Hei hei heinäkuu pyörähti käyntiin lämpimällä jaksolla. Nyt onkin jo viileämpi päivä, mutta silti jotenkin hiostava. Eilen saatiin ukkosta, jatkuuko sama myös tänään? Lämmin sai ruusutkin avaamaan nuppunsa.
Teresan ruusu, yksi suosikeistani on lähes piikitön uusien oksien osalta. Vanhimmat oksat alhaalta ovat hyvinkin piikikkäitä.
Sitten odotettuun tapahtumaan: kaariportin pielessä oleva ruusu kukkii. Nyt minullakin on lopultakin ruusuportti. Ruusu on Tarjan ruusu, Tarja Halonen. Sidoin oksia porttiin kiinni, on kuin köynnösruusu.
Piha alkaa olla kohta parhaimmillaan, kunhan pionit vielä kukkisivat. Kesäkuu on vähän hiljaisempaa kukinnan osalta, siihen pitäisi panostaa enemmän.
Tässä lupiini numero 1. Varmaan perinteinen sininen väri, mutta kyllä on kaunis kukkiessaan valtoimenaan. Ei ole levinnyt minnekään, kun katkon kukkavarret pois. Tämän piti olla punaista pussin mukaan, mutta mutta...kuinkas kävikään.
Lupiini numero 2. on siemenkasvatus monen vuoden takaa. Myös pysynyt kuosissa, eikä levinnyt. Väri on aika jännä, sinisen ja violetin väliltä. Menettelee.
Kolmas lupiini on taas perinteinen vaaleanpunainen, myöskin siemenkasvatus. Tänä vuonna huitelee reippaasti ainakin 1,4 m korkeudessa. Tykkään.
Neljännen värinen on mielestäni huisin kaunis, erikoinen väri. Yllätys yllätys siemenkasvatus myöskin, näitä kun on niin helppo kasvattaa itse. Ihan vasemmassa reunassa näkyy sitten viidennen sävyinen lupiinini, eli vaaleanpuna-valkoinen. Se vasta aloittelee yhden kukan voimalla. Tämäkin on aika kiva.
Pari vuotta olen meinannu kaivaa tuo punaisen pois, kun on ensinnäkin liian lähellä muita ja mielestäni eivät värit sovi yhteen, mutta olkoonpa tuossa, en jaksa rueta värkkään ja isot juuretkin taitaa jo olla monta vuotta vanhalla kasvilla.
Minä tykkään lupiineista!
On minulla ollut keltainenkin, mutta se on hävinnyt, veikkaan syyksi koiria, ovat ehkä pissineet sen hengiltä. Upeaa punaista olen yrittänyt, mutta eipä tärpännyt, tulikin sininen. Muutoinkin sanovat että punaiset lupiinit vaihtaa väriä, ne ovat ensin punaisia, mutta seuraavana vuonna taas tavallisia sinisiä. Onko teillä kokemusta, onko näin?
Ja minä tykkään akileijoista!
Tämä suloinen akileija on siemenkasvatus parin vuoden takaa. Nyt kun näitä kuvia katsoo ja lataa tänne, niin tajuaa miten paljon sitä onkin itse asiassa kasvattanut itse kukkia. Monen monta kasvia pihalla on omaa tuotantoa. Sitä ei tajuakaan, miten paljon sitä onkaan saanut aikaan. Kannattas joskus kehasta itseään :)
Isabella syreeni teki taas muutaman kukan enemmän, kuin viime vuonna. Samaan aikaan ostettu likusteri syreeni ei ole suvainnut vielä näyttää kukkiaan. Olen lukenut, että kukkii vasta monen vuoden päästä. Harmi. Olisinpa tiennyt ostaessa, niin olisin valinnut jonkun muun.
Punapietaryrtti on niin hempeän vaaleanpunainen, että tuskin edes väri erottuu. Siemenpussissa piti olla myös punaista seassa, mutta minun tuurilla tuli vaan näitä vaaleita. Olen nähnyt upean värisiä punaisia joillakin.
Tämän keijunkukan siemenet sain jostakin siemenkirjeestä. Odottelin sinnikkäästi kolmanteen kesään kukkimista, todetakseni, että kyseessä taisikin olla tähkäkeijunkukka, jonka kukka jää vihreäksi. Pettymys oli suuri.
Rinneangervo aloittelee myös kukintaa. Tykkään sen pyöreähköstä muodosta.
Kerroksia piisaa tästä kuvakulmasta, kuinkahan monta lienee? Taitaa olla viisi ja rinneangervon eteen olisi voinut vielä laittaa jotain matalaa kasvamaan.
Jaksoitko tänne asti? Olitpa reipas :D
Mukavaa heinäkuuta puutarhaystävät ja iloitkaa pihoistanne. Levätkää, syökää jätskiä ja nauttikaa olosta. Kesä on niin lyhyt. t: maatuska
