OPPIRAHAT MAKSETTU, yli 35 v. puutarhurointia

🙋 TERVETULOA  AIKAMATKALLE  puutarhan menneisiin vuosikymmeniin. Kirjoitan mitä ajatuksia on tullut tällä matkalla mieleen, muistoja, hikeä, naurua jopa kyyneleitä tai ainakin melkein.

Kirjoitus on normaalista poiketen aika pitkä, mutta arvostaisin jos jaksat lukea ja varsinkin kommentteja odotan kiitollisuudella💚

Jos olet nuorempi lukija, yllätyt ehkä monista haasteista, joita nykypäivän puutarhuri kohtaa harvemmin. Aloitin 1989 hyvin pienimuotoisesti puutarhan perustamisen ja varsinaisesti pääsin vauhtiin vasta 2000-luvun alkupuolella. Välissä on ollut vuosien sairasteluita, mutta periksi en ole antanut!!

1989

Kun muutimme tähän taloon, pihassa ei ollut käytännössä mitään. Pääsin aloittamaan lähes tyhjältä pöydältä. INTOA oli valtavasti, RAHAA ei yhtään ( iso laina otettu). TIETO ja TAITOkin oli hakusessa. 

🌳ALOITTELEVA PUUTARHURI OTTAA KAIKEN MATERIAALIN VASTAAN, YMMÄRTÄMÄTTÄ SEURAUKSIA

Kun joku tarjosi kasveja tai pensaita, ne otettiin kaikki ilolla vastaan. Niistä maksetaan oppirahoja vieläkin.

Ensimmäisten vastaanotettujen joukossa oli TUOKSUVATUKKA. Sitä istuteltiin tietysti  useampaankin paikkaan ja sitähän riittää edelleenkin riesaksi saakka. Olisi kannattanut vuosien saatossa pitää sitä tarkemmin silmällä ja puuttua heti liialliseen leviämiseen. On silti hyvä pensas oikeassa paikassa ja silmällä pidon alaisena.

Hyvin on viihtynyt, on tehnyt jopa marjoja, mikä on Arno Kasvin mielestäkin harvinaista.

Toinen mitä sain, enkä enää huolisi pihaani, on PIISKU. En tiedä onko Kanadan piiskua vai mitä, kasvaa minun mittaiseksi ja on levinnyt vuosien saatossa usealle neliömetrille vallaten ja syrjäyttäen muut kasvit. Nyt on sota menossa tätä vastaan, kuulette myöhemmin lisää...

Tunnistaako joku mikä piisku kyseessä?

TERIJOEN SALAVIA ihailin aina, olivat kauniita ja pyöreitä puita, nyt niistä lopuistakin haluaisi päästä eroon. Kun ensimmäiset saadut oksapötköt juurtuivat huonosti, ostin peräti kolme rungollista puuta ensimmäisten hankintojen joukossa! Voi minua, sanonko mitä!

Jo kymmenen vuotta sitten tehtiin ensimmäiset tapitukset puun risuunnuttua todella pahasti. Monet sanoo ettei näin saisi tehdä, mutta kyllä se siitä kasvoi uudestaan pyöreäksi puuksi.

🌱MAAPOHJAAN EI OSANNUT / RAASKINUT KIINNITTÄÄ TARPEEKSI HUOMIOTA

Mullan ostaminen ei tullut kuuloonkaan, ei moniin vuosiin, rahaa piti käyttää paljon tarpeellisempaan ja järkevämpään, kuten kolmen lapsen tarpeisiin, vaatteisiin, lainoihin ja ruokaan koko perheelle. Kaivoin kivistä maata ja tökkäsin alut siihen. Jos ei kasvanut, ei voinut mitään. Monet kuitenkin kasvoivat kituen, mutta hengissä olivat. Paikka paikoin maa oli parempaa ja siinähän osa villiintyi sitten. Nykyisin tuntuu olevan melkein kasville kuin kasville oma multa ;) 

