Haaste: Kotini vanhin esine

Kiitos  haasteesta Between Rikkaruohoelämää blogista, otan sen mielihyvin vastaan. Kristiina K. on laittanut tämän haasteen liikkeelle. (Alla enemmän tietoa)

Kotini vanhin esine lienee tämä söpö vanha kätkyt 1920-luvulta.

Kuvat ovat vanhoja, useamman vuoden takaa

KORJATTU TEKSTI:  Muistelin että olisi tehty sodassa puhdetöinä, mutta äiti kertoi eilen että mummuni oli saanut sen kummisedältään joululahjaksi joskus 1920-luvulla. Eli ikää on semmoset 100 vuotta.

Ilmankos mummu vaali tätä kätkyttä emmekä saaneet koskaan lapsena leikkiä sillä, sillä mummu pelkäsi sen rikkoutuvan. Sitä sai vain ihailla kaapin lasin läpi. 
On se saanut jossain vaiheessa osumaa, koska yksi jalas on aikoinaan katkennut :(

Minä sen sitten perin ja pidän siitä kovasti💝 On alkuperäisessä kunnossaan.

Toinen vanha esine on tämä toisen puolen mummun lankakori, josta sankakin on nyt jo irronnut. En tiedä kumpi on vanhempi, oletan kätkyen olevan kumminkin.

En nyt äkkiseltään osaa haasta ketään, mutta ottakaa koppi, jos teiltä löytyy kivoja vanhoja tavaroita tai muuten itselle merkityksellisiä.

Krisiina K:n tämän vuoden haaste on seuraavanlainen:

Kerron joka kuukauden 1. päivä ko. kuukauden kuvan AIHEEN ja julkaisen oman postaukseni aiheesta. Teillä lukijoilla on sitten koko kuukausi aikaa julkaista oma kuvanne aiheesta.

 

Kun julkaiset haastepostauksen, niin laitathan otsikoksi aina ko. kuukauden kuvan aiheen, kuten tässä kuussa KOTINI VANHIN ESINE, näin löydän postauksesi helpommin ja voin laittaa linkin blogiisi.

 

Tämän tammikuun kuvan aiheena on KOTINI VANHIN ESINE

Huomenna on Nuutin päivä ja joulun ajan loppu! 

Alkaa reikäleivät ja härkäviikot.

MARJAKUUSET korjaavat itseään

Etupihalla olevat marjakuuset ovat parikymmentä vuotiaita. Ikinä en ole niitä peitellyt talveksi tai paremminkin kevääksi. Toisinaan olen antanut keväisin lämpöistä vettä juuriston avuksi. Ovat aina pärjänneet ns. omillaan ja ovat täysin  auringossa. 

Tämän vuoden kevät muutti kaiken. Yhdessä hetkessä komeat vihreät puut muuttuivat ruskeiksi, siis totaalisesti. 

Näitä on jo fiksattu ja enimmät ruskeat otettu pois, vaikkei heti uskoisi!

Kyllä oli surullista katsoa noita ja mielessäni jo moottorisahakin käynnistyi. Päätin kuitenkin antaa niille vielä mahdollisuuden ja jäin seuraamaan. Yritin rajata ne  kaikista kuvista pois, mutta sitten ajattelin että dokumentoiva tämäkin on.

Ruskeita neulasia on aina vaan juurella, vaikka enimmät jo haravoitu keväällä pois. Olen laittanut kahvinporoja molempien juuriston ympärille ja antanut vettä.

kesäkuun loppu-24

Ja kas kummaa, niin ne vaan alkoivat korjata itseään, uusia alkuja on lähes jokapuolella. Mikä heleys! Mihin asti ne pystyvät korjaamaan itseään, jää nähtäväksi, mutta annetaan mahdollisuus ja hyvälle näyttää juuri nyt.

Olen ravistellut, nyppinyt ja kopsutellut oksia, että ovat jo melkein kaljuja paikoitellen, mutta ruskeat oli pakko saada niin vähälle kuin mahdollista. Ehkäpä heillä vielä on toivoa 💚 Saatanpa informoida syssymmällä mitä kuuluu.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia vuosien varrelta miltä näyttivät ja edetään viime vuodesta taaksepäin.

syksyllä 2023

2018

Tänne asti ovat saaneet näköjään kasvaa vapaasti, sitten vasta olen leikannut ja muotillut niitä vaikka marjakuusten sanotaan kestävän leikkausta ja muotoilua hyvin.

