Suorilla mennään + heräteostos

Kesäkukkien suorakylvöt on aina jääneet kaikkein vähimmälle huomiolle, niiden helppoudesta huolimatta. Nyt nähdään ovatko oikeasti niin helppoja, kun sanotaan :)

Tänä vuonna aion panostaa niihin paljon normaalia enemmän ja siemeniäkin on hankittu useammasta paikasta. ( Tämä ei ole mainos eikä yhteistyöpostaus )

 Itselle ennen kokeilemattomia lajikkeita on vielä runsaasti, kuten nämäkin!

Näiden lisäksi olen ostanut fb myyntiryhmistä useamman sorttisia isoja, yksinkertaisia unikkoja. Toivottavasti nekin onnistuvat. Olivat niin kauniita kuvissa ja en ole koskaan kokeillutkaan näitä.

Näistä onkin jo hyviä kokemuksia ennestään:

Malopit ja kosmokset ovat suloisia.

Niin sitä meikäläinen hurahti kevään ensimmäisiin kukkasiin: neilikoihin.

Ja tässä kevään heräteostos. Päätös tehtiin alle 5 sekunnissa, enkä kadu :D

Joko olet ostanut kevään ensimmäiset kukkaset? Mukavaa viikonloppua sinulle :)

Santpaulia, santtu, paavalinkukka

Santpauliat ovat aina kiehtoneet minua. Mummullani niitä oli pitkä rivi ikkunalaudalla ja ne kukkivat komeasti.
Santut ovat  alkaneet kiinnostaa ja useampana keväänä on tullut hankittua santtu silloin, kun kevätesikot huumaavat kukillaan kaupoissa. Olen todennut santut pitkäikäisemmiksi ja kauemmin kukkiviksi.

Sweet Amy Sue on rentolehtinen ja riippuvakukkainen, ainoa jonka nimen tiedän.
Tästä santusta alkoi kasvatusinto, sain tämän lahjaksi pienenä alkuna ja pakkohan se oli saada pysymään hengissä.

Onnistuin jopa jakamaan sen kolmeksi, ja sain kaikki kukkimaan.

Tämän ostin Halpahallin alennusmyynnistä muistaaksen eurolla. Elpyi ja alkoi kukkia. Todella vahvat ja tukevat lehdet. Väri lilahtavan sininen.

Tässä sama santtu Happy-purkissa. Vierellään uusin tulokas upeassa värissä.

Eipä näitä tämän enempää olekkaan, mutta haluan muita värejä, kuin ne perus vaaleanpunainen tai sininen :D

Tykkäätkö sinä santuista ja on se sinulle santpaulia vai paavalinkukka?

Latvominen kannattaa

Taimikasvatukseni alkutaipaleella ei tahtonut raaskia katkaista vaivalla kasvuun lähteneen taimen päätä poikki. Se soti kaikkia lakeja ja järjenjuoksua vastaan.
En voi olla noin julma, entäs jos taimi kuolee, mistä kohdasta katkaisen, kuinka pitkästi, mikä on liikaa? Apuaa...

Kun pääsin alkuun ja rohkaistuin, huomasin että latvominen kannattaa, ehdottomasti. Joillekin lajeille sen voi tehdä useammankin kerran. Mitä enempi latvot, sen vahvempi ja monihaaraisempi taimesta tulee.

Alla on keijunmekon taimi, joka puskee juureltakin uutta kasvua latvomisen seurauksena. Yleensä katkon niitä ohuita pitkiä päälatvoja aika ajoin, tarttuvat muuten helposti toisiinsa taimipurkeissa, kun ovat lähekkäin. Amppeleihin istuttamisen ja ulossiirtymisen jälkeen en enää latvo.

Nämä on jotain punaista salviaa (ei tulisalviaa), latvan katkominen kasvattaa katkaistun kohdan molemmille puolilla uudet alut ja kun ne kasvavat tarpeeksi ja niiltä katkaisee latvat, kasvusto kaksinkertaituu taas.

