15.5.2024

Piha vanhenee, samoin tarhuri

Pihamme on nyt 35-vuotias, ja se tarkoittaa että osa kasvillisuudesta alkaa ränsistyä ja osa on tullut jopa tiensä päähän, tietyssä mielessä. Pensaat ovat kasvaneet vuosien varrella ylisuuriksi, kuten tämä idänvirpiangervo


Sen lehdistö peitti alleen läpimitaltaan n. 3-4 metrin suuruisen alan. Nyt se leikattiin rankalla kädellä, mutta uskon sen toipuvan. Halusin kunnostaa ja muuttaa sen vieressä olevaa aluetta. Lisäksi oksat olivat voimakkaasti taipuneet maata myöten talven jäljiltä. 

Onneton istutin kirjovuohenputkea tuohon ruusupensaiden eteen!!!! Mies siitä kaivoi jo ison pläntin niitä pois, mutta pahoin pelkään ettei se riittänyt, vaan edessä on vähintään uusinta kaivuut. Mielessä siintää joko pallohortensia tai syyshortensia tuohon ryhmään, kunhan sille saadaan lisää tilaa.

Oksien määrä oli mahdoton ja meni moottorisahan 
laippakin kieroon ja vaihtoon.

Valtava terijoensalava poistettiin pari vuotta sitten, löydät juttua täältä ja täältä. Samoin vanha syreeni, joka näkyy jälkimmäisessä linkissä.

Muutoksia siis joutuu tehdä pihan toimivuuden ja ulkonäönkin kannalta sekä kasvillisuuden vanhenemisen takia. 

Meidän pihassa on aivan liikaa vaikeasti hoidettavia alueita. Luonnonkivireunukset vaativat jatkuvaa huoltoa. Nurmikko, juola, voikukat ja muut rikkikset sekä liikaa leviävät perennat ovat päässeet vuosien saatossa niskan päälle, johtuen pitkälti omien voimavarojen ja rajoitusten takia.

Työmäärä näin isossa pihassa on valtava jo ihan perustöiden suhteen. Se menisi jos ei olisi rajoitteita selän ja polvien osalta. Mieli tekisi kaivaa, mutta selkä on toista mieltä😟😠 ja alkaa nämä vuosikymmenet tuntua jo jaksamisessa muutenkin.
Taukoja joutuu pitää säännöllisesti. Tämäkin alueen reuna huutaa kanttaamista ja siistimistä...huokaus.

Talvi koitui kasvihuoneen kohtaloksi. Lumi painoi sen kasaan ja kaikki tukipuut katkesivat. Purkaminen aloitettiin heti kun ilmat lämpenivät. Ei mua haittaa vaikka hajosikin, itseasiassa ajattelinkin että se voitais purkaa. Kuten huomaatte, se on ollut varastona jo pari-kolme vuotta 😆. 

Tässä postauksessa ei näkynyt ainuttakaan ihanaa kevätkukkaa, koska niitä ei ole. Tämä oli enempi sellainen realistinen kuvaus vanhenevan puutarhurin vanhenevasta puutarhasta. 
Istun koneella ja katson ikkunasta, kuinka mies kerää vielä haravoituja lehtikasoja pois 💙 Itse leikkelin tänään pensasruusuja ja tuli siinä muutakin tehtyä, mutta paaaalljjooon on vielä jäljellä hommia. Jospa huomenna saatais loputkin kasvihuoneessa olleet rojut paikoilleen, hyöttikselle lähti jo rungon raato ja muovit.


18 kommenttia:

  1. Vähän surullistahan tämä elämänmeno on siltä osin, että ihmiset, kasvit ja eläimet vanhenevat. Jos on hurahtanut puutarhaan, niin rajoitetut mahdollisuudet nauttia siitä tekemisestä on kyllä kurjaa. Omien voimien mukaisesti vaan pitää elellä pihallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näin on :(
      Suren ehkä eniten ehkä sitä, kun olisi ollut tämä tieto-taito jo vähän nuorempana mitä nyt on, ei olisi tarvinnut hakata päätä seinään niin usein. Eikä ollut paikkoja mistä niitä kasvejakaan saa, kuten nykyisin on joka kaupan nurkalla tarjolla. Ensimmäiset marjapensaat aikoinaan tilasin kukkakaupan kautta!! Omien voimien mukaan mennään ja tehdään, se on selvää :)

      Poista
  2. Onnistumista on sekin, että luopuu, järjestelee toisin, hävittää osan, etsii uusia ratkaisuja, hyväksyy rajat ja osaa elää sen mukaan. Tietynlaista haikeutta täälläkin, kun huomaa vanhenevansa ja kropan vastustavan kaikkea sitä myllerrystä, mitä talven aikana on ehtinyt haaveilla tekevänsä. Polvet huutavat hoosiannaa, ja sitten taas jatkan pienissä pätkissä. Pala kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kai se pitää ottaa. Ei ole aina helppoa huomata keväällä, ettei ne omat sairaudet tai vaivat olekaan ihmeesti kadonneet talven aikana. Mielessä tosiaan pyörii jos mitäkin suunnitelmia, totuus iskee taas takavasemmalta :(
      Täällä sama metodi, tehdään pätkissä. Taukoja useampia ja ilta saatetaan istua lampaanvillat polvissa ja alaselässä. Periksi ei vielä anneta!