👫HARTIA VOIMIN, LAPIO JA KOTTIKÄRRYT APUNA

Meillä ei ole koskaan ollut työkoneita, ei edes traktoria käytetty apuna puutarhan perustamisessa. Kaikki olemme miehen kanssa hoidelleet ns. hartiapankilla ja oltiin jopa ylpeitä siitä. Yhtään istutusalueen pohjaa ei ole kaivettu koneella, isoin työ käsivoimin  tehtiin pionipenkkiä varten, kun lapioitiin yli puoli metriä syvä hauta. Jo vuosia olemme tehneet kohopenkkejä suoraan nurmikon päälle, olikin se "hullun" hommaa kaivaa maata ja ostaa sitten se täyteen multaa ja lisäksi päälle. Toki joillekin pensaille joutuu kaivaa edelleen kuopat. Ainoa kone joka on tuotu pihaan vasta ihan viime vuosina, on kannonjyrsin ja sekin vain yhdelle kannolle. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisasta antaa kaivurin kuopaista tätä kivistä tonttia jostain kohdin, olisi itse päässyt vähemmällä.

👀VÄÄRÄ KASVI VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

Kun ei ollut tietoa, tuli istutettua kasveja melkein minne sattuu. Ei voinut googlettaa 1990-luvulla😁

Usein oppi vasta kantapään kautta, miksi joku kuolee väkisinkin tai kituu liiassa auringossa tai varjossa. Siirtelemällä kasveja oppi huomamaan missä ne viihtyy. Nykyisin nämäkin tiedot löytyy muutamalla klikkauksella. Nykyisin kaikki sujuu vaivattomammin, nuoret puutarhan perustajat eivät varmaankaan tiedä millaista se oli, kun kaiken tein erehdyksen ja oppimisen kautta.

🌷MISTÄ TIETOA,  MISTÄ KASVEJA? 

Alkuvuosina kirjasto oli oikeastaan ainoa paikka mistä sai tietoa. Puutarhakirjat kuluivat käsissäni ja taisi niitä lehtiäkin alkaa ilmestyä. Myös äidiltä sain ohjeita ja neuvoja, olisi joidenkin kasvien kohdalla pitänyt uskoa ja jättää ottamatta (esim. kannusruoho), ei sitä saa pidettyä kurissa. Kirjoja ja lehtiä lukemalla opin pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Tieto lisäsi myös tuskaa, kun tajusi miten väärin olin tehnyt lähes kaiken. Netin tultua avautui aivan uusi luku puutarhan hoidon ja tiedon suhteen. Kunpa olisi kaikki se tieto mitä nyt on, ollut jo silloin ollut käytettävissä, olisi säästynyt paljolta murheelta, ajan tuhlaukselta ja rahaakin olisi säästynyt...ehkä.

Alussa ei ollut käsitystä mistä voisi edes saada kasveja. Ihka ensimmäiset marjapensaat tilasin kukkakaupan kautta vuokra-asunnon pihaan joskus 1980-luvulla 😄 Ensimmäiset kasvit tänne ostin kotipihassaan kasvattavalta ja myyvältä puutarhurilta. Ne kuuluvat edelleen pihani kasvivalikoimiin yli 30 vuoden jälkeen: matalat maksaruohot. Sitten alkoivat puutarhojen myyntiautot liikkua alueellamme, sieltä ostin joitakin kasveja. Lopulta avattiin puutarhamyymälöitä ja myytäviä kasveja ilmaantui markettien puutarhaosastoille jne. Vanhemmat puutarhurit tietävät kyllä tämän kehityksen.

VEIKÖ PUUTARHA TERVEYDEN?

Tätä olen monesti pohtinut. Yleensä sanotaan liikkumisen ja kaikenlaisen tekemisen olevan ihmiselle hyvästä. Kieltämättä mieleen tulee ne sadat (riittääkö?) tunnit kun konttasin tai istuin jalkojeni päällä kynsien ja kuopsutellen milloin mitäkin kohtaa. Nykyisin nivelrikko polvissa on niin paha, että välistä en pääse häävin kävelemään. Portaat on tuskaa ja vaiva estää osallistumasta moniin juttuihin. Ärtyikö selkäni sairaus/vamma liikaa kaikesta lapioimisesta ja kaivamisesta, asia josta en tuolloin tiennyt, mutta joka olikin ollut minulla lapsesta saakka. Lopulta olin työkyvytön useamman vuoden. 

Luultavasti tekisin paljolti silti kaiken uudelleen, kuunnellen enempi kehon varoitusmerkkejä ja käyttäisin ehkä koneita apuna pahimmissa paikoissa.

