Pienet ilonaiheet

Tervehdys pitkästä aikaa, vai onko siitä kauan?
Täällä on puutarhuri ollut niin pitkissä mietteissä, että ajankulukin katoaa. Harvakseltaan olen jaksanut tai ehtinyt käydä teidän blogeissa, joten pahoittelut siitä kaikille.

Pieniä ilonaiheita tosiaan on pihalla näkynyt, niistä kerron nyt kuvien kera. Niistä monenlaisia ajatuksia herättävistä asioista kerron seuraavallla kerralla. Se voi olla jo huomenna tai vasta viikkojen päästä.

Patjarikko, karkulainen, on salaa päässyt kasvamaan kivien kolossa. Hyvä niin, sillä on ainukainen laatuaan enään.

Onkohan tämä nyt kääpiökurjenmiekkaa vai mitä, mutta tekee ensimmäistä kukkaansa meillä.

Viime kesänä ostettu pikkuinen punakoivun taimi on selvinnyt talvesta ja lykkää lehteä mukavasti. Olipa iloinen yllätys, että on hengissä.

Tukikepin päästä bongasin leppäkertun. Leppiksiä on näkynyt tänä vuonna runsaasti, onko teillä muilla?

"William Double Yellow" pensasruusukin on hengissä, sittenkin :)

Ja kuunliljojakin nousee pikku hiljaa. Ei kaikki, mutta osa kuitenkin :) Pelkäsin kaikkien menneen.

Pari vuotta sitten istutettu aidannekin on hyvässä kasvussa. Kuvassa on (kääpiö)Helmipihlaja ja se on elossa, vaikka suositus oli muistaakseni III asti, ja ollaan siis V:lla.

Samassa aidanteessa kasvaa mm. tuomipihlajaa ja purppuraheisiangervoa. 

Orvokit porskuttaa ovenpielessä. Yksi täysin keltainen kukka nousee tuolta muiden seasta. Kummallista.

Hyvää viikonloppua teille kaikille! Minun pitää nyt ottaa rauhallisesti pari päivää, kun kävin aamulla jäsenkorjaajalla laitattamassa selkääni. Pistettiin "palikat" ojennukseen selkärangassa, jospa nyt alkais kivut hellittään.

Mustaakin mustempi toukokuu

Synkät pilvet liikkuvat taivaalla ja niin myös mielessä!
En tiedä miten teidän pihanne ovat kärsineet talven aikana, mutta yleisesti kuulostaa, että tuhoja on tullut ja paljon.
Meillä on niin murheellista katsottavaa pihalla, ettei tosikaan. Koivunkanto penkin käänsin eilen ylös ja putsasin mm. märäntyneistä syysmaksaruohon juurakoista.

Monet sanovat ettei kannata hätäillä perennoiden ylöskaivamisen suhteen, mutta kyllä sitä omat kasvinsa tuntee. Kun käänsin lapiolla penkkiä, niin lemahti mädältä, samoin kuin ennen vanhaan, kun perunamaalla sattui mädäntynyt peruna vastaan.

Etupihan penkki tänään, vihreää edustaa jalopähkämö.

Alla kuva joka on otettu viime vuonna 9.5. Viime vuonna kevät oli myöhässä ainakin 2-3 viikkoa! Ei edes yhtään narsissia ole noussut tänä keväänä tähän.

Edes vuorenkilvet, nuo sitkeät sissit olivat mustaa liejua. Harmi kun jäi kuva ottamatta siitä hävityksestä. Tässä on paikka haravoituna ja maakin kuivahtanut. Uskon että jäljelle on jäänyt vielä kunnon juurakoita, mistä lähtee kasvuun.

Pahoin pelkään kuunliljojen hävinneen kokonaan, samoin lupiinit, kurjenpolvet jopa maksaruohot ovat paikoitellen kuolleet. Osa kärhöistä ilmeisesti ja minun ihanat clematiskukkaiset akileijani! Melkein parku pääsee. Ja moni moni muu. 

Apeana olen kulkenut viime päivät ja tutkinut hävitystä. Onneksi uusista pensasruusuista ainakin osa on hengissä, tärkeimpänä Louise Bugnet :)

Vaan sentään onneksi on tämä nuorimmainen kasvun ihme ilostuttamassa mummua: suloinen ruskeasilmäinen Roope-poika, ikää 6 kk :)

Että näin synkeä oli postaus tällä kertaa, taidan siirtyä teidän muiden blogeihin katsomaan kasvun ihmeitä. Kaikilla ei ole voinut olla näin huono tuuri.