TUSKAINEN kuukausi takana...

Kaikki alkoi siitä kun heräsin yks aamu ja käännyin. Samalla iski järkyttävä kipu lapaan ja käsivarteen. Kuin olisi isketty puukolla selkään ja joku olisi repinyt kättä irti. Jouduin odottamaan miestä tallilta muutaman tunnin ja kuljin ympäri taloa tuskissani. Kun lopulta pääsimme lääkäriin, minulta otettiin heti sydän filmi, koski kipu oli vasemmassa kädessä. 

Tiesin ettei johdu sydämestä, kuten testeissä todettiin. Haukoin henkeä kivusta, minusta pidettiin kiinni etten putoa sängyn reunalta lattialleja pyydettiin hengittämään ja avamaan silmät. Mies oli mukana ja piteli kiinni. Lääkäri ei pystynyt oikein toteamaan muuta, kuin että joku hermopinne on, sain 3 piikkiä ronkkaan kipuun ja relaksanttia. Muutaman tunnin pääsin kotiin. Olo oli sen verran parempi, että hengitys kulki normaalisti.

Olin niin tokkurassa etten osannut järkevästi ajatella. Lääkäri määräsi vain P...dolia, kieltäydyin opiaattipohjaisista, koska voin pahoin niistä. Olisi pitänyt älytä pyytää Bu..na kuuri ja kotiin relaksantteja. Niitä tosin sain kun soitin viikonlopun jälkeen tk:n. Kärvistelin kivuissa ja pahinta oli kun kaikki kukki ihanasti pihalla ja pystyin vain pieniä pyrähdyksiä käydä ihastelemassa ja yrittää kuvata. 

Asuin käytännössä 3 viikkoa sohvalla, tyyny käsivarren alla. Pahinta oli huomata ettei vasemman käden sormet toimi normaalisti ja koko käsi oli voimattoman oloinen. Vain peukalo ja etusormi toimi jollain lailla, nimetön ja pikkurilli ovat edelleen poissa pelistä, nimetön sojottaa jonkin verran alaspäin. Edelleen on voimattomuutta eikä käsi tunnu ollenkaan omalta.

Olen käynyt kahdesti jäsenkorjaaja/hieroja/fysioterapeutilla ja hän on saanut raastavan kivun lavasta pois. Ainakin lapaluun alla oleva iso lihas, joka on muuten todella hankalassa paikassa käsittelyn kannalta, oli jumissa ja se jumitti hermoa, mutta jotain vielä on mitä ei ole löydetty. 

Hän suositteli että pitäisi käydä hermoratakuvauksessa, että tiedettäis missä se pinne on. Itseä huolestuttaa ettei käsi vain jää tälläiseksi. Hankaloittaa valtavasti kaikkea tekemistä.

Tämä on kuulkaa ihan kamalaa! Hermokipu on järkyttävää, kun eisiihen oikein mikään lääkekään pure kunnolla. Vieläkin on kipuja vaikka lääkkeitä menee. Jumppaan sormia etteivät ihan kankotu. Onneksi olen saanut kuitenkin nukuttua aika hyvin. Kun löytää hyvän asennon, niin nukun useamman tunnin putkeen. Hulluinta oli että tämä kaikki tapahtui nukkuessa, käteni oli huonosti allani ja kun käännyin se kipu iski täysillä.

Tällä viikolla olen pikkuisen pystynyt olla ulkona ja tietysti on pitänyt repiä rikkiksiä, mutta kanttauksia ym. lapiohommia ei pysty tehdä, enhän oli pystynyt edes ajaa manuaalivaihteista autoakaan! En uskalla jättää ohjausta kipeälle kädelle, kun pitää vaihtaa vaihdetta moneen kertaan.

Harmittaa ja turhauttaa, mutta minkäs teet. Varon nyt selvästi rasittamasta oikeaa kättä liikaa. Se vielä puuttuis että molemmat kädet on toimintakyvyttömiä! 

Onneksi on ollut apulaisia mummua ja vaaria auttamassa💗

Olen pahoillani että on jäänyt kaikki juhannustoivotuksetkin vastaamatta ja teidän blogit lukematta, mutta kipu on ollut niin raastavaa,että olen keskittynyt vain olemassaoloon ja selviämiseen aamusta iltaan. PÄRJÄILLÄÄN !

