OPPIRAHAT MAKSETTU, yli 35 v. puutarhurointia

🙋 TERVETULOA  AIKAMATKALLE  puutarhan menneisiin vuosikymmeniin. Kirjoitan mitä ajatuksia on tullut tällä matkalla mieleen, muistoja, hikeä, naurua jopa kyyneleitä tai ainakin melkein.

Kirjoitus on normaalista poiketen aika pitkä, mutta arvostaisin jos jaksat lukea ja varsinkin kommentteja odotan kiitollisuudella💚

Jos olet nuorempi lukija, yllätyt ehkä monista haasteista, joita nykypäivän puutarhuri kohtaa harvemmin. Aloitin 1989 hyvin pienimuotoisesti puutarhan perustamisen ja varsinaisesti pääsin vauhtiin vasta 2000-luvun alkupuolella. Välissä on ollut vuosien sairasteluita, mutta periksi en ole antanut!!

1989

Kun muutimme tähän taloon, pihassa ei ollut käytännössä mitään. Pääsin aloittamaan lähes tyhjältä pöydältä. INTOA oli valtavasti, RAHAA ei yhtään ( iso laina otettu). TIETO ja TAITOkin oli hakusessa. 

🌳ALOITTELEVA PUUTARHURI OTTAA KAIKEN MATERIAALIN VASTAAN, YMMÄRTÄMÄTTÄ SEURAUKSIA

Kun joku tarjosi kasveja tai pensaita, ne otettiin kaikki ilolla vastaan. Niistä maksetaan oppirahoja vieläkin.

Ensimmäisten vastaanotettujen joukossa oli TUOKSUVATUKKA. Sitä istuteltiin tietysti  useampaankin paikkaan ja sitähän riittää edelleenkin riesaksi saakka. Olisi kannattanut vuosien saatossa pitää sitä tarkemmin silmällä ja puuttua heti liialliseen leviämiseen. On silti hyvä pensas oikeassa paikassa ja silmällä pidon alaisena.

Hyvin on viihtynyt, on tehnyt jopa marjoja, mikä on Arno Kasvin mielestäkin harvinaista.

Toinen mitä sain, enkä enää huolisi pihaani, on PIISKU. En tiedä onko Kanadan piiskua vai mitä, kasvaa minun mittaiseksi ja on levinnyt vuosien saatossa usealle neliömetrille vallaten ja syrjäyttäen muut kasvit. Nyt on sota menossa tätä vastaan, kuulette myöhemmin lisää...

Tunnistaako joku mikä piisku kyseessä?

TERIJOEN SALAVIA ihailin aina, olivat kauniita ja pyöreitä puita, nyt niistä lopuistakin haluaisi päästä eroon. Kun ensimmäiset saadut oksapötköt juurtuivat huonosti, ostin peräti kolme rungollista puuta ensimmäisten hankintojen joukossa! Voi minua, sanonko mitä!

Jo kymmenen vuotta sitten tehtiin ensimmäiset tapitukset puun risuunnuttua todella pahasti. Monet sanoo ettei näin saisi tehdä, mutta kyllä se siitä kasvoi uudestaan pyöreäksi puuksi.

🌱MAAPOHJAAN EI OSANNUT / RAASKINUT KIINNITTÄÄ TARPEEKSI HUOMIOTA

Mullan ostaminen ei tullut kuuloonkaan, ei moniin vuosiin, rahaa piti käyttää paljon tarpeellisempaan ja järkevämpään, kuten kolmen lapsen tarpeisiin, vaatteisiin, lainoihin ja ruokaan koko perheelle. Kaivoin kivistä maata ja tökkäsin alut siihen. Jos ei kasvanut, ei voinut mitään. Monet kuitenkin kasvoivat kituen, mutta hengissä olivat. Paikka paikoin maa oli parempaa ja siinähän osa villiintyi sitten. Nykyisin tuntuu olevan melkein kasville kuin kasville oma multa ;) 

👫HARTIA VOIMIN, LAPIO JA KOTTIKÄRRYT APUNA

Meillä ei ole koskaan ollut työkoneita, ei edes traktoria käytetty apuna puutarhan perustamisessa. Kaikki olemme miehen kanssa hoidelleet ns. hartiapankilla ja oltiin jopa ylpeitä siitä. Yhtään istutusalueen pohjaa ei ole kaivettu koneella, isoin työ käsivoimin  tehtiin pionipenkkiä varten, kun lapioitiin yli puoli metriä syvä hauta. Jo vuosia olemme tehneet kohopenkkejä suoraan nurmikon päälle, olikin se "hullun" hommaa kaivaa maata ja ostaa sitten se täyteen multaa ja lisäksi päälle. Toki joillekin pensaille joutuu kaivaa edelleen kuopat. Ainoa kone joka on tuotu pihaan vasta ihan viime vuosina, on kannonjyrsin ja sekin vain yhdelle kannolle. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisasta antaa kaivurin kuopaista tätä kivistä tonttia jostain kohdin, olisi itse päässyt vähemmällä.