Se ilo mitä puutarha antaa, se on parasta ja kauneinta🌸🌳🌱

Kuinka moni tunnistaa edes jotakin omakseen tästä postauksesta? Oliko mitään tutun tuntuista? Olisi mielenkiintoista kuulla miten teillä on hommat edenneet.

Kun nyt tänä päivänä katson puutarhaamme, olen ylpeä saavutuksistamme. Yhdessä olemme ahertaneet, lähes tyhjästä lähdetty liikkeelle eikä koskaan ole satsattu mihinkään kalliiseen. Pihamme on maalaispiha, luonnonkivistä olemme rakentaneet kukka-altaita, reunuksia ym. Rakkaus kasveja ja kukkia kohtaan näkyy monivuotisten lajimäärässä, joita oli parhaimmillaan yli 350. Lukemattomat perennat olen itse kasvattanut siemenistä, jakanut omista ja kesäkukatkin pääosin kasvattanut itse jo ihan säästösyistä. 

Multa on kyllä ehdottomasti kalleinta mitä tänne on hankittu.

💚 Blogin synttärit 💚

Näin se aika rientää💚 

Blogini saavuttaa tänään 9 vuoden iän. Eipä tahdo uskoa että siitä on niin kauan kun alotin. 

Kiitos, kun olette kulkeneet mukanani ja kommentoineet ja lukeneet postauksiani. Kiitos ihan jokaiselle, myös niille, jotka eivät kommentoi, mutta osallistuvat silti käymällä lukemassa tai selaamassa vaikka kuvia.

Jos kiinnostaa mitä ekalla kerralla postasin, niin se löytyy täältä

Monen kukat on ehtineet tässä välissä kasvaa ja kuihtua.

Puutarhurikin on vanhentunut ja haasteet pihan hoidossa ovat lisääntyneet, mutta periksi ei vieläkään anneta👍.

Ajattelin järjestää teille arvoisat lukijani pienen arvonnan synttäreiden kunniaksi. Palkintona on siemeniä omalta pihalta.

1. Palkinto on perennojen siemeniä. Sovitaan voittajan kanssa mitä sortteja haluaa.

2. Palkinto on kesäkukkien siemeniä, niissä on pienempi valikoima.

Näin osallistut: 

* Olemalla LUKIJANI 

* Kommentoimalla 

   - mikä aihepiiri on kiinnostanut eniten blogissani tai 

   - mistä toivoisit postauksia?

* Kerro kumpien siementen arvontaan osallistut

Arvonta jo la 10.10.  jotta kylmäkäsittelyn vaativien perennojen siemenet ehtii kylvää ennen talven tuloa.

💚 KIITOS RAKKAAT BLOGIYSTÄVÄT YHTEISESTÄ MATKASTA TÄHÄN ASTI 💚

Uudistettu ulkoasu

Sadepäivän kunniaksi päätin uudistaa bloginäkymää ja tyyliä. Olen koettanut suosia aika seesteistä värimaailmaa ennenkin, mutta nyt on vielä paljon neutraalimpi.
Olipa vaikea saada mieleistä ja kaiken säätämisessä menikin aikaa enkä silti saanut kaikkea, kuten halusin. Esim banneri saattaisi olla kiva tehdä, en vaan tiedä miten ja missä sen tekisin?

Lukijoille kysymyksiä:
Mitä mieltä olette uudistuneesta ulkoasusta?
Löytyykö kaikki tarvittava, onko selkeä ja fontti tarpeeksi isoa ym?
Mitä toivoisitte lisää?

Nimimerkin valinta

Blogiotsikko oli helppo keksiä, tai eihän sitä tarvinnut keksiä, tottahan se on. Selätön puutarhurihan tässä ollaan, joskin tuo puutarhuri on kyllä aika lailla liikaa. Ihan harrastajan näkökulmastahan tätä on tehty koko ajan.

Nimimerkkiä sen sijaan mietin aikani. Sen pitäisi olla jotenkin minua kuvaava.
 

Sitten katseeni osui hyllyllä olevaan maatuskaan ja siitä se ajatus sitten lähti.
 
Siinähän se on; minäkin olen lyhyt ja pyöreä, mummukin kaiken lisäksi ja meissä kaikissa ihmisissä on useita kerroksia, elämän eri rooleja joita vedämme. 
                    
On vanhemman-, puolison- ja isovanhemman rooli, ystävän rooli, työrooli ym.

Minusta, kuten muistakin, löytyy monta roolia sitä mukaan, miten on tarvetta.