Matala FERRITIINIARVO

Ferritiini eli varastorauta on puhuttanut jo vuosia. Se on hieman kiistelty asia jopa lääkärien keskuudessa. Tuntuu siltä ettei osa lääkäreistä ota siihen juurikaan kantaa tai väheksyvät koko asiaa tai sitten heillä ei ole tarvittavaa kokemusta/tietoa asiasta. Tämmöinen tunne tulee kuunnellessa tai lukiessa ihmisten kommentteja omista kokemuksistaan. 

Otan aiheen esille siksi, koska tselläni on ollut jo vuosia todella matala ferritiiniarvo.  Mitä alhainen ferritiiniarvo sitten aiheuttaa minun elimistölleni ja miten se on vaikuttanut minun elämääni?

Monellakin tapaa, mutta viime aikoina on tullut käänne pahempaan suuntaan. Vuosi sitten alkoivat ikävät rytmihäiriöt, verenpaineet huiteli korkealla ja huimasi. Tutkittiin sydäntä ja lisättiin verenpainelääkitystä korkeiden paineiden takia. 

Hiuksia on lähtenyt jo pitkään, mutta vuoden sisällä se on lisääntynyt huolestuttavasti. Jatkuva väsyttäminen ja innottomuus ja asioihin tarttumisen vaikeus. Mielialavaihtelut, ärtymys ym. Tässä muutama pahimmista oireista. Johan noissa onkin!

Miten puutosta sitten hoidetaan? Yleisesti alussa hoidetaan rautalääkkeillä, joita saa syödä useammankin kuurin. Selvitetään mikä voisi aiheuttaa varastoraudan vähyyden, onko sisäistä verenvuotoa ym. vaivoja tai sairauksia kuten keliakia. Naisilla runsaat kuukautiset, raskaudet ja synnytykset vaikuttavat. 

Joillakin suun kautta otettavat rautakuurit voivat auttaa, mutta tehokkain tapa on tiputtaa rautaa suoraan suoneen eli puhutaan rautainfuusiosta. Tämä on aina lääkärin määräämä hoito ja tehdään terveydenhoidon valvonnassa.

Useamman rautakuurin jälkeenkin oma arvoni nousi vain muutaman pykälän. Ei paljoa naurattanut ja päätin että asialle on tehtävä jotain, en jaksa enää omaa oloani. Lääkärin puheille on päästävä. 

Minulla on hyvä omahoitaja joka huolehti lääkäriajan. Hoitaja soittaa muutenkin aina kaikki labratuloksetkin ja käydään ne läpi, vaikka näen kaiken jo OmaKannasta etukäteen. Olin siinä onnekkaassa asemassa tai ainakin koin olevani, koska lääkäri otti tosissaan raudanpuutokseni ja eilen sain tiputuksessa -puhdasta rautaa- hoitajan sanoin. 

Toiveet ovat korkealla voinnin kohenemisen suhteen. Heti ei tapahdu mitään, saattaapa vointi huonontuakin aluksi, mutta sen jälkeen pitäisi alkaa vaikutus. Viikon päästä laitetaan toinen pienempi annos. Parin kk:n päästä labrat ja lääkäri, katsotaan miten on vaikuttanut. 

Kaikki eivät valitetttavasti ole saaneet samaa hoitoa. Minä kävin ihan terveyskeskuslääkärillä ja kotisairanhoito suoritti tiputuksen. Lääkäri oli samassa rakennuksessa, jos sattuis jotain oireita tulemaan esim. allerginen reaktio. Vointini pysyi hyvänä tiputuksen aikana, verenpainetta, pulssia ja lämpöä seurattiin. Eilen ja tänään vointi ollu normaali, ei siis mitään negatiivista sanottavaa.

TARKENNUS: KAIKKI MITÄ KIRJOITAN JA MIETIN OVAT OMIA  AJATUKSIA , KOKEMUKSIA TAI PÄÄTELMIÄ LUETTUANI ASIASTA, EN OLE SIIS ASIANTUNTIJA. OIREENI OVAT KUITENKIN YLEISESTI  TUNNETTUJA / TUNNUSTETTUJA.

