MARJAKUUSET korjaavat itseään

Etupihalla olevat marjakuuset ovat parikymmentä vuotiaita. Ikinä en ole niitä peitellyt talveksi tai paremminkin kevääksi. Toisinaan olen antanut keväisin lämpöistä vettä juuriston avuksi. Ovat aina pärjänneet ns. omillaan ja ovat täysin  auringossa. 

Tämän vuoden kevät muutti kaiken. Yhdessä hetkessä komeat vihreät puut muuttuivat ruskeiksi, siis totaalisesti. 

Näitä on jo fiksattu ja enimmät ruskeat otettu pois, vaikkei heti uskoisi!

Kyllä oli surullista katsoa noita ja mielessäni jo moottorisahakin käynnistyi. Päätin kuitenkin antaa niille vielä mahdollisuuden ja jäin seuraamaan. Yritin rajata ne  kaikista kuvista pois, mutta sitten ajattelin että dokumentoiva tämäkin on.

Ruskeita neulasia on aina vaan juurella, vaikka enimmät jo haravoitu keväällä pois. Olen laittanut kahvinporoja molempien juuriston ympärille ja antanut vettä.

kesäkuun loppu-24

Ja kas kummaa, niin ne vaan alkoivat korjata itseään, uusia alkuja on lähes jokapuolella. Mikä heleys! Mihin asti ne pystyvät korjaamaan itseään, jää nähtäväksi, mutta annetaan mahdollisuus ja hyvälle näyttää juuri nyt.

Olen ravistellut, nyppinyt ja kopsutellut oksia, että ovat jo melkein kaljuja paikoitellen, mutta ruskeat oli pakko saada niin vähälle kuin mahdollista. Ehkäpä heillä vielä on toivoa 💚 Saatanpa informoida syssymmällä mitä kuuluu.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia vuosien varrelta miltä näyttivät ja edetään viime vuodesta taaksepäin.

syksyllä 2023

2018

Tänne asti ovat saaneet näköjään kasvaa vapaasti, sitten vasta olen leikannut ja muotillut niitä vaikka marjakuusten sanotaan kestävän leikkausta ja muotoilua hyvin.

Hitaasti nämä ovat kasvaneet isoiksi, vaikka paikassa mistä ostimme nämä sanottiin niiden kasvavan nopeasti 😄

Löytyykö sinulta marjakuusia ja miten ne voivat?

PENSASRUUSUJEN hävitystä

Niin paljon kuin ruusuista tykkäänkin, nyt sai monta lajia ja pensasta häädön! Miksikö? 

Yksi ainakin kuoli talven aikana, osa oli huonossa hapessa ja jotku levisivät liikaa ja tekivät peijakkaan juurivesoja yltympäriinsä. En sitten ole näköjään vieläkään oppinut mitään, vaan istutin osan istutusalueisiin perennojen ym. sekaan !?!?

POHJANTÄHTI
Oli aikoinaan ainoa köynnösruusu joka menestyi pohjoisemmassakin. Nykytilanteesta en tiedä, on varmasti muitakin olemassa. Se vaan piti saada. 

Poiston syy: järkyttävän piikkinen, kasvattaa monta metriä pitkiä versoja, joita on työläs kiinnittää ja ohjailla oikeaan suuntaan. Tukikehikkokin oli lahonnut, joten miehen kehotuksesta poistoon ja olin itse samaa mieltä. Oli jo kahdesti ihan henkihieverissä talvien jäljiltä.

Paikka pari viikkoa sitten kuvattuna

HENRY KELSEY

Köynnöstävä ruusu, josta tykkäsin paljon. Upea väri, ainoa miinus puoli oli joka vuotiset vioitukset lehdissä. En päässyt selville mikä ötökkä söi sen lehdet joka ainoa vuosi, oli niin ruma.

Poiston syy: kuoli talvella -24!

Paikka tänään kuvattuna

MUSTIALANRUUSU eli MINETTE

Tämä ruusu tuli meille aikoinaan vahingossa, taimistolla oli kasveja "ota tästä" kyltin alla ja otin yhden ruusuksi arvelemani purkin. Minette siitä kasvoi :)

Poiston syy: Poistoon oli parikin syytä. Istutuskohtaan maahan oli jäänyt Valamonruusun juuria ja nyt ne olivat sekoittuneet keskenään. Valamo teki jatkuvasti vesoja joka puolelle, ei hyvä! Lisäksi vain ehkä yhtenä tai kahtena kesänä Minette on päässyt ihanine kukkineen oikeuksiinsa, kun kukat ja varsinkin aukeamassa olevat nuput mätänivät sateessa ja niitä ruskeita klimppejä sai olla keräämässä pois moneen otteeseen.

Paikka tänään

VALAMONRUUSU

Oli muistaakseni ihan ensimmäisiä ruusuhankintoja. Upean väriset kukat kiinnostivat. Valamo oli monta vuotta nätin näköinen parkkipaikan reunassa, mutta viime vuodet ruma ja kärsi talvivaurioista ja sen joutui leikata lähes maahan. 

