Pyöreän penkin muutokset

Tästä taitaa tulla jättipostaus, mutta koettakaa kestää. Yritän pitää tekstiosuuden lyhyenä, mihin pyrin normaalistikin.

Lähdetään liikkeelle vuodesta 2011. Etupihalla on runsaasti tyhjää tilaa ja liikaa nurmikkoa. Piha näyttää kovin erilaiselta verrattuna tämän päivän näkymiin, ei aitaa ja muutenkin :)

Pyöreä penkki kiinnosti muodollaan ja koska sellaista ei ollut, niin se tehtiin. Suoraan nurmikolle sanomalehtiä ja mullat päälle. Ensimmäisenä istutin päivänliljoja, sitä tavallista keltaista ja pari ostettua.

Myöhemmin mies laittoi reunakivet paikoilleen.

Seuraavana vuonna 2012 ainakin suurinosa kasveista oli hengissä. Edellisenä syksynä laitoin äitiltä saamiani värililjan sipuleita sinne tänne. 

Myöhemmin liljoja poksahteli auki monissa väreissä, pääosin keltaisen ja oranssin eri sävyissä.

Keskellä hehkui perinteinen palavarakkaus obeliskissä.

Näihin aikoihin minulla oli jonkinlainen innostus päivänliljoihin ja ostinkin muutamia erilaisia sortteja.

Vuonna 2013 penkki alkoi olla parhaassa kukoistuksessaan ja kasvejakin oli lisätty. Olin vallan hurmaantunut tähän lämpimien sävyjen penkkiini.

Heinä-elokuussa on jo aika runsasta. Tykkään näistä väreistä :)

Lisää liljoja on auennut

Seuraavan alkukesän kasvu on vehmasta ja kaikki näyttää olevan hengissä.

Piha-aitaa ollaan näköjään rakentamassa :)

Oi, tämä oli lemppari päivänlilja

Sitten koitti jäätalvi 2015-2016 muuttaen kaiken! 

Penkistä kuoli palavarakkaus, kaikki jalostetummat päivänliljat, keltasauramo, värililjoistakin iso osa ja jopa pihakäenkaali. 😢😦😠

Hypätään vuoteen 2018 koska kuvia ei ollut v.-16-17. 

Istutettiin tuohon keskelle rungollinen riipahernepensas. Poistin kaikki loput päivänliljat ja vuorenkilpi sai rellottaa vapaana, tykkään sen keväisestä kukka-asusta.

Oli aika kokeilla ruiskaunokkien ja unikkojen kasvatusta. Sinne vaan suorakylvönä,  unikkojen siemeniä taisi vähän ryöpsähtää liikaa.... pihakäenkaalikin näyttää elpyvän.

Tänä vuonna en "jaksanut" kylvää kesäkukkaa tuohon,  vaan se oli mulloksella ja rikkiksillä keskikesään asti. 

Heinäkuussa keksin, että tuohon muuten istutetaan takapihan kuivuudessa kärvistelevä neilikkaruusu. Niinpä se siirrettiin nuppuineen kaikkineen tuohon, pakko kun kuopan kaivaja ja istuttaja (mies) oli kerranki kotosalla.

Lisäksi löysin paikallisestas myymälästä loistosalviaa ja syyshohdekukkaa.

Aika lailla on ilme muuttunut vuosien varrella. Mua harmittaa vieläkin ne kuolleet kasvit, mutta annetaan nyt näille tilaisuus 💗🌸🌺🌼

Hip hei, jaksoit reippaasti loppuun saakka :) 

Hyvää Pyhäinpäivän jatkoa sinulle ystäväiseni.