TALVEN KÄSITYÖT

Talven aikana ovat puikot heiluneet melkeinpä joka ilta. Tykkään että käsillä on jotain tekemistä, ei mitään vaikeita kuvioita, vaan sellaisia mitä voi tehdä joustavasti tv:tä katsoessa. Monesti laitan jonkun neulontaan liittyvän videon youtubesta päälle, neulojien juttelua on rentouttavaa kuunnella, melkein kuin istuisi itse mukana.

Lahjoiksi meni monia valmistuneita töitäni, kuten nämä pitkävartiset villasukat tyttärelle, värinä hänen toiveestaan luonnonvalkoinen ja lankana 7 veljestä.

Vävylle kudoin toivevärissä saapassukat, lankana niin ikään 7 veljestä

Teen villasukkiin yleensä aina vahvistetun kantapään

Hyvän ystävän lahjapakettiin sujahti sukat ja pieni taiteltu tähti 

Näihin tein kivalla ja helpolla kuviolla varret, ehkä olisi pitänyt tehdä alkuun muutama rivi joustoneulosta.. lankana edelleen 7 veljestä

Itselle tein vaihteeksi sellaiset sukat, joihin käytin ei-tyypillistä väriä itselleni 

eli vaaleanpunaista. Kivat tuli ja malli on ihan päästä.

Lapsenlapselle ei-villaiset lapaset kinttaisiin pidettäväksi, kohta alkaa kurakintaskausi😬

Vanhimmalle lapsenlapselle neuloin säärystimet, kerran vain purettu kun tuli liian kireät. Lisäsin silmukoita ja nyt ovat sopivat. Taitaapi olla seiskaveikkaa nämäkin.

Valepalmikkoneulos näyttää kivalle ja on helppoa tehdä

Viimeisin työ on itselle valmistunut pipo akryylilangasta. En uskalla tehdä villalangasta, kun olen sen verran allerginen. Hiuksista irtoava villapöly hiertyy tyynyliinaan ja siitä silmiin....

Lankaan en ollut oikein tyytyväinen, kuvittelin paksummaksi, siksi neuloin kaksinkertaisena. Koostumus ei myöskään miellyttänyt, mutta netistä tilaamalla ei pääse hypistelemään.

Lisäksi tuli kudottua muutamia sukkia miehelle ja itselle, joista ei nyt ole kuvia. Minulla on varastossa monen kokoisia sukkia lapsille, sieltä löytyy jos jollain on  tarve. Täytyy tehdä sinne isompia sukkia, kun jalat kasvavat :)

Vielä on talvea jäljellä ja ehdin tehdä vaikka mitä 😄

Paahteen MAANPEITEPERENNAT osa 2

Jatketaan juttusarjaa maanpeitekasveista. Vielä löytyy suoranaiseen paahteeseen sopivia kasveja. Nämä kaikkihan sopivat tietysti myös aurinkoiseen paikkaan loistavasti.

Kangasajuruoho kasvaa melkein missä vaan, jopa kivituhka kelpaa kasvupaikaksi. Sietää siis kuivuutta ja on erinomainen kivikko- ja maanpeitekasvi. Tuoksu, joka voimistuu kosketeltaessa, on myös plussaa.

Kukkiessaan on todella kaunis, löytyy tietääkseni myös tummemman punaisena.

Pörriäiskasvi

Entinen kivikko kukassa: mm. sammalleimu, mätäsleimu, ajuruoho, patjarikko

Alppiasteri kukkii lilahtavin, päivänkakkaramaisin mykerökukin kesä-heinäkuussa. Ei viihdy kovin köyhässä maassa, tarvitsee ravinteita. Perhos- ja pörriäiskukka. Hoitona kuolleiden kukkien poisto ja jakaminen tarvittaessa. Yleensäkin vanhojen kukkien poistaminen edesauttaa uusien nuppujen syntymistä monilla kasveilla. 

Ketoneilikka, on ollut pihani luottokasvi jo useamman vuoden. Ihanat kukkapilvet peittävät kivikkoja ja istutusalueiden reunoja. Selviää hyvin paahteessa, jopa kuivassa. Helppoa kasvattaa ja lisätä siemenistä. Siementää myös ympärilleen, uusia alkuja helppo siirtää halutuille paikoille.