Latvominen on tietysti hyvä lopettaa ajoissa, että kasvi ehtii kukkiakin :)

Sammareista annan joidenkin tehdä ensimmäiset nuppunsa kukiksi asti, ihan silmäniloksi ja värin tarkistamiseksi, mutta muutenhan ensimmäinen nuppu kannattaa nyppäistä pois, että taimi vahvistuu.

Nämä "silmänilot" muuttuivat kesän edetessä suuriksi puskiksi ja kukat kaksin-kolminkertaistuivat.

Talvetetut pelargoniat + pistokkaat

Keväällä 2014 kasvatin pelargoneita siemenistä ja yllätyin sen helppoudesta. Jos kiinnostaa, pääset katsomaan ajatuksia ja kuvia kasvatuksesta tästä.

Enpä olisi uskonut, että osa noista kasvatuksista olisi hengissä vielä neljän vuoden jälkeen.

Tämä pukkaa hentoista kukkaa enkä raaski katkoa sitä enkä nuppua. Jos kukinta henkentyy, niin sitten heikentyy. Haluan nauttia väreistä.

Toinen on terhakasti lykännyt lehtiä

Tämä näyttää aina yhtä kurjalle, kun lykkää niin pitkän varren. Tuosta on leikattu syksyllä jo 2/3 osaa.

Kokeilin ottaa muutaman pistokkaan samalla kun leikkasin noita helmikuussa. Onhan nuo vielä hengissä.

Tykkäsivät olla rei'tetyn muovipussin sisällä. Pysyy kosteus hyvin.

Muistatte varmaan "mattimyöhäisen"? Niin hän kuulkaa avasi kukkansa pääsiäiseksi 😄

 Varret on tosi lyhyet, mutta mitä siitä, kukat isoja ja komeita.

Mitäs tykkäätte?

Ajattelin kevään kunniaksi muuttaa aika radikaalisti blogin värimaailmaa. Joku on toivonut jo aiemmin vaaleampaa sävyä, itse viihdyin tuolla hyvinkin tummalla pohjalla.

Miltäs se näyttää tiedän silmiinne? Onko esim. tausta liian sekava kuvioineen tai muuten häiritsevä? Näkyykö teksti hyvin ja onko tarpeeksi suurta?

Toivon palautetta, sillä tehän tätä katselette minun lisäkseni :)

Voi olla että tämä muuttuu vieläkin....

Minun kevääni

Vastaan lopultakin haasteeseen, jonka on jäänyt venymään ja jonka olen saanut saanut useammastakin blogista. Viimeisin haaste tuli Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

Keväällä on ihmeellinen vaikutus, se alkaa hiljaa hiipimällä ja rysähtää sitten päälle täysille.

Nappi ihmettelee kevään ensimmäisiä orvokkeja

Ensimmäisenä huomaa lisääntyvän valon, se on selkein merkki orastavasta keväästä :) Valoisan aika lisääntyy päivä päivältä ja kohta se kestää jo pitkälle iltaan asti. Aurinkokin alkaa lämmittää.

Toisena tulee ehdottomasti päivä, jolloin SAA aloittaa ensimmäiset kylvöt. Multapussin aukaisu, mullan tuoksu, taimipurkit ja siemenpussit. Siinä on jotain maagista 🌿🌷

Sammarit koulittuina

Seuraavana vajenevat lumikinokset. Sentti sentiltä lumi alkaa kadota, oikein lämpimänä päivänä se sulaa lähes silmissä ja tielle alkaa kerääntyä vettä. Myös tienvarsipenkkojen auraus on selvä kevään merkki! Ensimmäinen pälvi pihalla saa sydämen lyömään ylimääräisen lyönnin :D  Niiden lisääntyminen on merkki etenevästä keväästä.

Lintujen laulu lisääntyy ja ensimmäiset muuttolinnut. Kurjet ilmestyvät pelloille, västäräkki keikuttamassa pyrstöään piha-aidalla.

Viides ja rakkain merkki on ensimmäisten kasvien työntyminen pihamullasta 💚💚💝 Sitä odottaa kuin kuuta nousevaa.

Tämä on kiertänyt jo aikalailla, joten en haasta nyt ketään. Hyvää pääsiäisen jatkoa!