👀VÄÄRÄ KASVI VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

Kun ei ollut tietoa, tuli istutettua kasveja melkein minne sattuu. Ei voinut googlettaa 1990-luvulla😁

Usein oppi vasta kantapään kautta, miksi joku kuolee väkisinkin tai kituu liiassa auringossa tai varjossa. Siirtelemällä kasveja oppi huomamaan missä ne viihtyy. Nykyisin nämäkin tiedot löytyy muutamalla klikkauksella. Nykyisin kaikki sujuu vaivattomammin, nuoret puutarhan perustajat eivät varmaankaan tiedä millaista se oli, kun kaiken tein erehdyksen ja oppimisen kautta.

🌷MISTÄ TIETOA,  MISTÄ KASVEJA? 

Alkuvuosina kirjasto oli oikeastaan ainoa paikka mistä sai tietoa. Puutarhakirjat kuluivat käsissäni ja taisi niitä lehtiäkin alkaa ilmestyä. Myös äidiltä sain ohjeita ja neuvoja, olisi joidenkin kasvien kohdalla pitänyt uskoa ja jättää ottamatta (esim. kannusruoho), ei sitä saa pidettyä kurissa. Kirjoja ja lehtiä lukemalla opin pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Tieto lisäsi myös tuskaa, kun tajusi miten väärin olin tehnyt lähes kaiken. Netin tultua avautui aivan uusi luku puutarhan hoidon ja tiedon suhteen. Kunpa olisi kaikki se tieto mitä nyt on, ollut jo silloin ollut käytettävissä, olisi säästynyt paljolta murheelta, ajan tuhlaukselta ja rahaakin olisi säästynyt...ehkä.

Alussa ei ollut käsitystä mistä voisi edes saada kasveja. Ihka ensimmäiset marjapensaat tilasin kukkakaupan kautta vuokra-asunnon pihaan joskus 1980-luvulla 😄 Ensimmäiset kasvit tänne ostin kotipihassaan kasvattavalta ja myyvältä puutarhurilta. Ne kuuluvat edelleen pihani kasvivalikoimiin yli 30 vuoden jälkeen: matalat maksaruohot. Sitten alkoivat puutarhojen myyntiautot liikkua alueellamme, sieltä ostin joitakin kasveja. Lopulta avattiin puutarhamyymälöitä ja myytäviä kasveja ilmaantui markettien puutarhaosastoille jne. Vanhemmat puutarhurit tietävät kyllä tämän kehityksen.

VEIKÖ PUUTARHA TERVEYDEN?

Tätä olen monesti pohtinut. Yleensä sanotaan liikkumisen ja kaikenlaisen tekemisen olevan ihmiselle hyvästä. Kieltämättä mieleen tulee ne sadat (riittääkö?) tunnit kun konttasin tai istuin jalkojeni päällä kynsien ja kuopsutellen milloin mitäkin kohtaa. Nykyisin nivelrikko polvissa on niin paha, että välistä en pääse häävin kävelemään. Portaat on tuskaa ja vaiva estää osallistumasta moniin juttuihin. Ärtyikö selkäni sairaus/vamma liikaa kaikesta lapioimisesta ja kaivamisesta, asia josta en tuolloin tiennyt, mutta joka olikin ollut minulla lapsesta saakka. Lopulta olin työkyvytön useamman vuoden. 

Luultavasti tekisin paljolti silti kaiken uudelleen, kuunnellen enempi kehon varoitusmerkkejä ja käyttäisin ehkä koneita apuna pahimmissa paikoissa.

Se ilo mitä puutarha antaa, se on parasta ja kauneinta🌸🌳🌱

Kuinka moni tunnistaa edes jotakin omakseen tästä postauksesta? Oliko mitään tutun tuntuista? Olisi mielenkiintoista kuulla miten teillä on hommat edenneet.

Kun nyt tänä päivänä katson puutarhaamme, olen ylpeä saavutuksistamme. Yhdessä olemme ahertaneet, lähes tyhjästä lähdetty liikkeelle eikä koskaan ole satsattu mihinkään kalliiseen. Pihamme on maalaispiha, luonnonkivistä olemme rakentaneet kukka-altaita, reunuksia ym. Rakkaus kasveja ja kukkia kohtaan näkyy monivuotisten lajimäärässä, joita oli parhaimmillaan yli 350. Lukemattomat perennat olen itse kasvattanut siemenistä, jakanut omista ja kesäkukatkin pääosin kasvattanut itse jo ihan säästösyistä. 

Multa on kyllä ehdottomasti kalleinta mitä tänne on hankittu.