Hitaasti nämä ovat kasvaneet isoiksi, vaikka paikassa mistä ostimme nämä sanottiin niiden kasvavan nopeasti 😄

Löytyykö sinulta marjakuusia ja miten ne voivat?

PENSASRUUSUJEN hävitystä

Niin paljon kuin ruusuista tykkäänkin, nyt sai monta lajia ja pensasta häädön! Miksikö? 

Yksi ainakin kuoli talven aikana, osa oli huonossa hapessa ja jotku levisivät liikaa ja tekivät peijakkaan juurivesoja yltympäriinsä. En sitten ole näköjään vieläkään oppinut mitään, vaan istutin osan istutusalueisiin perennojen ym. sekaan !?!?

POHJANTÄHTI
Oli aikoinaan ainoa köynnösruusu joka menestyi pohjoisemmassakin. Nykytilanteesta en tiedä, on varmasti muitakin olemassa. Se vaan piti saada. 

Poiston syy: järkyttävän piikkinen, kasvattaa monta metriä pitkiä versoja, joita on työläs kiinnittää ja ohjailla oikeaan suuntaan. Tukikehikkokin oli lahonnut, joten miehen kehotuksesta poistoon ja olin itse samaa mieltä. Oli jo kahdesti ihan henkihieverissä talvien jäljiltä.

Paikka pari viikkoa sitten kuvattuna

HENRY KELSEY

Köynnöstävä ruusu, josta tykkäsin paljon. Upea väri, ainoa miinus puoli oli joka vuotiset vioitukset lehdissä. En päässyt selville mikä ötökkä söi sen lehdet joka ainoa vuosi, oli niin ruma.

Poiston syy: kuoli talvella -24!

Paikka tänään kuvattuna

MUSTIALANRUUSU eli MINETTE

Tämä ruusu tuli meille aikoinaan vahingossa, taimistolla oli kasveja "ota tästä" kyltin alla ja otin yhden ruusuksi arvelemani purkin. Minette siitä kasvoi :)

Poiston syy: Poistoon oli parikin syytä. Istutuskohtaan maahan oli jäänyt Valamonruusun juuria ja nyt ne olivat sekoittuneet keskenään. Valamo teki jatkuvasti vesoja joka puolelle, ei hyvä! Lisäksi vain ehkä yhtenä tai kahtena kesänä Minette on päässyt ihanine kukkineen oikeuksiinsa, kun kukat ja varsinkin aukeamassa olevat nuput mätänivät sateessa ja niitä ruskeita klimppejä sai olla keräämässä pois moneen otteeseen.

Paikka tänään

VALAMONRUUSU

Oli muistaakseni ihan ensimmäisiä ruusuhankintoja. Upean väriset kukat kiinnostivat. Valamo oli monta vuotta nätin näköinen parkkipaikan reunassa, mutta viime vuodet ruma ja kärsi talvivaurioista ja sen joutui leikata lähes maahan. 

Poiston syy: Juurikin kovin näivettyneiksi käyneet pensaat ja lukuisat talvivauriot. Saivat talvisin siipeensä, lunta joutuu kolata ja puskea traktorillakin niiden päälle ja yli. Käytäntö menee edelle, parkkipaikalla pitää tehdä tilaa ja viime talvet ovat olleet kovin lumisia. Lisäksi tekee älyttömän paljon juurivesoja ympärilleen.

Näkymät nykyisin, lähti monta pensasta Valamoa. Siistitään vielä tuota.

TOVE JANSSON

Monesti olen miettinyt, mikä sai minut ostamaan tämän ruusun. Oli kova pensasruusu-buumi päällä. Kukat ovat voimakkaan väriset, mutta kuihtuvat lähes päivässä. Tämän laitoin kaaripenkkiin missä on kärhö ja perennoja. 

Poiston syy: Aluksi pysyi kiltisti paikoillaan, mutta pari viime vuotta on tehnyt kovasti juurivesoja, jotka luikertelevat muiden kasvien juuristossa riesana. Ei todellakaan sovellu ryhmiin! Toisena syynä oli lukuisien kasvien menetys tässä penkissä, joten oli hyvä aika myllätä se nurin.