Toivottavasti tästä olisi jollekin apua, sellaiselle joka kärsii matalasta ferritiiniarvosta tai omaa vastaavia oireita eikä niitä ole saatu selvitettyä. Kannattaa mittauttaa ferritiiniarvo jos asia askarruttaa. Tulen päivittämään jatkossa voinnistani, mikäli asia kiinnostaa teitä.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ HYVÄT PUUTARHAYSTÄVÄNI 💗💚💗

DIY: Seinäkalenterin tuunaus

Lähes jokaiseen talouteen tulla tupsahtaa jossain vaiheessa loppuvuotta ilmaisia seinäkalentereita. Meille tulee parikin kalenteria ainakin kunnan yrittäjiltä mainoskalenteri ja jätteenkuljetusfirmalta ja kuvitus on näissä yleensä -ei niin  mieluisa-, yleensä lahjoittavan tahon omaa mainontaa ym. infoa.

Visu kun olen, olen jo monta vuotta tuunannut näitä kalentereita itselle visuaalisesti mieleisiksi ja näin säästänyt rahaa, kun ei ole tarvinnut ostaa. Meillä ei ainakaan yksi kalenteri edes riitä, niitä on useampi ympäri taloa ;)

Tarvitaan vain sakset, liimaa ja erilaisia materiaaleja, joita tarjoavat mainokset, ilmaisjakelulehdet ja kotiin mahdollisesti tulleet vanhat  lehdet, jotka ovat pullollaan ihanan värikkäitä kuvia. Sekä tietysti aikaa ja hieman viitseliäisyyttä.

Pahoittelen jo etukäteen kuvien huonoa laatua heijastuksineen ja epätarkkuuksineen. Sain idean postauksesta, kalenteri keittiön pöydälle ja räpsin muutamia kuvia lampun alla, ei paras valo kuvata. Mutta idea käynee selville.

Leikellään lehdistä kivoja kuvia ja ne sommitellaan erilaisiksi kollaaseiksi 

tylsän kuvan päälle ja liimalla kiinni.

Tälle kollaasille antoi lähtölaukauksen kuvan tarjotin ja toisaalta leikattu teksti.

Kuvat valitsen usein tunnelman, värityksen, vuodenajan, mielenkiinnon 

tai jonkun muun syyn takia, siis syntyy mitä erilaisempia kokonaisuuksia.

Tässä näkyy esim. käsityöharrastus.

Kuvien valintaan on vaikuttanut käsillä oleva vuodenaika.

Idea on vapaasti käytettävissä ja olispa kiva kuulla tekeekö joku kenties 

samalla lailla kuin minä?

Tästä se vuosi taas alkaa ja kohta käynnistyy koekylvöt, ainakin joidenkin siementen osalta.

ROHTOSUOPAYRTTI vastaan PUUTARHURI!

Aloitin toukokuussa etupihan istutusalueiden puhdistuksen. Poistin kuolleet kasvijuurakot ja samalla halusin päästä nyt rohtosuopayrtistä eroon! Se oli levinnyt todella paljon ja liika on liikaa!

Rohtosuopayrtti ja väriminttu ovat kieltämättä kaunis pari, mutta kumpikin leviää. 

Lopulta suopayrtti jyräsi värimintun.

Rohtosuopayrtti on todella sitkeä kaveri! Olen möyrinyt tuota aluetta kerta kerran perään ja luullut saaneeni ne viimeisetkin juuren palat pois. Mutta ei, aina vaan sieltä nousee 👀.

Alueet molemmin puolin laatoitusta ovat olleet kuukauden mulloksella ihan sitä ajatellen että helpompi poistaa sitte esiin nousevat alut. Ja niitähän on rakkaat puutarhaystäväni noussut.  Samalla olen saanut miettiä mitä ihmettä tuohon nyt sitten istuttaisi? Ei ainakaan mitään leviävää..😊

Työn alla oleva alue. Kuvassa näkyy myös marjakuuset, jotka kärsivät pahasti 

kevään aikana. Ensimmäinen kerta kun näyttävät keväällä näin kärsineiltä.

Rohtosuopayrtti on kaunis ja tuoksuva vanhanajan perinnekasvi, mutta nykyisiin puutarhoihin se ei välttämättä enää sovellu, juurikin mahdottoman leviämisvimmansa takia. Jos tätä haluaa kasvattaa, niin vapaamuotoisempi kasvualue käy, missä saa olla rauhassa kasvaa ja rajata kasvua vaikka leikkurilla.