Selätön puutarhuri esittäytyy

Iloinen tervehdys Sinulle täältä maaseudun rauhasta!

Olen 50 v. nainen, lähtöjäni maalaistalosta ja koska viihdyn maaseudulla, mihinkäpä minä täältä lähtisin tai kaipaisin. Tosin paikkakunta on avioliiton myötä vaihtunut. Miehen perässä siis aikoinani tänne muutin.

Olen aina tykännyt valokuvaamisesta. Kukista olen myös pitänyt aina, siksi oman pihan laittaminen ja sen kuuvaaminen oli aika luontevaa. 

Tosin ensin jouduin odottamaan omaa taloa ja pihaa, myöhemmin sopivaa aikaa sen laittamiseen. Lasten ollessa pieniä ei pihan hoitamiseen olisi jäänyt tarpeeksi aikaa, se kun vie mennessään ... ainakin minut on vienyt.

Haluan kuvin ja sanoin kertoa mitä meidän pihalla on näiden vuosien aikana tapahtunut. Kuvat ovat kaikki omaa käsialaani ja huomaan nyt jälkeenpäin, että hätäpäissäni en ole muistanut joka kuvaa edes signeerata, mutta omakseni tunnustan.

SELÄTÖN PUUTARHURI on mielestäni aika kuvaava nimi tälle blogille, sillä se kuvastanee aika hyvin tämän hetkistä elämääni. Puutarhuri en tosin ole, pelkkä harrastelija vaan, mutta selkä on oikeesti aika sökö!

Kolmisen vuotta sitten (2009)selkä sanoi työsopimuksensa lähes irti ja nyt mennään sitten sen ehdoilla.

Täysin harrastelija pohjalta olen pihaani laittanut kaikki nämä vuodet, kunnes selkä on pakottanut ottamaan nykyisin aika löysin rantein... ja suorin selin.

Olen kuumeisesti miettinyt keinoja miten voisin osallistua pihanhoitoon ja opetellut käyttämään erilaisia apuvälineitä, mutta tarvitsen toki apua mm. kukkapenkkien ruohomisessa, taimien istuttamisessa, uusien penkkien teossa, kasvien siirroissa ja muutoksissa, mullan ja ruukkujen nostamisessa ym. koska itse en siihen kykene. 

Pääsääntöisesti kaikki mikä on maassa tai raskaampaa kantamista jää jonkun muun tehtäväksi.

Hätä keinot keksii ja pakko on ollut oppia näkemään asioita uudessa valossa, vaikkei se ihan kivuttomasti ole käynytkään. Välillä on ottanut henkisesti aika koville, kun rakasta harrastusta ei voikaan tehdä kuten haluaisi. Tai kun ei pysty tehdä itse ja on pakko pyytää apua. Joku pieni juttu, joka käy muilta tuosta vaan, voi olla ylipääsemättömän hankalaa minun tehdä. Se turhauttaa välillä vietävästi.

Liika hössötys mm.rikkaruohojen suhteen on nykyisin kummasti vähentynyt, on ollut pakko. En voi kuvitella pyytäväni apua jokaisen rikkistupon poistamiseen ja apuvälineilläkään ei kaikki onnistu. Sen sijaan osaan nyt ehkä enemmän nauttia kukista ja niiden kauneudesta.

Alussa, kun selkäkipu oli pahimmillaan enkä pystynyt tehdä mitään syystöitä kevättä varten, olin varma ettei pihaan nouse ainuttakaan piikkiä, mutta ihme ja kumma, sieltä ne vaan keväällä puskivat pintaan ja lopulta kukkaan. 

Keväisin kylvän edelleen kukansiemeniä normaaliin tapaan, koulin vointini mukaan, vähän kerrallaan, kastelen, kasvatan ja pidän huolta pikku taimista.

Pihalle on kehitelty ruukkupuutarha erilaisten pylväiden päälle, amppelit ovat lisääntyneet ja parvekelaatikoita ym. istutusta ja hoitoa helpottavia juttuja.

Tietyin muutoksin voin edelleen osallistua minulle niin rakkaaseen harrastukseen. Jo pelkkä kuihtuneiden kukkien poisto tai istutusten kastelu saavat hyvälle mielelle. Pystyn edes johonkin ja kukat palkitsevat loistollaan. 

Maatuska