Entisen lammikkopenkin UUDISTUS, ENNEN ja JÄLKEEN

Tämä kesä meni pitkälle sairastaessa ja potiessa erilaisten kipujen kanssa, mutta ehdin ennen sitä myllätä pari aluetta aika perinpohjin. Toki mies vähän auttoi tiukissa tilanteissa.

Entinen LAMMIKKOPENKKI koki muutoksia keväällä. Siinä oli päässyt maapeitekasvi rönsyakankaali leviämään liiaksi. Sen kanssa olisi pärjännytkin, mutta maahumalaa oli kietoutunut joka paikkaan, muista rikoista puhumattakaan. Lisäksi maa oli vajonnut aika lailla lammikon täyttämisen jälkeen, joten aihetta muutokseen oli.

Lähes kaikki saivat lähdön, reunassa olleet kivet poistettiin sekä niiden alla ollut katekangas. Mm. keltakurjenmiekka sai lähteä, sen siirsin pihan laitamille. Se oli keskeltä täysin kaljuuntunut. Perkkasin niin hyvin kuin mahdollista rikat ja maahumalan, mutta varmaankin jostakin nousee vielä. Sitten pitää olla vaan tarkkana heti keväällä.

Osa kasveista jäi mm. pikkusydän, kuunliljat , kullero, pioni ja vuorenkilpeä, josta poistin puolet ainakin. Toinen pää jäi vielä mylläämättä, kun narssissien kukinta lähestyi. Sen vuoro voisi olla seuraavaksi, saattaa olla maahumalaa sielläkin. Kasvitkin ovat tosi tiheässä vuosien kasvurauhan takia.

Uskaltauduin siirtämään tähän lapinnauhusta muualta, vaikkakin on melko aurinkoinen paikka. Olisi mukava lisä lehtien ja keltaisen kukan muodossa. Näkyy ylhäällä lähes keskellä.

Kevät ja kesä etenee, kasvit alkavat kasvaa ja uusia on istutettu. Tein hankintoja paikallisesta Hankkijasta sekä tilasin Sundin puutarhalta. Suurin osa meni toiseen paikkaan, kerron siitä tarkemmin myöhemmin.

Etualalla näkyy  kolme daaliaa,  jotka kasvatin keväällä juurakoista. 

Ei tullut pinkkiä, ei edes vaaleanpunaista, mutta tuli kaunis valkoinen, josta tykkään tosi paljon. Nuppuja on vielä runsaasti tulossa. Lisäksi odotan minkävärisiä muista tulee....

Yksi uutuuksista on punahattu Prairie Splendo "Compact Rose", joka kukkii on kukkinut kauniisti. Olen aivan hurahtanut siihen. Näitä tilasin Sundilta 3 kpl. Sijoitin ne ryhmässä liian keskelle, jäävät vähän piiloon mataluutensa takia. Nämä kasvavat vain 50 cm korkeiksi. Siirto siis edessä...jollakin.

Toiselta reunalta kuvattuna pionin kukinta-aikaan. Valkoinen väri on täysin ylivalottunut. Ostin puhelimen juuri ennen käsiepisodia ja eihän sen kanssa kärsinyt kuvata kuin muutamia räpsyjä per kerta. Säädöt miten sattuu ja kuvat kanssa. Ei pystynyt keskittyä siihen silloin.

Punainen tähtiputki viihtyy nyt tuossa, on varjoisin kohta penkkiä. Lisäksi etureunassa on keltaista maksaruohoa ja mitähän vielä muuta... En ole vieläkään tyytyväinen kokonaisuuteen. Lehtimuotoja täytyy fiksata, värejä muokata jne. Sitähän se on.

Tulossa: tähän alueeseen läheisesti liittyvän alueen täydellinen muokkaus!

TUSKAINEN kuukausi takana...

Kaikki alkoi siitä kun heräsin yks aamu ja käännyin. Samalla iski järkyttävä kipu lapaan ja käsivarteen. Kuin olisi isketty puukolla selkään ja joku olisi repinyt kättä irti. Jouduin odottamaan miestä tallilta muutaman tunnin ja kuljin ympäri taloa tuskissani. Kun lopulta pääsimme lääkäriin, minulta otettiin heti sydän filmi, koski kipu oli vasemmassa kädessä. 