Kääpiöjaloangervo ( kiitos Minna nimenkorjauksesta) menestyy niin paahteessa, auringossa kuin puolivarjossakin. Itselläni on  lilakukkainen versio, mutta tätä löytyy myös valkoisena. Selkeä, sirolehtinen kasvi, joka ei rönsyile mihinkään. Kukkii enempi loppukesällä ja alkusyksystä.

Aho-orvokki viihtyy meillä samoilla paikoilla kuin ketoneilikka. Kasvusto kuivahtaa ja ränsistyy kukinnan ja siementämisen jälkeen, sen voikin leikata pois mikäli haittaa silmää. Herkkä loppukevään ja alkukesän kukkija. Olen siirtänyt tämän omalta maalta puutarhaan. Tämähän on ketojen ja niittyjen luonnonvarainen kasvi.

Rönsyansikka  Erinomainen aluskasvi, kasvaa meillä vanhan omenapuun alla auringossa ilman hoitoa. Miinuksena sanoisin lyhyt kukinta ja liikaa niittyleinikkiä muistuttavat kukat, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Verikurjenpolvi, viihtyy meillä tuossa paahteessa ja saa syksyisin kauniin ruskan lehdistöön. Kasvutapa rento, kukkii lilahtavin kukin. 

Karpaattienkello viihtyy meillä auringossa, jopa osittain hajavalossa. Menee ilmeisesti myös paahteisessa paikassa. Keväällä siemenistä kasvatettaessa ehtii kukkia samana kesänä. Ei kestä talvimärkyyttä! Kohopenkkiin suosittelen. Väreinä valkoinen, joka on selvästi näistä arempi sekä tutumpi lilahtava. 

 

Mehitähdet kestävät kuumaa ja kuivuutta varastoimalla vettä itseensä. Hiekkainen, läpäisevä maaperä kasvupaikaksi. Vältettävä talvimärkyyttä. Sopii hyvin myös ruukkuihin kasvamaan.

Mehitähtiä en ole saanut menestymään yhtä kautta kauempaa.

Peitto-ja tuoksukurjenpolvet viihtyvät meillä pääosin paahteessa täydessä auringossa. Menestyy ja kukkii myös puolivarjossakin. Hyvässä maassa ja kasteltuna leviää joutuisastikin, mutta on mielestäni suhteellisen helppoa kurittaa. Rönsyistä on helppoa lisätä muualle kasvustoa tai jakaa eteenpäin. Voimakas tuoksu ja kauniit kukat keskikesällä. Erinomainen reunuskasvi ja esim. puiden alustoille.

Tässäpä oli lisää kasveja jotka menestyvät jopa paahteessa ja suorassa auringossa. Löytyikö näistä jotain, joka ei ollut ennestään tuttu?

Täältä pääset tutustumaan osaan 1, jollet ole sitä nähnyt.

Paahteen MAANPEITEPERENNAT osa 1

Vuoden alussahan on hyvä aloittaa joku "projekti". Ajattelin tehdä juttusarjaa tällä kertaa maanpeiteperennoista. Se voisi olla hyödyksi ja inspiraation lähteeksi. Kuvia kerätessäni oli haikeuttakin ilmassa, sillä muutama sortti on hävinnyt vuosien varrella.

Sitten asiaan. Puutarhahan koostuu eri kerroksista ja alimmaisina siellä kasvaa maata peittävät maanpeittoperennat ja erilaiset kivikkokasvit. Tutustutaan näihin kaikkein matalimpiin eli alle 30 cm jääviin kasveihin.

Maanpeittoperennojen käyttötarkoitus:

Nimensä mukaisesti ne peittävät paljaan maan perennojen, pensaiden ja puiden alta hilliten samalla rikkaruohojen kasvamista ja leviämistä. Ne suojaavat myös kasvien tyviä liialta auringon paahteelta (esim. kärhöt) ja säilyttävät kosteutta maassa. Niillä voi korvata nurmikon hankalissa paikoissa, kuten luiskissa, rinteissä tai kuivissa kohdissa. Ne ovat käteviä istutusalueiden reunoissa, ja ovathan ne myös kauniita kukkiessaan valtoimenaan.

Paahteessa menestyvät:

Hyviä paahteisen paikan peittokasveja ovat omalla pihallani olleet; 

Hopeahärkki, joka kukkii kauniisti valkoisin kukin. Hopeanhohtoiset lehdet tuovat kivaa vaihtelua yleiseen vihreyteen. Leviää siemenistä ja versoilla, joten tarvitessa kannattaa rajoittaa kasvua, ettei leviä liikaa. Sopii hyvin vaikka muurille tai kohopenkkien reunalle roikkumaan. Tarvitsee vähän paksumman multatilan.