Tove Jansson tuolla obeliskin takana

Näkymät tänään aika lohduttomat, suurin osa kasveista kuoli talven aikana😢

Talven tuhojen innoittamana tämä kaikki lähti ja mietin lisäksi että nyt jos koskaan on aika. Mieskin vielä jaksaa kaivaa, koskaanhan ei voi tietää... Olemme tehneet hurjasti erilaisia hommia tänä vuonna. Mies jäi viime syksynä eläkkeelle 😁

Ja saan uusia kasveja tilalle💚, osan kyllä jaan omista perennoista, mutta muutaman olen jo ostanut. Palataan!

KANADANVUOKKO- ikuinen riesa

Minusta yksi puutarhablogien tärkeimmistä tehtävistä (upeiden kuvien, ihanien ihmisten ja inspiraation lähteiden lisäksi)  on saada ja jakaa tietoa kasveista, niin hyvää kuin pahaakin. Siksi tämäkin postaus lähtee maailmalle.

Kun sain taimia kanadanvuokosta, en muista varotettiinko siitä. Aluksi se oli maltillinen ja kasvoi kokoa pari ensimmäistä vuotta. Odotin kukkia malttamattomana. Sitten se röyhähti kasvuun ja alkoi kukkia. 

Kului pari vuotta ja halusin sen tilalle jotain muuta. Sitä sattuu, kenelle tahansa meistä 😁 

Aloitin kaivamisen ja sen poistamisen penkistä. Juuristoa riitti ja se risteili sinne tänne. Aina vaan uutta ilmestyi, hiki nousi pintaan kun aloin aavistella pahinta. 

Olen nyt viimeiset neljä, viisi vuotta taistellut sen hävittämiseksi. Taistelu on todella haastavaa ja tuntuu niin turhalta. Et voi istuttaa uusia kasveja tai voit, mutta niitä ei voi sitten siirtää minnekään muualle, koska ovat saaneet juuriinsa "alivuokralaisia".

Keväällä siivosin muka kaikki kaikki pois, kaivoin ja möyrin ja tässä tulos! Ihan pikkusen meinaa oikeasti itkettää.....

Kävin alueen niin huolellisesti läpi, kuin jaksoin ja luulin saaneeni kaikki pois, mutta ei sitä saa pois. Se piiloutuu jäljellä olevien perennojen juuristoihin, kivien alle ym. Pienestä juurenpalasta kasvaa uusi alku ja se kutoo juurensa, kuin hämähäkki verkkonsa.

Jos haluat välttyä samalta taistelulta 😡😤 👀🙀  älä ikinä istuta sitä muiden kasvien kanssa samaan penkkiin.

Ihan nättihän se on kukkiessaan, mutta sopii minusta itsekseen paikkaan, missä sen voi pitää kurissa leikkurin tai trimmerin avulla.

Onko joku onnistunut hävittämään tämän? Vai oletko ollut niin kaukaa viisas, ettet ole laittanut ollenkaan kasvamaan?

Piha vanhenee, samoin tarhuri

Pihamme on nyt 35-vuotias, ja se tarkoittaa että osa kasvillisuudesta alkaa ränsistyä ja osa on tullut jopa tiensä päähän, tietyssä mielessä. Pensaat ovat kasvaneet vuosien varrella ylisuuriksi, kuten tämä idänvirpiangervo. 

Sen lehdistö peitti alleen läpimitaltaan n. 3-4 metrin suuruisen alan. Nyt se leikattiin rankalla kädellä, mutta uskon sen toipuvan. Halusin kunnostaa ja muuttaa sen vieressä olevaa aluetta. Lisäksi oksat olivat voimakkaasti taipuneet maata myöten talven jäljiltä. 

Onneton istutin kirjovuohenputkea tuohon ruusupensaiden eteen!!!! Mies siitä kaivoi jo ison pläntin niitä pois, mutta pahoin pelkään ettei se riittänyt, vaan edessä on vähintään uusinta kaivuut. Mielessä siintää joko pallohortensia tai syyshortensia tuohon ryhmään, kunhan sille saadaan lisää tilaa.

Oksien määrä oli mahdoton ja meni moottorisahan 

laippakin kieroon ja vaihtoon.