Tiesin ettei johdu sydämestä, kuten testeissä todettiin. Haukoin henkeä kivusta, minusta pidettiin kiinni etten putoa sängyn reunalta lattialleja pyydettiin hengittämään ja avamaan silmät. Mies oli mukana ja piteli kiinni. Lääkäri ei pystynyt oikein toteamaan muuta, kuin että joku hermopinne on, sain 3 piikkiä ronkkaan kipuun ja relaksanttia. Muutaman tunnin pääsin kotiin. Olo oli sen verran parempi, että hengitys kulki normaalisti.

Olin niin tokkurassa etten osannut järkevästi ajatella. Lääkäri määräsi vain P...dolia, kieltäydyin opiaattipohjaisista, koska voin pahoin niistä. Olisi pitänyt älytä pyytää Bu..na kuuri ja kotiin relaksantteja. Niitä tosin sain kun soitin viikonlopun jälkeen tk:n. Kärvistelin kivuissa ja pahinta oli kun kaikki kukki ihanasti pihalla ja pystyin vain pieniä pyrähdyksiä käydä ihastelemassa ja yrittää kuvata. 

Asuin käytännössä 3 viikkoa sohvalla, tyyny käsivarren alla. Pahinta oli huomata ettei vasemman käden sormet toimi normaalisti ja koko käsi oli voimattoman oloinen. Vain peukalo ja etusormi toimi jollain lailla, nimetön ja pikkurilli ovat edelleen poissa pelistä, nimetön sojottaa jonkin verran alaspäin. Edelleen on voimattomuutta eikä käsi tunnu ollenkaan omalta.

Olen käynyt kahdesti jäsenkorjaaja/hieroja/fysioterapeutilla ja hän on saanut raastavan kivun lavasta pois. Ainakin lapaluun alla oleva iso lihas, joka on muuten todella hankalassa paikassa käsittelyn kannalta, oli jumissa ja se jumitti hermoa, mutta jotain vielä on mitä ei ole löydetty. 

Hän suositteli että pitäisi käydä hermoratakuvauksessa, että tiedettäis missä se pinne on. Itseä huolestuttaa ettei käsi vain jää tälläiseksi. Hankaloittaa valtavasti kaikkea tekemistä.

Tämä on kuulkaa ihan kamalaa! Hermokipu on järkyttävää, kun eisiihen oikein mikään lääkekään pure kunnolla. Vieläkin on kipuja vaikka lääkkeitä menee. Jumppaan sormia etteivät ihan kankotu. Onneksi olen saanut kuitenkin nukuttua aika hyvin. Kun löytää hyvän asennon, niin nukun useamman tunnin putkeen. Hulluinta oli että tämä kaikki tapahtui nukkuessa, käteni oli huonosti allani ja kun käännyin se kipu iski täysillä.

Tällä viikolla olen pikkuisen pystynyt olla ulkona ja tietysti on pitänyt repiä rikkiksiä, mutta kanttauksia ym. lapiohommia ei pysty tehdä, enhän oli pystynyt edes ajaa manuaalivaihteista autoakaan! En uskalla jättää ohjausta kipeälle kädelle, kun pitää vaihtaa vaihdetta moneen kertaan.

Harmittaa ja turhauttaa, mutta minkäs teet. Varon nyt selvästi rasittamasta oikeaa kättä liikaa. Se vielä puuttuis että molemmat kädet on toimintakyvyttömiä! 

Onneksi on ollut apulaisia mummua ja vaaria auttamassa💗

Olen pahoillani että on jäänyt kaikki juhannustoivotuksetkin vastaamatta ja teidän blogit lukematta, mutta kipu on ollut niin raastavaa,että olen keskittynyt vain olemassaoloon ja selviämiseen aamusta iltaan. PÄRJÄILLÄÄN !

MARJAKUUSET toipuivat 🌲 🌲

Tuskailin alkukesästä marjakuusten surkeaa kuntoa ja olin jo valmis luopumaan niistä ja suunnittelin jotain uutta tilalle. Moni teistä kannusti odottamaan niiden toipumista, kiitos siitä. Ja toden totta, niinhän siinä kävi että loppukesästä ja syksystä ne näyttivät jo lähes hyviltä.  Nyt näistä kehtasi jo ottaa kuviakin.