Hopeahärkki on mielettömän kaunis täydessä kukassa

Hopeinen lehdistö erottuu hyvin yleisen vihreyden keskeltä

Leimut näyttävät nopealla vilkaisulla minun silmiin hyvin samannäköisiltä. Leimut viihtyvät läpäisevässä ja ei liian hyvässä maassa. Nämä olisi hyvä talvisuojata kevätauringolta esim. kuusenhavuilla. Leimut jaetaan muutaman vuoden välein ja ne lähtevätkin aika nopeaan kasvuun jakopaloista. Kannattaa kastella varsinkin alkuun tarpeeksi. Näistä ainakin rönsyleimu viihtyy hieman varjoisammassa paikassa kuin sammalleimu.

Sammalleimu kukkii runsaana pilvenä alkukesällä. Se on luultavimmin yleisin ja tunnetuin maanpeitekasvi suomalaisissa puutarhoissa. Keväällä saattaa olla kuivan näköinen, mutta piristyy yleensä nopeasti. Kevätahava saattaa kuivattaa joskus pahasti koko kasvuston. Joskus olen leikannut huonoja kohtia pois ja laittanut hivenen multaa päälle ja kastellut, niin elpyy.

Vieläkin haikailen näitä mättäitä

Mätäsleimu näyttää minun silmiin kuvissa ihan samalle kuin sammalleimu. Kasvuolosuhteet  samat ja kevätsuojausta suositellaan. Tämän upean värisen kasvin sain puutarhakaverilta mätäsleimuna. Valitettavasti hävisi nopeasti kivien kolosta, en huomannut suojata.

Patjarikossa on kauniit kukat ja ihana lehdistö. Kukkii aikaisin kesällä. Menestyy jopa lähes pelkässä hiekassa, meillä kivituhkassa. Kuolleet kukat voi leikata pois, niin kaunis lehtimätäs pääsee oikeuksiinsa. Jaetaan, kun mättään keskusta alkaa ruskettua ja kuivua. Voidaan lisätä myös siemenistä. Olen saanut menestymään hyvin myös puolivarjossa.

Nuppuja

Nämä kasvoivat puolivarjossa ja kukkivat silti hyvin.

Lehtimätäs on jo itsessään huomiota herättävän kaunis

Maksaruohot ovat pihamme sitkeimpiä, nahkealehtisiä kasveja, joita voi käyttää monissa eri paikoissa. On matalaa ja korkeampaa lajiketta ja myös väreissä löytyy valkoista sekä keltaisen ja punaisen eri sävyjä. Kestävät hyvin kuivuutta ja paahdetta ja ovat pörriäisten ja perhosten suosiossa. Helppoja lisätä kasvullisesti.

Keltamaksaruoho, kasvaa vaikkei kasvualustana ole kuin muutama sentti maata. Kukkii valtoimenaan keltaisin kukin (kesä-)heinäkuussa. Tätä saattaa löytää ihan luonnonvaraisena esim. tienvarsilta.

Juuri enempää ei mahdu kukkia keltamaksaruohon kasvustoon.

Kamtsakanmaksaruoho, aloittaa kukkimisen heinäkuussa ja se jatkuu elokuulle. Pörriäisten suosiossa ja sitä on helppoa lisätä versoista. Niitä voi juurruttaa vedessä ensin. Leviää ja voimistuu kasvupaikalla vuosien saatossa.

Tässä käytetty kohopenkin reunuskasvina

Turkestaninmaksaruoho kukkii vaaleanpunaisin kukin. Aloittaa kukinnan myöhemmin ja kukkii pisimmälle syksyyn näistä matalista maksaruohoista. Pörriäisten ja perhosten suosiossa tämäkin ja on helppoa lisätä jakopaloista.

Kukissa on kaunis punertava sävy

Perhosten suosiossa

Tässä oli ensimmäiset kasvit, jatketaan seuraavassa osassa elikkäs to be continued...  Hyvää tammikuun alkua kaikille!

Miettikää mistä haluaisitte lukea tämän juttusarjan jälkeen. Otan mielelläni lukijatoiveita vastaan.