Valtava terijoensalava poistettiin pari vuotta sitten, löydät juttua täältä ja täältä. Samoin vanha syreeni, joka näkyy jälkimmäisessä linkissä.

Muutoksia siis joutuu tehdä pihan toimivuuden ja ulkonäönkin kannalta sekä kasvillisuuden vanhenemisen takia. 

Meidän pihassa on aivan liikaa vaikeasti hoidettavia alueita. Luonnonkivireunukset vaativat jatkuvaa huoltoa. Nurmikko, juola, voikukat ja muut rikkikset sekä liikaa leviävät perennat ovat päässeet vuosien saatossa niskan päälle, johtuen pitkälti omien voimavarojen ja rajoitusten takia.

Työmäärä näin isossa pihassa on valtava jo ihan perustöiden suhteen. Se menisi jos ei olisi rajoitteita selän ja polvien osalta. Mieli tekisi kaivaa, mutta selkä on toista mieltä😟😠 ja alkaa nämä vuosikymmenet tuntua jo jaksamisessa muutenkin.

Taukoja joutuu pitää säännöllisesti. Tämäkin alueen reuna huutaa kanttaamista ja siistimistä...huokaus.

Talvi koitui kasvihuoneen kohtaloksi. Lumi painoi sen kasaan ja kaikki tukipuut katkesivat. Purkaminen aloitettiin heti kun ilmat lämpenivät. Ei mua haittaa vaikka hajosikin, itseasiassa ajattelinkin että se voitais purkaa. Kuten huomaatte, se on ollut varastona jo pari-kolme vuotta 😆. 

Tässä postauksessa ei näkynyt ainuttakaan ihanaa kevätkukkaa, koska niitä ei ole. Tämä oli enempi sellainen realistinen kuvaus vanhenevan puutarhurin vanhenevasta puutarhasta. 

Istun koneella ja katson ikkunasta, kuinka mies kerää vielä haravoituja lehtikasoja pois 💙 Itse leikkelin tänään pensasruusuja ja tuli siinä muutakin tehtyä, mutta paaaalljjooon on vielä jäljellä hommia. Jospa huomenna saatais loputkin kasvihuoneessa olleet rojut paikoilleen, hyöttikselle lähti jo rungon raato ja muovit.

LAMMIKKOPENKKI, alue 4

Seuraavaksi tarinaa lammikkopenkistä, sen kasveista ja muuttumisesta:

Haaveilin pihalammikosta. Vaikka ihan pienestäkin vain. Se oli siis saatava. 

Itse kaivoin lapiolla omin käsin ja mies auttoi allasmuovin levittämisessä. Yllätys yllätys, kiviä ympärille ja kaiken kruunasi pumpusta pulppuava vesi. Tätä katselin keittiön ikkunasta ja olin onnellinen. Tästäkin on jo yli 20v.!

2001

Muutamaa vuotta myöhemmin lammikon ympärystä oli jo kokenut muodonmuutoksen ja laajentunut. 

2008

2011

2012 

Lammikkopenkin päätyä jatkettiin ja se yhdistyi haaveilemani portin avulla etupihan istutusalueeseen

Etualan miekkamaiset lehdet kuuluvat keltakurjenmiekalle.

2015

Kirjokuunlilja, hävisi täysin talven jääpoltteessa, joka kuritti pihaani 2015-2016 talvella vieden mennessään useita kasveja.

Myös komea lupiinipuskani hävisi kyseisenä talvena.

Karpaattienkello

2017

Hopeahärkki, hyvä peitto-ja reunuskasvi kivikkoihin.

2018 lammikko sai väistyä ja mies poisti muovin. Sen puhdistaminen oli minulle mahdotonta. Monttu täytettiin mullalla ja istutettiin pari pionia siihen.

2019

💗Nämä kaksi kuvaa lukeutuvat itselle mieluisimpien kuvien joukkoon💗 

Valkoinen kurjenkello

2020

Keijuängelmä huojuu yli metrin korkeudessa kaiken yläpuolella. Sen ihanasti punertaviksi muuttuvat lehdet näkyvät alemmassa kuvassa jaloangervojen seassa.

Pioni White Wings

Tähtiputket

Narsissi Texas

Alkukesän näkymiä 2022

💚Näkymiä viime kesältä 💚