Yllä heinäkuun loppupuolen tilanne marjakuusten osalta.

Loppukesän / alkusyksyn tilanne

Kasvien selviytymiskyky ja uusiutuminen on ällistyttävää.  Alla keväällä ollut lähtötilanne. 

Oli kyllä tärkeää ikuistaa myös nämä surkea kuntoiset, sillä vain näin näkee muutokset!

Monilla pihoilla näkee vieläkin täysin kuolleita, varsinkin isoja tuijia. Muutaman tuijan ryhmästä yksi saattaa olla kuolleen ruskea, muut kunnossa. Niiden en usko enää toipuvan, koska eivät ole kesän aikana osoittaneet mitään merkkejä. Ehkä omistajat eivät ole raaskineet vielä hävittää niitä, mutta surkeilta näyttävät.

 

Onneksi otin kuvia alkutilanteesta, nyt näkee mikä muutos niissä tapahtui kuukausien kuluessa.

Mites teillä muilla kävi, joilla oli ruskettuneita havuja ym?

MARJAKUUSET korjaavat itseään

Etupihalla olevat marjakuuset ovat parikymmentä vuotiaita. Ikinä en ole niitä peitellyt talveksi tai paremminkin kevääksi. Toisinaan olen antanut keväisin lämpöistä vettä juuriston avuksi. Ovat aina pärjänneet ns. omillaan ja ovat täysin  auringossa. 

Tämän vuoden kevät muutti kaiken. Yhdessä hetkessä komeat vihreät puut muuttuivat ruskeiksi, siis totaalisesti. 

Näitä on jo fiksattu ja enimmät ruskeat otettu pois, vaikkei heti uskoisi!

Kyllä oli surullista katsoa noita ja mielessäni jo moottorisahakin käynnistyi. Päätin kuitenkin antaa niille vielä mahdollisuuden ja jäin seuraamaan. Yritin rajata ne  kaikista kuvista pois, mutta sitten ajattelin että dokumentoiva tämäkin on.

Ruskeita neulasia on aina vaan juurella, vaikka enimmät jo haravoitu keväällä pois. Olen laittanut kahvinporoja molempien juuriston ympärille ja antanut vettä.

kesäkuun loppu-24

Ja kas kummaa, niin ne vaan alkoivat korjata itseään, uusia alkuja on lähes jokapuolella. Mikä heleys! Mihin asti ne pystyvät korjaamaan itseään, jää nähtäväksi, mutta annetaan mahdollisuus ja hyvälle näyttää juuri nyt.

Olen ravistellut, nyppinyt ja kopsutellut oksia, että ovat jo melkein kaljuja paikoitellen, mutta ruskeat oli pakko saada niin vähälle kuin mahdollista. Ehkäpä heillä vielä on toivoa 💚 Saatanpa informoida syssymmällä mitä kuuluu.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia vuosien varrelta miltä näyttivät ja edetään viime vuodesta taaksepäin.

syksyllä 2023

2018

Tänne asti ovat saaneet näköjään kasvaa vapaasti, sitten vasta olen leikannut ja muotillut niitä vaikka marjakuusten sanotaan kestävän leikkausta ja muotoilua hyvin.

Hitaasti nämä ovat kasvaneet isoiksi, vaikka paikassa mistä ostimme nämä sanottiin niiden kasvavan nopeasti 😄

Löytyykö sinulta marjakuusia ja miten ne voivat?

ROHTOSUOPAYRTTI vastaan PUUTARHURI!

Aloitin toukokuussa etupihan istutusalueiden puhdistuksen. Poistin kuolleet kasvijuurakot ja samalla halusin päästä nyt rohtosuopayrtistä eroon! Se oli levinnyt todella paljon ja liika on liikaa!

Rohtosuopayrtti ja väriminttu ovat kieltämättä kaunis pari, mutta kumpikin leviää. 

Lopulta suopayrtti jyräsi värimintun.

Rohtosuopayrtti on todella sitkeä kaveri! Olen möyrinyt tuota aluetta kerta kerran perään ja luullut saaneeni ne viimeisetkin juuren palat pois. Mutta ei, aina vaan sieltä nousee 👀.