      Poista
  3. Puutarhan kasveja joutuu välillä karsimaan rankalla kädellä jo hoidonkin helpottamisen takia ja osan poistaa kokonaan. Vanhetessa on pakko ottaa huomioon myös oma jaksaminen ja sen mukanaan tuomat rajoitteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joutuu, nehän valtaavat muuten koko pihan. Samalla pihan ilmekin raikastuu. Mikään ei ole niin kurjaa kuin sairaudet ja vaivat ja vanheneminen. Mun äiti on 84 v. eikä tykkää yhtään kun eri tilanteissa häntä on puhuteltu vanhukseksi, vaikka hän sitä jo mitä suurimmassa määrin on.

      Poista
  4. Tässä on niin paljon tuttua, vaikka omaa puutarhaa (tai pikemminkin pihaa) on oikeastaan laitettu vain kymmenisen vuotta eikä meillä edes pyritä noin kauniiseen tulokseen (kuten kantatut reunat). :)
    Kasihuoneenne tarinakin on melkein identtinen meidän muovisen kasvarin kohtalon kanssa. Se vain meni kasaan jo edellisenä talvena. :) Eikä minuakaan haittaa, koska haluaisin tehdä lasisen kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. Kunhan aikaa olisi...
    Tuo ensimmäinen kuva on muuten minusta ihanan kaunis. Siinä on lumoava kesäaamun tai -illan tunnelma.
    Puuhataan pikkuhiljaa, alkavasta kesästä nauttien. 🤗
    (Täällä eivät koivut ole vielä hiirenkorvallakaan, mutta västäräkit, peipot ja eilen pääskysetkin ovat saapuneet, joten kylläpä se kesä alkaa olla. 😊)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin puhun välillä pihasta ja taas toisaalla puutarhasta :) Ehkä maaseudun kasvattina tuo puutarha kuulostaa niin hienolta. Piha se on aina puheissa ollut, olipa kuinka kaunis tahansa, siis minun lapsuudessa ja nuoruudessa.
      Meidän kasvihuoneet sitten kokivat saman kohtalon. Minä tosin en haaveile enää uudesta. Sellainen lasinen olisi tosi kaunis, mutta tiedän sen kunnossapidon olevan minulle taas vain yksi uusi työmaa.
      Mainitsemasi kuva on vanha, eihän piha-aitaakaan vielä ole, mutta samapa se. Ei näköjään ollut uudempaa kuvaa koko puskasta. Ilta-aurinko paistaa meille tuosta suunnasta :)
      Metodini on, pala kerrallaan ja tauko. Näitä vuoron perään. Ihana vehreys on vallannut tienoot, Puihin on tulleet lehdet ihan huomaamatta. Mukavaa toukokuun jatkoa sinulle :)

      Poista
  5. Omaan puutarhaan laittaa sydämensä ja kaiken liikenevän ajan. Ajatuskin luopumisesta tuntuu haikealta, mutta vääjäämättä se on meillä kaikilla edessä. Aiempina vuosina olen väsähtänyt vasta syystöiden lomassa. Tämä kevät on ensimmäinen, jolloin mietin jo tässä vaiheessa, kuinka kauan jaksan puurtaa täysillä pitääkseni puutarhan kunnossa. Ehkä syynä ainakin osittain on takana oleva pitkääkin pidempi talvi takatalvineen.
    Idänvirpiangervo on vuosien myötä tullut meille rajanaapurista. Leikkaan sen muutaman vuoden välein aivan alas. Hyvin nopeasti se kasvaa täyteen korkeuteensa ja kukkii kauniisti. Se ei taida kovin helpolla ottaa nokkiinsa.
    Meillä purettiin lasten hirsirakenteinen leikkimökki, joka olisi jo vuosia sitten pitänyt kengittää. Pihalla on nyt tyhjä paikka, jonka katseleminen on aika outoa. Alueelle on suunnitelma, jonka toteuttaminen saattaa vähän venyä, kun tekemistä on muutenkin liiaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin Between! Surulliseksihan se vetää mielen, mutta me ei olla ainoita!
      Viime vuosina olen melkein joka kevät jo henkisesti luopunut puutarhastani, eihän sitä koskaan tiedä mitä sattuu.
      Minäkin aloitin yhdestä paikasta ja näin edessä vain uusia, loputtomia kohteita. Nauroin itselleni, kun muutin paikkaa kesken töiden ja aloitin taas jostakin muualta, niin kuin se jouduttaisi puuhia. Samapa tuo, jos se saa mielen hieman rauhallisemmaksi.
      Meillä molemmilla on nyt tyhjä paikka, kun on tehty purkutöitä. Meille ei tule mitään rakennelmaa paikalle, ehkä joku puu. Mukavaa toukokuun jatkoa!

