneksi uusista pensasruusuista ainakin osa on hengissä, tärkeimpänä Louise Bugnet :)

Vaan sentään onneksi on tämä nuorimmainen kasvun ihme ilostuttamassa mummua: suloinen ruskeasilmäinen Roope-poika, ikää 6 kk :)

Että näin synkeä oli postaus tällä kertaa, taidan siirtyä teidän muiden blogeihin katsomaan kasvun ihmeitä. Kaikilla ei ole voinut olla näin huono tuuri.