Epätoivo väistyy

Olen ollut suorastaan epätoivoinen kevään edistyessä. Miten ikimaailmassa piha saadaan edes jonkinlaiseen "normaalikuntoon" talven kaaoksen jäljiltä? Myrskyt ja lumimassat tekivät paljon pahaa ja jäljet paljastuivat kevään edetessä.

Yksi iso Terijoen salava oli pakko pilkkoa palasiksi, kun siihen ei jäänyt yhteenkään haaraan ehjää latvusta. Lumi oli katkonut paksuja oksia poikki tuosta vaan.

Itseltäni pihan siivous tai paremminkin raivaus olisi jäänyt tekemättä, mutta ihana puolisoni on tehnyt ison työn pihan kanssa ja nyt saadaan nauttia lähestyvästä kesästä.
Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi, kun ei pysty eikä voi selän takia tehdä mitään isompaa. Olen yrittänyt tollistella tuolla pihalla ja auttaa miestäni minkä voin. Lähinnä tuntuu, että olen siellä vain tiellä. Olen kyllä aika hyvä työnjohtaja... :D

Ja meidän rakas pikkuinen valkoinen ja karvainen "paholainen" on ilmeisesti ollu asialla! Aika monta vastaavan näköistä monttua on pihalta löytynyt ja mamman sydän melkein itkee verta. Liljan sipulit varsinkin on kiinnostaneet ja niitä on kaivettu....

Mutta ole nyt sitten tälle vihainen..... 

Tänään voin jo nauttia näkymistä

Tämän penkin reuna kunnostettiin yhteisvoimin. Mieheni poisti kaiken tuosta reunasta, juolanen ja muu heinä oli päässyt valtaamaan sammalleimun pahoin ja se otettiin pois. Nyt mietin mitä tuohon laitan... joku ihana maanpeittokasvihan tuohon kävisi, mutta sen hoitaminen on minulle mahdotonta. Jotain vähän korkeampaa...

Mieheni tekemää ite-taidetta :) Eilinen kova tuuli oli pudottanut upeasti tehdyn pesän puusta. Tehtiin siitä sitten kivimunien pesä.

Multapussikin nököttää keskellä pihaa, mutta sehän on vaan merkki siitä, että jotain tehdään ;)

Tarjan ruusu on kasvanut hurjasti ja ajattelen laittaa sen kiipeämään tuota kaarta pitkin. Pituutta tulee ruusuun joka kesä lisää. Toisella puolen kasvaa piskuinen kiinanlaikkuköynnös. Toiveissa olisi nähdä senkin kasvavan tuon portin päällä...

Sydämellistä viikon alkua teille rakkaat lukijani. Vielä viikko töitä ja sitten päästään kesälaitumille. Voikaa hyvin!

Ruusua kerrakseen

Ihanat äitienpäiväruusut ja kortit koristavat keittiön pöytää :)

Ihanaa olla äiti! Vietin 31. äitienpäivääni eilen.

Ihanaa olla mummu! Vietin 6. äitienpäivää mummuna:)

Ihanaa kun muistettiin ja kukkia ei ole koskaan liikaa. Paitsi yksi ruusu oli kyllä liikaa.... nimittäin se, jonka sain jalkaani! Nyt oli jo kolmas ruusu vuoden sisällä ja kokeillaankin aloittaa estolääkitys heti antibiottilääkkeen jälkeen.
Sairaalaan jouduin 3 vrk:ksi koska sain suonensisäisesti lääkettä. Onneksi pääsin pois viime perjantaina, ettei mennyt äp siellä! Menin  heti ajoissa lääkäriin, niin tulehdusarvot saatiin laskuun nopeasti ja kuume poistui. Ikävä tauti kertakaikkiaan ja nousee nopeasti muutamassa tunnissa. Vie voimat kokonaan, johtuen kuumeestakin mutta se vaikuttaa voimakkaasti koko kehoon aiheuttaen yleisen tulehduksen.

Olen kierrellyt pihalla voinnin mukaan ja pääasiassa vain kuvannut. Olen ihaillut kevään etenemistä ja sitä, miten vihreys oli tullut niiden neljän päivän aikana, kun olin sairaalassa. Mukavaa huomata miten huonomuistinen sitä on:)  Taisi tyttäreni sitten syksyllä istuttaa nämä suloiset valkoiset helmililjat :D

Pari viikkoa sitten nousi myös uusia, isoja krookuksia penkist. Nekin taidettiin viime syksynä pistää maahan ;)

Hauskoja palleroita nämä ruusujuuren alut.

Mukavaa keväistä viikkoa kaikille! Nauttikaa vihertyvästä luonnosta, lintujen laulusta ja niistä kevätsateistakin:) Se tekee hyvää kasveille. t: maatuska

Kevätpörinää

Heipä hei pitkästä aikaa!
Kauheesti muka ollu kaikenlaista ja silti tuntuu ettei mikään ole tullut valmiiksi. Taimetki kituu niin surkeina ja osa on näivettynyt pois. Pihalla on ollu hirvee sotku talven jäljiltä. Yksi iso Terijoen salava piti kaataa, kun lumet oli katkonut niin pahoin isoja oksia. Monesta muusta on mies katkonut isoja haaroja kokonaan pois.

Jotain positiivista sentään.... tuoreesta basilikasta on päästy nauttimaan jo parin viikon ajan. Nam!

Pelargonioiden pistokaslisäys on onnistunut yli odotusten. Sehän olikin yllättävän helppoa. Pitäisi siirtää näitä jo isompiin ruukkuihin kasvamaan.

Talvetettu Keijunmekko aloitti kukinnan:) Voi hyvä ihme sentään. Ekaa kertaa kokeilin talvettaa ja mietin jo keväällä kun sain niin paljon uusia taimia itämään, että miksi ollenkaan näin vaivaa tämän talvetuksessa. Nyt tiedän miksi :)

Isokirjopeippi se jaksaa kasvaa ja kasvaa. Olen ottanut nyt jo varmaan kolmet pistokkaat näistä emokasveista ja taas saisi latvoa. Ajattelin tänä kesänä laittaa näitä vähän sinne sun tänne. Ovat oivia seuralaisia kesäkukille ja miksei vaikka amppeliin tai muihin ruukkuihin patiolle, terassile tai parvekkeelle. Huonekasveina käyvät myös vallan mainiosti.

Vaniljasammarit ovat parhaiten kasvussa sammareista tänä vuonna, ovat tosin ensimmäisinä kylvettykin. Kääpiösammarit sinnittelee ja Disco Red kohtalaisessa kasvussa. Vielä on toki aikaa ulos istutukseen, joten kaikki ehtivät kasvaa vielä hyvän tovin ja vahvistua.

Muilta osin kylvöt onkin sitten monin tavoin epäonnistuneet. Jopa monet tutut ja helpot lajit. Ei tule orvokkeja eikä lumihiutaleita! Hämähäkkikukka ei itänyt ensinkään, vaikka yritin monenlaisia lämmönvaihteluita itämisen helpottamiseksi. Olivat jopa jääkaapissa välillä. Petunioista jokunen sinnittelee. Keijunmekkoja tulee onneksi, jos eivät kupsahda nekin.

Taidetaan lähteä pihalle hommiin, kun sää selkenee. Paljon on vielä siivottavaa, pihakin haravoimatta. 

Hyvää sunnuntai päivää jokaiselle !