Poiston syy: Juurikin kovin näivettyneiksi käyneet pensaat ja lukuisat talvivauriot. Saivat talvisin siipeensä, lunta joutuu kolata ja puskea traktorillakin niiden päälle ja yli. Käytäntö menee edelle, parkkipaikalla pitää tehdä tilaa ja viime talvet ovat olleet kovin lumisia. Lisäksi tekee älyttömän paljon juurivesoja ympärilleen.

Näkymät nykyisin, lähti monta pensasta Valamoa. Siistitään vielä tuota.

TOVE JANSSON

Monesti olen miettinyt, mikä sai minut ostamaan tämän ruusun. Oli kova pensasruusu-buumi päällä. Kukat ovat voimakkaan väriset, mutta kuihtuvat lähes päivässä. Tämän laitoin kaaripenkkiin missä on kärhö ja perennoja. 

Poiston syy: Aluksi pysyi kiltisti paikoillaan, mutta pari viime vuotta on tehnyt kovasti juurivesoja, jotka luikertelevat muiden kasvien juuristossa riesana. Ei todellakaan sovellu ryhmiin! Toisena syynä oli lukuisien kasvien menetys tässä penkissä, joten oli hyvä aika myllätä se nurin.

Tove Jansson tuolla obeliskin takana

Näkymät tänään aika lohduttomat, suurin osa kasveista kuoli talven aikana😢

Talven tuhojen innoittamana tämä kaikki lähti ja mietin lisäksi että nyt jos koskaan on aika. Mieskin vielä jaksaa kaivaa, koskaanhan ei voi tietää... Olemme tehneet hurjasti erilaisia hommia tänä vuonna. Mies jäi viime syksynä eläkkeelle 😁

Ja saan uusia kasveja tilalle💚, osan kyllä jaan omista perennoista, mutta muutaman olen jo ostanut. Palataan!

Talven TUHOJA

Syksyllä olin oikeasti kovin huolissani pensaista ja puista miten selviävät äkillisestä talven tulosta! Keväällä oli vielä joissakin kiinni viime vuoden lehtiä, mutta ihmeellisen hyvin ovat lähteneet kaikki kasvuun.

Ne tuhot tulivat sitten ihan muualle, nimittäin perennat ja kärhöt ovat kärsineet eniten.

Etupihan istutuksista on talven aikana kuollut kaikki isot KULTATYRÄKIT😩  Olen kaivellut niiden juuristot pois, ei mitään elonmerkkejä näkyvissä. Onneksi löysin pari siementaimea, joista saan tilalle. 

KYLMÄNKUKKAKIN on kutistunut puoleen entisestään. Elossa kumminkin👍

Viticella kärhöni kaaripenkissä ei näytä mitään elonmerkkejä 😟

Käyn joka päivä tiirailemassa, mutta mitään ei näy. Olen tutkinut monen kevään valokuvia, näkyykö niissä milloin olisi odotettavissa nousta, mutta eihän niitä ole jokaista kasvia dokumentoitu erikseen piippoineen.

Etupihan isot marjakuuset olivat melkein ruskeita! Ikinä ennen ei ole moista hävitystä käynyt. Ne olen leikellyt kovalla kädellä lähes puolta pienemmiksi, saas nähdä!

Mitäs muuta vielä, niin JACKMANNII ja VILLE DE LYON kärhöt näyttävät hiljaisille, mutta odottelen vielä. 

Monta muutakin, mutta osasta en ole varma kestävätkö paria vuotta kauempaa, olen siemenistä kasvattanut erilaisia päivänhattuja. Mutta kaikki tämä poiki uusia suunnitelmia ja ideoita, niistä kuulette myöhemmin....

Erilaisia ryhmiä seurailen fb:n ja IG:n puolella ja sieltä olen lukenut melko massiivisista tuhoista jo hyvällä iällä olevista puista, pensaista ym. Tähänkö tämä on menossa??? 

Kävikö teillä talvikato kasvien suhteen?

Piha vanhenee, samoin tarhuri

Pihamme on nyt 35-vuotias, ja se tarkoittaa että osa kasvillisuudesta alkaa ränsistyä ja osa on tullut jopa tiensä päähän, tietyssä mielessä. Pensaat ovat kasvaneet vuosien varrella ylisuuriksi, kuten tämä idänvirpiangervo. 

Sen lehdistö peitti alleen läpimitaltaan n. 3-4 metrin suuruisen alan. Nyt se leikattiin rankalla kädellä, mutta uskon sen toipuvan. Halusin kunnostaa ja muuttaa sen vieressä olevaa aluetta. Lisäksi oksat olivat voimakkaasti taipuneet maata myöten talven jäljiltä. 

Onneton istutin kirjovuohenputkea tuohon ruusupensaiden eteen!!!! Mies siitä kaivoi jo ison pläntin niitä pois, mutta pahoin pelkään ettei se riittänyt, vaan edessä on vähintään uusinta kaivuut. Mielessä siintää joko pallohortensia tai syyshortensia tuohon ryhmään, kunhan sille saadaan lisää tilaa.

