"Vielä on kesää jäljellä..."

Näin tahtoisin ainakin ajatella. Kulunut viikonloppu oli pitkästä aikaa säiden puolesta todella ihana. Tuli oltua ulkona ja vähän siivoiltua kukkamaita ja vaan oleskeltua ja nautittua.

Laitanpa vaihteeksi muutaman yleiskuvan pihalta.  Kuvattu tässä viime viikkojen kuluessa.

Etupihalla ollaan, tuon pöheikön keskellä jossain on pihalammikko, pikkuruinen sellainen.

Peruutetaan taaksepäin ja näkymä on tämä:

Palavarakkaus vaaleanpunaisena versiona on kukkinut tänä vuonna kauniimmin kuin koskaan tai sanotaan, että nyt parhaimillaan. Siemenestä kasvatettu kolme tai neljä vuotta sitten

Jos käännyn vastakkaiseen suuntaan, näkymä on tämä. Kun pojat oli pieniä, he pelasivat tuossa kentällä. Alueelle ei koskaan tullut istutettua mitään. Suunnitelmissa oli potager, mutta terveys päätti toisin.
Lähimpänä olevat puskat on meidän pihan puolella olevaa aidannetta. Kauempana oleva kasvillisuus ja puut ovatki jo naapurin puolella.

Ympyräpenkin keskelle, joka ei näy kuvassa, ostin kerroksellisuutta tuomaan vartetun riippahernepuun. Mielestäni se sopi siihen, kuin olisi aina ollut. Ilmeisesti paikka "huusi" juuri tuollaista korkeaa kasvia siihen.

Tämä penkki pullistelee liitoksissaan ja on kuvan ottamisen jälkeen vain entisestään rehevöityny. Tuossa reunassa on kurjenpolvi, olisko Rozanne. Keskellä viinikärhö? ja reunoilla maurinkiiltomalvat. Lisäksi kesäkukkina leijonankidat ja sammarit.

Kukas se sieltä Rozannen keskeltä kurkistaa? Tunnistatko? No sehän on sinisievikkiä. Pussi oli virunut jo pari vuotta siemenlaatikossa ja kesällä lopultakin viskoin ne penkin reunalle. Olin jo taas ehtinyt unohtaa, millaisiin mittasuhteisiin tuo kurjenpolvi kasvaa, joten sinne se hautautui.

Hempeilyjä tähän loppuun

Mukavaa syyskuuta kaikille! Nautitaan vielä näistä ihanista ilmoista. Lämmintä ja kaunista saattaa jatkua hyvässä lykyssä vielä tuonne ensi kuun puolelle.