      Poista
  6. Valitettavasti vuasia tuloo nii puutarhurille ku puutarhallekki. Muutamina kesinä o polovet kipuullu, ku ne parani, nii lonkat rupes reistaamahan. Talavi oli kivuton, mutta ny taas jomottaa. Teen puutarhatöitä pätkis, kaiken aikaa jotaki, kotonaku oon.
    Puutarhas oon tänä keväänä karsinu puskia osin rankalla kärellä. Virpiangervuaki kavennin. Verin toisen sivun maatamyäri, eikä ollu ensimmäänen kerta. Jos multa loppuu jokupäivä kunto tykkönään, nii isäntä puskoo kaikki siliäksi raktorilla. Sitäku ei puutarhahommat kiinnosta pätkääkää. Sullon onneksi isäntä apuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin harmi :(
      Monet tuntuu tekevän samalla systeemillä, vähän kerrassaan ja taukoja pitäen. Se on paras konsti. Menee pian koko kesän aika pilalle, jos repii itsensä hajalle heti alussa. Minäkin olen ollut nyt pari vuotta pois työelämästä ja voin tehdä hommia milloin haluan ja pystyn. Sekin helpottaa.
      Sinun puutarhalla kuulostaa olevan lohduton loppu, ei kai nyt sentään maan tasalle! Täytyy sanoa, että onneksi on tuo isäntä apuna, ei tästä muuten tulis yhtään mitään.
      Mukavaa toukokuun jatkoa!

      Poista
  7. Tiedän tunteen, kun joutuu vanhoja istutuksia yli 35 vuoden takaa miettimään uusiksi. Puutarhaelon Riitta kirjoitti hyvin eli on viisautta arvioida voimavarojen rajat ja miettiä asiat siltä kannalta, vaikka haikealta tuntuukin.
    Kirjovuohenputki siis ilmeisesti leviää helposti, vaikka sitä on mainostettu hieman toisin?
    Saa nähdä, miten kauan itse jaksan :). Tämä kevät on aina niin mahdottoman kiireistä aikaa, ettei tunnit tahdo riittää ja toisaalta kyllä ruhossa huomaa tehneensä.
    Hyvää kevättä joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa puutarhoissa/pihoissa on oma erityinen tunnelmansa, mutta kaikki vanhenee ja ränsistyy sekä saavuttaa valtavat mittasuhteet, varsinkin puut. On ihan pakko karsia ja välillä kaataakin puita. Riitta on ihan oikeassa, näin on pakko toimia, jos aikoo selvitä tulevista vuosista.
      Kirjovuohenputkikin leviää, ikävä kyllä!! Aluksi oli minulla muutaman vuoden purkissa ja olikin nättiä siinä. Sitten istutin sitä pensaan eteen ja aluksi näytti ettei leviämistä tapahdu, mutta sitten hulvahti! Oli tietenkin levittänyt ja vahvistanut ensin juuria. Saas nähdä hävitäänkö tämäkin taistelu.
      Joka kevät meillä on vuosi lisää mittarissa, toisilla se tuntuu enemmän kuin tosilla, riippuen lukemista ja terveydestä. Mutta sinnillä mennään vielä, periksi ei anneta! Mukavaa toukokuun jatkoa, kevät lintuineen ja lehdet puihin tuli muutamassa päivässä :)

      Poista
  8. Näinhän se on, puutarha vanhenee ja puutarhuri myös. On hyvä muokata puutarhasta sellainen, että sen kanssa jaksaa mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee molemmat, valitettavasti! Muokkaus ja muuntaminen on osin pakollistakin. Oman jaksamisen suhteen juurikin mentävä.

      Poista
  9. Samanlaisia tuntemuksia täälläkin .Olen myös luopunut joidenkin rinteiden kitkemisestä kokonaan . Ne kitkin tikapuita apuna käyttäen . Kitkennät tuottaa välillä muutenkin hankalointia kun en pysty olemaan ollenkaan polvillani .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkevältä kuulostaa Nila. Mulla on ihan sama homma, kontallaan ei voi olla ollenkaan ja kumartuminen sattuu selkään ja polvet rutisee niin että heikompaa hirvittäis!
      Mennään eteenpäin taukojen ja helpotusten kautta. Hyvää toukokuun jatkoa!

      Poista

Mukava kun kävit täällä:) Jätäthän viestiä käynnistäsi, arvostan sitä!
Nice have your here:) Leave comment, please!