Taistelu on aloitettu, mutta pelkäänpä häviäväni. Juurenpaloja on taatusti marjakuusen, pionin ja mantsuriankärhön juuristoissa🙈 kaikki pitäisi vääntää ylös eikä se onnistu! Tässä tuli varoituksen sana tästä mahdottomasti leviävästä kukasta, joka sinänsä on kaunis ja jolla on omat kannattajansa. Se vain tarvitsee oikean paikan ja tämä ei ollut sitä!

Myöhemmin lisää siitä, mitä tulee tilalle. Lumien kolaus käytävän molemmin puolin rajaa valintoja.

Missäs teidän suopayrtit kasvaa?

Talven TUHOJA

Syksyllä olin oikeasti kovin huolissani pensaista ja puista miten selviävät äkillisestä talven tulosta! Keväällä oli vielä joissakin kiinni viime vuoden lehtiä, mutta ihmeellisen hyvin ovat lähteneet kaikki kasvuun.

Ne tuhot tulivat sitten ihan muualle, nimittäin perennat ja kärhöt ovat kärsineet eniten.

Etupihan istutuksista on talven aikana kuollut kaikki isot KULTATYRÄKIT😩  Olen kaivellut niiden juuristot pois, ei mitään elonmerkkejä näkyvissä. Onneksi löysin pari siementaimea, joista saan tilalle. 

KYLMÄNKUKKAKIN on kutistunut puoleen entisestään. Elossa kumminkin👍

Viticella kärhöni kaaripenkissä ei näytä mitään elonmerkkejä 😟

Käyn joka päivä tiirailemassa, mutta mitään ei näy. Olen tutkinut monen kevään valokuvia, näkyykö niissä milloin olisi odotettavissa nousta, mutta eihän niitä ole jokaista kasvia dokumentoitu erikseen piippoineen.

Etupihan isot marjakuuset olivat melkein ruskeita! Ikinä ennen ei ole moista hävitystä käynyt. Ne olen leikellyt kovalla kädellä lähes puolta pienemmiksi, saas nähdä!

Mitäs muuta vielä, niin JACKMANNII ja VILLE DE LYON kärhöt näyttävät hiljaisille, mutta odottelen vielä. 

Monta muutakin, mutta osasta en ole varma kestävätkö paria vuotta kauempaa, olen siemenistä kasvattanut erilaisia päivänhattuja. Mutta kaikki tämä poiki uusia suunnitelmia ja ideoita, niistä kuulette myöhemmin....

Erilaisia ryhmiä seurailen fb:n ja IG:n puolella ja sieltä olen lukenut melko massiivisista tuhoista jo hyvällä iällä olevista puista, pensaista ym. Tähänkö tämä on menossa??? 

Kävikö teillä talvikato kasvien suhteen?

Piha vanhenee, samoin tarhuri

Pihamme on nyt 35-vuotias, ja se tarkoittaa että osa kasvillisuudesta alkaa ränsistyä ja osa on tullut jopa tiensä päähän, tietyssä mielessä. Pensaat ovat kasvaneet vuosien varrella ylisuuriksi, kuten tämä idänvirpiangervo. 

Sen lehdistö peitti alleen läpimitaltaan n. 3-4 metrin suuruisen alan. Nyt se leikattiin rankalla kädellä, mutta uskon sen toipuvan. Halusin kunnostaa ja muuttaa sen vieressä olevaa aluetta. Lisäksi oksat olivat voimakkaasti taipuneet maata myöten talven jäljiltä. 

Onneton istutin kirjovuohenputkea tuohon ruusupensaiden eteen!!!! Mies siitä kaivoi jo ison pläntin niitä pois, mutta pahoin pelkään ettei se riittänyt, vaan edessä on vähintään uusinta kaivuut. Mielessä siintää joko pallohortensia tai syyshortensia tuohon ryhmään, kunhan sille saadaan lisää tilaa.

Oksien määrä oli mahdoton ja meni moottorisahan 

laippakin kieroon ja vaihtoon.

Valtava terijoensalava poistettiin pari vuotta sitten, löydät juttua täältä ja täältä. Samoin vanha syreeni, joka näkyy jälkimmäisessä linkissä.

Muutoksia siis joutuu tehdä pihan toimivuuden ja ulkonäönkin kannalta sekä kasvillisuuden vanhenemisen takia. 

Meidän pihassa on aivan liikaa vaikeasti hoidettavia alueita. Luonnonkivireunukset vaativat jatkuvaa huoltoa. Nurmikko, juola, voikukat ja muut rikkikset sekä liikaa leviävät perennat ovat päässeet vuosien saatossa niskan päälle, johtuen pitkälti omien voimavarojen ja rajoitusten takia.