Alueet molemmin puolin laatoitusta ovat olleet kuukauden mulloksella ihan sitä ajatellen että helpompi poistaa sitte esiin nousevat alut. Ja niitähän on rakkaat puutarhaystäväni noussut.  Samalla olen saanut miettiä mitä ihmettä tuohon nyt sitten istuttaisi? Ei ainakaan mitään leviävää..😊

Työn alla oleva alue. Kuvassa näkyy myös marjakuuset, jotka kärsivät pahasti 

kevään aikana. Ensimmäinen kerta kun näyttävät keväällä näin kärsineiltä.

Rohtosuopayrtti on kaunis ja tuoksuva vanhanajan perinnekasvi, mutta nykyisiin puutarhoihin se ei välttämättä enää sovellu, juurikin mahdottoman leviämisvimmansa takia. Jos tätä haluaa kasvattaa, niin vapaamuotoisempi kasvualue käy, missä saa olla rauhassa kasvaa ja rajata kasvua vaikka leikkurilla.

Taistelu on aloitettu, mutta pelkäänpä häviäväni. Juurenpaloja on taatusti marjakuusen, pionin ja mantsuriankärhön juuristoissa🙈 kaikki pitäisi vääntää ylös eikä se onnistu! Tässä tuli varoituksen sana tästä mahdottomasti leviävästä kukasta, joka sinänsä on kaunis ja jolla on omat kannattajansa. Se vain tarvitsee oikean paikan ja tämä ei ollut sitä!

Myöhemmin lisää siitä, mitä tulee tilalle. Lumien kolaus käytävän molemmin puolin rajaa valintoja.

Missäs teidän suopayrtit kasvaa?

KAAMEAT LEVIÄJÄT 😮 Mikä neuvoksi?

Niin ihania kuin useimmat perennat eli monivuotiset kukat ovatkin, monilla niillä on taipumus levitä aivan liikaa. Tämän riesan saa kokea uskoakseni lähes jokainen puutarhan perustanut. 

Kasvit leviävät joko siemenistä tai tekemällä erinäisen määrän uutta juuristoa tai jopa molempia yhtä aikaa. Osa tekee järkyttävät määrät ohutta hentoa juuristoa, jotka leviävät ja haarautuvat tunkien joka paikkaan. Jo sentin mittaisesta ohuesta juurenpätkästä saattaa alkaa uusi kasvusto. Se on raivostuttavaa silloin, kun sitä ei nimenomaan halua!

Monet ns. luonnonperennat ovat kyllä ihan nättejä, mutta eivät sovellu välttämättä istutuksiin. Näistä yksi esimerkki on vuohenkello. Ihan nätti luonnontilassa olevassa paikassa tai maljakossa, mutta älä erehdy laittamaan kukkapenkkiin, ellet ole ihan varma. Siitä saa nimittäin ikuisen riesan. 

Vuohenkelloa laitoin tyhmyyksissäni ja kaivoin sen kukkapenkin kahteen kertaan ylös ja siivosin huolella juurenpätkät pois tai niin ainakin luulin ja vaihdoin jopa mullan. Olin varma ettei enää nouse, mutta keväällä puski esiin ensimmäiset ja juuristo oli jo levinnyt. Se loppui vasta kun koko penkki hävitettiin. Edelleen kasvaa pienissä määrin pihan laitamilla ja kerään sitä välillä maljakkoon. Leikkuri pitää huolen ettei leviä pihalle.

  

Ensimmäinen oma mokani, jonka tein uutena, oman pihan omistajana, oli tuoda  synnyinkodistani kannusruohoa kukkapenkkiin! Äiti kyllä koetti varotella ettei sitä kannata laittaa, mutta minä en kuunnellut ja ajattelin pitäväni sen helpostikin kurissa 😆 Senhän tietää miten siinä kävi, kun en tiennyt sen tavoista. Se eli ja voi hyvin monta vuotta, mutta uskokaa tai älkää, se on hävinnyt kun penkki hävitettiin.

