Kaaripenkin tarina 1/2

Jokohan se olisi aika käydä läpi/ esitellä/ tarkastella pihani eri istutusalueet ja kukkapenkit. Onhan tässä menossa jo 13. bloggausvuosi, että korkea aika, eikö totta ;)

Eletään 2015 kesän loppua, kaaripenkki valmistui monien muiden projektien jälkeen vasta elokuussa. Tässäkin penkissä on käytetty sanomalehtitekniikkaa. Alunperin kohdassa oli kivikkorakennelma, mutta se purettiin pois jo edellisenä vuonna.

Mieheni valitsi tähän puutarhalta kauniit punaiset Robusta ruusut. Keskelle penkkiä ostin Laura  Ashleyn obeliskin (-50%) ja sen sisälle kasvamaan viinikärhö Vitisellan.

Heti kuin hän vahtisi mamman uutta penkkiä :)

Penkkiin laitoin myös pari alepionia, vaikka tiesin ettei penkki ollut pionille tarpeeksi syvämultainen. Vasempaan reunaan olen istuttanut kurjenpolven, joka kukki muutaman vuoden kauniisti ja levisi laajaksi pensaaksi. Penkin reunaan siemenistä kasvatettuja belliksiä, en muista ehtikö ne kukkia, mutta sen tiedän että tuleva "the jäätalvi" vei ne, samoin ruusut :(

Keväällä 2016  karu totuus paljastui meillä, niin kuin monessa muussakin puutarhassa: syksyn sateet jäätyivät vedeksi, joka kesti koko talven. Tuli paljon  talvituhoja pitkin pihaa.

Kärhö selviytyi, samoin kurjenpolvi. Yksi pionin lehti vääntäytyi pintaan, ja taisin kokeilla siirtää sen muualle huonolla menestyksellä. En muista mitä olin suunnitellut kaaripenkkiin, yleensä minulla penkit ja istutusalueet muotoutuvat ajan saatossa ja näkee mitkä viihtyy ja näyttää kivalle.

Uusi ruusu tähän piti saada ja sellaiseksi valikoin tällä kertaa "Iitin Tiltun" ja se on viihtynyt tuossa. Se jää alla olevassa kuvassa obeliskin vasemmalla puolelle kesäkukkien taakse. Pääosin kesäkukilla mentiin tämä vuosi ja tuumailtiin ja tuskailtiin menetyksiä.

Kurjenpolvi on joko "Orion tai Rozella"

Vuonna 2017 olin taas näköjään kasvatellut vähän kaikennäköistä kesäkukkaa. Niillä oli hyvä täyttää aurinkoinen kaaripenkki sen odotellessa emännän päätöstä mitä penkistä lopulta mahtakaan tulla ja mitä siinä kasvaa.

On tultu useammankin kerran kysymään mitä nuo korkeat kukat on, jos satun olemaan pihalla, kun joku menee ohitse. Olen aina liputtanut Maurinkiiltomalvan puolesta, siitä saa näyttävän kesäkukan istutuksiin. Moni on luullut salkoruusuksi.

 

Taustalla siis Maurinkiiltomalvat, keskellä viinikärhö ja edessä erilaisia samettikukkia. Oikeassa reunassa leijonankitoja eri väreissä. Vasemmassa reunassa mustan obeliskin sisällä suojassa kasvaa ritarinkannuksen taimi, josta pitäisi tulla vaaleanpunainen.

Hypätään vuoteen 2019 ja  silloin penkki on saanut uusia kasveja, myös monivuotisia.

Toden totta, siemenkasvatuksesta tuli tämä upea ritarinkannus, jota kuljin ihastelemassa varmaan useita kertoja päivässä. Ritarinkannukset ovat herkkiä saamaan vettä syksyllä putkilomaisen vartensa sisään ja sitä kautta juuristoon, joka aiheuttaa talvikuolemia. Tämä taisi kukoistaa kaksi tai kolme kesää.

Kärhön eteen istutin punaisen tähtiputken, saattaa olla Ruby jotain..

Tähtiputken oikealle puolelle siirsin muualta pihasta jaloakileijan, joka on viihtynyt tuossa nyt  jo vuosia. Tekee suuria upeita kukkia pitkillä kannuksilla. Kukkii jo kesäkuussa, mikä sekin on kiva.

Uloimmissa lehdissä on häivähdys vaaleanpunertavaa. Tämäkin on oma siemenkasvatus.

Kärhö kasvaa vuosi vuodelta komeammaksi ja pitemmäksi. Joudun leikata pituuskasvua ainakin metrin joka vuosi ja silti se kukkii. Tuo riittäisi helposti täyttämään kaariportin puolelta toiselle, arvioisin ettei neljä-viisi metriä riitä pituuskasvuksi. Tälle pitäisi olla korkea salko tai sitten voisi ohjata ainakin osan kasvua aidan päälle. Sitä se tekee välillä itsekseenkin tai kun obeliski kaatuu sen painosta aitaa vasten.

Valkoinen myskimalva kasvaa penkissä nykyisin jo kolmena eri puskana. Sen kanssa saa olla tarkkana ettei valtaa koko penkkiä. Siemenet kypsyvät tosi nopeasti ja niitä riittää.

Jätetään penkki hetkeksi uinumaan lumen alle talviuntaan ja jatketaan myöhemmin. 

Olen monesti aloittanut tekemään pihasta jonkinlaista pohjapiirrosta, mutta miten se onkin niin vaikeaa. Mittasuhteet ei ikinä täsmää, enkä jaksa viivoittimen kanssa kanssa rueta mittamaan, mutta liekö sen niin väliä. Pääasia että tietäisi missä päin pihaa mikäkin on ja miten sijoittuu esim. rakennuksiin nähden. 

Huomaan monta kertaa toisten blogeja lukiessani miettiväni missä tämä alue on tai millä vyöhykkeellä tämä piha sijaitsikaan. Kaikki ei voi jäädä millään mieleen. Olis mahtava kun kaikilla näkyisi heti blogin avatessa tieto vyöhykkeestä ja oi joi, pohjapiirros puutarhasta. Olispa luksusta!

Ehkä rupean väsäämään pohjapiirrosta, kuka tietää.

Hei, 🌞paistaa!

Kukkapenkki uudella tavalla

Sanomalehtitekniikan avulla teet kukkapenkit ilman kaivamista ja kovaa työtä. Käyhän tutustumassa!