Työmäärä näin isossa pihassa on valtava jo ihan perustöiden suhteen. Se menisi jos ei olisi rajoitteita selän ja polvien osalta. Mieli tekisi kaivaa, mutta selkä on toista mieltä😟😠 ja alkaa nämä vuosikymmenet tuntua jo jaksamisessa muutenkin.

Taukoja joutuu pitää säännöllisesti. Tämäkin alueen reuna huutaa kanttaamista ja siistimistä...huokaus.

Talvi koitui kasvihuoneen kohtaloksi. Lumi painoi sen kasaan ja kaikki tukipuut katkesivat. Purkaminen aloitettiin heti kun ilmat lämpenivät. Ei mua haittaa vaikka hajosikin, itseasiassa ajattelinkin että se voitais purkaa. Kuten huomaatte, se on ollut varastona jo pari-kolme vuotta 😆. 

Tässä postauksessa ei näkynyt ainuttakaan ihanaa kevätkukkaa, koska niitä ei ole. Tämä oli enempi sellainen realistinen kuvaus vanhenevan puutarhurin vanhenevasta puutarhasta. 

Istun koneella ja katson ikkunasta, kuinka mies kerää vielä haravoituja lehtikasoja pois 💙 Itse leikkelin tänään pensasruusuja ja tuli siinä muutakin tehtyä, mutta paaaalljjooon on vielä jäljellä hommia. Jospa huomenna saatais loputkin kasvihuoneessa olleet rojut paikoilleen, hyöttikselle lähti jo rungon raato ja muovit.

Puutarhan PIKKUYSTÄVÄMME

Miten iloiseksi tulenkaan nähdessäni puutarhassa erilaisia pölyttäjiä, perhosia ja muita pikku ahertajia. Aikaisemmin niihin ei kiinnittänyt sen enempää huomiota, mutta nykytiedon valossa tulee hyvä mieli, kun kuulee pörinää ja surinaa kukissa. Tulee tunne että jotain on tehnyt oikein ja piha on puhdas myrkyistä, kun nämä viihtyvät ja elävät keskellämme.

Valokuvat ovat monen vuoden ajalta, jotkut ovat valitettavan epätarkkoja, mutta halusin tehdä monipuolisen koosteen niistä, jotka ovat kameraan tallentuneet ja pihassa häärineet. Huomaan miten vähän olen tosissaan kuvannut niitä, täytyy parantaa sen suhteen.

Katsokaa mitkä pallukat jaloissa!

Erilaisia perhosia näkyy onneksi vielä kohtalaisen paljon pihapiirissä. Vikkeliä otuksia ei tahdo saada kuviin ja kuvaaja on liian malttamaton.

Amiraali

Haapaperhosen? siivet ovat vähän vioittuneet

Neitoperhonen

Perhoset ja kimalaiset ovat ihan hulluna purppurapunalatvaan :) 

Niitä on kymmeniä lähes jähmettyneenä suuren puskan latvoissa loppukesällä.

Leppäkerttu, tuo puutarhurin apulainen parhaimmasta päästä.

Netissä surffailun tuloksena päädyin tunnistamaan tämän haavanlehtikuoriaiseksi. Näyttää kovasti samanlaiselle kuin leppis ilman pilkkuja.

Tämä on ilmeisesti kosteikkopirkko

Leppiksille sapuskaa, kirvat

Pionin nuput ja muurahaiset kuuluvat yhteen. Hyvin usein näkyy puutarhasivuilla kyselyjä miten ne saadaan pois pionin nuppujen kimpusta, mutta ei niitä pidäkään saada.

Oliskohan tämä joku sukeltaja?

Komeat on sarvet tällä sarvijäärällä

Nelivyöjäärä on komea ilmestys

Kultakuoriainen ei jää huomaamatta

Joku kukkakärpänen

Jestas mikä hämähäkki!

Marjaluteita?, ne haisevat tosi pahalle, kun niitä poistaa kukista.  

Hyvin ovat pikkuiset piilossa 

 

Loppuun kevennyksenä "kivilinnun" pesä 😏

Ahertajia työssään🐝

Mukavaa pakkasviikon jatkoa 

näissä tunnelmissa 🐞🐝🐜