💔 Nappi on poissa 💔

💔 Tämä postaus on raskas kirjoittaa, mutta halusin sen silti tehdä. Nappi on kuitenkin seikkaillut useissa postauksissa ja te olette tykänneet.

Nappi nukahti toissapäivänä ikiuneen täällä kotona. Järkytys oli valtava, koska mitään tällaista ei ollut odotettavissa. Toki voinnissa tapahtui dramaattinen käänne juuri ennen kuolemaa. Oletamme että sydän petti. Panimme väsymisen iästä johtuvaksi ja kun kesällä lääkäri ei maininnut mitään sydäntä kuunnellessa, oletimme kaiken olevan kunnossa. Toki muutos voi tapahtua nopeaankin.

Olemme järkyttyneitä, surullisia ja itse ainakin olen vielä shokissa. En voi käsittää koko asiaa. Kuulen ääniä, odotan kuulevani askeleita ja havahdun missä Nappi on. On kovaa joutua saman vuoden aikana luopumaan molemmista koirista. Koti on niin hiljainen ja tyhjä!

Nappi eli 11-vuotiaaksi ja oli oiva, iloinen ja kaunis oman rotunsa edustaja. 

💖 Rakkaus 💖 ja muistot jää ja tietysti lukuisat valokuvat. Katson jos pystyn selata kuvia tähän ladattavaksi.

MARJAKUUSET toipuivat 🌲 🌲

Tuskailin alkukesästä marjakuusten surkeaa kuntoa ja olin jo valmis luopumaan niistä ja suunnittelin jotain uutta tilalle. Moni teistä kannusti odottamaan niiden toipumista, kiitos siitä. Ja toden totta, niinhän siinä kävi että loppukesästä ja syksystä ne näyttivät jo lähes hyviltä.  Nyt näistä kehtasi jo ottaa kuviakin.

Yllä heinäkuun loppupuolen tilanne marjakuusten osalta.

Loppukesän / alkusyksyn tilanne

Kasvien selviytymiskyky ja uusiutuminen on ällistyttävää.  Alla keväällä ollut lähtötilanne. 

Oli kyllä tärkeää ikuistaa myös nämä surkea kuntoiset, sillä vain näin näkee muutokset!

Monilla pihoilla näkee vieläkin täysin kuolleita, varsinkin isoja tuijia. Muutaman tuijan ryhmästä yksi saattaa olla kuolleen ruskea, muut kunnossa. Niiden en usko enää toipuvan, koska eivät ole kesän aikana osoittaneet mitään merkkejä. Ehkä omistajat eivät ole raaskineet vielä hävittää niitä, mutta surkeilta näyttävät.

 

Onneksi otin kuvia alkutilanteesta, nyt näkee mikä muutos niissä tapahtui kuukausien kuluessa.

Mites teillä muilla kävi, joilla oli ruskettuneita havuja ym?

Hengis ollaan!

Hei vaan pitkästä aikaa! Olen viettänyt melkoista hiljaiseloa parisen kuukautta. Joitakin kommentteja käynyt harvakseltaan jättämässä, yleensä vähin lukenut juttujanne.

Syy tähän "taantumukseeni" oli/on äkillinen ja ärhäkkä allergian paheneminen vuosien jälkeen. Yritin viikkokaupalla hoitaa parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan itse, mutta lopulta oli pakko kääntyä yksityisen ihotautilääkärin puoleen ja se kannatti. Jostain syystä allergia ja atopia leimahti vuosien hyvän jakson jälkeen pahana pintaan ja erityisesti kasvoihin. Sille ei välttämättä löydy mitään erityistä syytä, näin totesi lääkärikin, vaikka salapoliisin tavoin kävin kaiken läpi moneen kertaan. Nämä asiat ilmenevät aaltoliikkeenä.

Kaikki syystyöt jäivät arvatenkin tekemättä, ei ollut asiaa mennä ulos penkomaan ja kaivelemaan, silmiä kutitti jo valmiiksi niin kamalasti, että silmäripset oli melkein hangattu pois. Vain itse samoista vaivoista kärsivä tietää mitä KUTINA on. Ei auta vaikka itse tiedostaa ettei saa kynsiä tai hangata, mutta kun ylität sen rajan, että alat raapia, siitä ei ole paluuta :(

En liikkunut missään, kaikki suunnitelmat menivät uusiksi tai jäivät siis tekemättä. Pari kivaa tapahtumaa jäi välistä, ei vaan kiinnostanut mennä, koska kasvoja kutitti, kuin joku olisi koko ajan hiplannut höyhenellä. Turpeat silmäluomet ja läikät pitkin kasvoja kirkuivat punaisena. Ihmisten tuijotus selässä ja jo vuosia sitten ihmisten kyselyt: mistä se johtuu? 

Tunnustetaan nyt sekin että taisin kerran ärähtää neuvolan tädille melko äkäisesti, kun hän kyseli mistä tuo johtuu, että en kai näyttäisi tältä jos tietäisin!! ja aloin itkeä. Tästäpä muistankin että odottaessani nuorimmaistani ja vielä vuosi sen jälkeen (yli 30 v. sitten) ihottumani oli viimeksi näin pahana, tai oli vieläkin pahempi. Kasvoissa oli ainoastaan nenän päässä tervettä ihoa...

Mutta se siitä, mennään päivä kerrallaan ja rasvataan ja pestään perusrasvalla hiuksetkin. Tulee muuten ihmeen puhdasta, vaikka epäilin suuresti. 

Loppuun vielä syksyn kuvasatoa, vaikka niissäkin on jo auttamattomasti menneen syksyn kaikua, koska nyt on kuura maassa.

Mukavaa marraskuuta kaikille!