🍃                        🍃                        🍃                       🍃                        🍃           

Mutta hypätäänpä perennoihin. Tälle syksylle olisi tiedossa rohtosuopayrtin poistamista kahdestakin kohtaa. Saa nähdä miten onnistuu. Istutin sen ihan väärään paikkaan, olisi pitänyt jo tietää, mutta kun se on ollut tällä paikalla jo kymmeniä vuosia enkä halunnut hävittää perintöperennaa kokonaan, mutta pitikö istuttaa etupihalle!!

Suopayrtti leviää tehokkaasti juuriston avulla. Sen saa pidettyä nippa nappa kurissa, mutta joutuu olla tarkkana ja teettää työtä.

Lisäys: Jos haluat siirtää perennoja toiseen paikkaan, niin puhdista juuret aina erittäin huolellisesti pesemällä ne ja poistamalla kaikki leviävien kasvien juuret. Ellet ole varma saitko kaikki pois tai juurakko on niin tiheä ettei se onnistu, MIETI kaksi kertaa kannattaako riskeerata esim. uusi istutusalue vai kenties ostaa tai muuten hankkia uudet alut. Mikään ei ole tympeämpää, kuin siirtää riesa uuteen paikkaan !! Samoin jos annat jakopaloja eteenpäin, kerro mahdollisista leviävien kasvien juurista jakopalojen seassa, ellet ole puhdistanut niitä etukäteen.

Yksi helpoimmin leviävistä perennoista omalla pihallani on tulikukat. Aina ehtii joku siemenpallukka kypsyä ja kun alat katkoa varsia, kuuluu vaan rapina, kun siemenet lentää. Yhdessä kukkavarressa on tuhansia siemeniä...ei kun miljoonia 😁

Ranskantulikukka tekee ihan samalla lailla hulluna siemeniä. Lue eteenpäin, niin saat selville miksi se ei ole vallannut koko pihaa.

Ihanat akileijat lisääntyvät myös helposti siemenistä.

Mikä sitten neuvoksi?

Siemenistä leviävien kohdalla helpoin ja parhaiten tehoava keino on kerätä siemenet / kukkavarret hyvissä ajoin pois. Järkevintä se olisi tehdä heti kun kukat ovat lakastuneet, etteivät siemenet ehdi kypsyä. 

Kypsiksi päässeet siemenet kerään poltettavan energiajätteen sekaan roskapussiin, näin ne eivät jää luontoon lisääntymään tarpeettomasti. 

Entä sitten ne juurien / juuriston avulla lisääntyvät? Siinäpä miettimistä. Ensinnäkin kannattaa miettiä istuttaako vai ei, kuinka tarkka on kukkaryhmien ulkoasusta, saako siellä levitä? 

Tässä olisi yksi hyväksi koettu omakohtainen vinkki: 

Olen istuttanut muutamia leviäviä perennoja isompiin taimipurkkeihin (n. 3-4 l) ja haudannut ne maahan. Näin on pysynyt kurissa esim. saniainen ja vuorikaunokki jo monta vuotta. (koputan silti puuta 😉)

Tässä oli vain muutamia leviäviä sortteja, niitähän löytyy paljon lisää mm. sormustinkukat, joita meillä ei ole.

Kertokaapa minkä kasvin tai kasvien kanssa olette meinanneet hätääntyä puutarhassanne? Vai saako kasvit levitä omaan tahtiinsa?

Mitä konsteja sinulla on käytössä liiallisen leviämisen estämiseksi?

HAUSKAA VIIKONLOPPUA 🍁🍂🍄

 

LISÄYS, lukijoilta tulleet vinkit leviävistä kasveista:

elämänlanka, kielo, pikkutalvio, maahumala, ketunleipä, juhannusruusu, terttuselja, värikärsämö, sormustinkukat, pihakäenkaali, konnatatar, kirjovuohenputki, taponlehti, jättiputki, auringontähti, viiruhelpi, tähtiputki, myskimalva ja malvat yleensä, pikkuampiaisyrtti, oregano, helminukkajäkkärä, karhunvadelma, kanadanvuokko, vuorikaunokki, nukkapähkämö, lipstikka, harmaakäenkaali, tyrni, poimulehti, rönsyakankaali, tummakurjenpolvi, ukonkello, iisoppi, asteri? eli iso joukko!!