Oksien määrä oli mahdoton ja meni moottorisahan 

laippakin kieroon ja vaihtoon.

Valtava terijoensalava poistettiin pari vuotta sitten, löydät juttua täältä ja täältä. Samoin vanha syreeni, joka näkyy jälkimmäisessä linkissä.

Muutoksia siis joutuu tehdä pihan toimivuuden ja ulkonäönkin kannalta sekä kasvillisuuden vanhenemisen takia. 

Meidän pihassa on aivan liikaa vaikeasti hoidettavia alueita. Luonnonkivireunukset vaativat jatkuvaa huoltoa. Nurmikko, juola, voikukat ja muut rikkikset sekä liikaa leviävät perennat ovat päässeet vuosien saatossa niskan päälle, johtuen pitkälti omien voimavarojen ja rajoitusten takia.

Työmäärä näin isossa pihassa on valtava jo ihan perustöiden suhteen. Se menisi jos ei olisi rajoitteita selän ja polvien osalta. Mieli tekisi kaivaa, mutta selkä on toista mieltä😟😠 ja alkaa nämä vuosikymmenet tuntua jo jaksamisessa muutenkin.

Taukoja joutuu pitää säännöllisesti. Tämäkin alueen reuna huutaa kanttaamista ja siistimistä...huokaus.

Talvi koitui kasvihuoneen kohtaloksi. Lumi painoi sen kasaan ja kaikki tukipuut katkesivat. Purkaminen aloitettiin heti kun ilmat lämpenivät. Ei mua haittaa vaikka hajosikin, itseasiassa ajattelinkin että se voitais purkaa. Kuten huomaatte, se on ollut varastona jo pari-kolme vuotta 😆. 

Tässä postauksessa ei näkynyt ainuttakaan ihanaa kevätkukkaa, koska niitä ei ole. Tämä oli enempi sellainen realistinen kuvaus vanhenevan puutarhurin vanhenevasta puutarhasta. 

Istun koneella ja katson ikkunasta, kuinka mies kerää vielä haravoituja lehtikasoja pois 💙 Itse leikkelin tänään pensasruusuja ja tuli siinä muutakin tehtyä, mutta paaaalljjooon on vielä jäljellä hommia. Jospa huomenna saatais loputkin kasvihuoneessa olleet rojut paikoilleen, hyöttikselle lähti jo rungon raato ja muovit.

Kadonneista oppia

Täytyy ryhdistäytyä, kun jo kahdelta bloggaajalta olen saanut tämän haasteen, kiitos Kruunuvuokko ja Navettapiika.

Tässäpä näitä menetettyjä on joitakin. Aika monta meni silloin tappotalvena -15-16. Jopa perinneperennoja hävisi, joiden luulisi olevan kovaa tekoa, mutta vedelle ja jäälle joutuu antautumaan vahvinkin.

Pyöreä penkki tuhoutui lähes kokonaan, jopa palavarakkaus katosi, keltamo ja lähes kaikki päivänliljat.

Valkoinen karpaattienkello ei ole menestynyt parista yrityksestä huolimatta. Kohopenkkiin olen istuttanut, ei auttanut. Tämä on arka talvimärkyydelle.

Varjoliljat hävisivät molemmat, punainen ja valkoinen. Harmitus oli kova!

Kantopenkki oli keväällä -16 ihan musta, kaikki meni, vaikka on reilusti kohopenkki. Tuo maksaruoho oli mustaa haisevaa juurimönjää, syyskaunosilmä hävisi, kevätkaihonkukka, alla oleva erikoisempi siemenkasvatus akileija ym.

Keijunkukat eivät viihdy meillä, paitsi tähkäkeijunkukka. Olen ostanut monia tummalehtisiä, kuolevat aina. En tiedä miten te muut saatte ne menestymään.

Lupiinien menetystä harmistelen myös. Johtuu varmaan suurelta osin siitä, kun olivat itse siemenistä kasvatettuja ja osa kukki niin mahtavasti useampana vuonna, paitsi keltainen, joka hävis eka vuoden jälkeen.

Ritarinkannukset häviävät myös herkästi ja ne pitäisikin muistaa syksyllä jättää niille sijoilleen eikä katkoa putkivarsia avoimiksi, joista vesi pääsee sisään.

Kärhöjä on kuollut useita, tässä muutamia.

Onneksi uusi Ville de Lyon on kasvamassa :)

Mikä sitten tappoi kasveja? Pahat talvet, märkä maa jäätyi. Joskus kasvit eivät vaan viihdy, vaikka kuinka yrittää, kuten valkoinen karpaattienkello. Meillä ei ole savimaata, sekään ei ole syynä, mieluummin kuivaa. 

Kärhöissä epäilen myös halpoja, pieniä markettitaimia...

Haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

Haaste on kiertänyt aika monessa blogissa, joten osaa haastaa ketään erityisesti, mutta jos koet tarvetta kertoa mitä olet menettänyt, niin osallistu :)