KOLMIOHUIVI

Ensimmäinen kolmiohuivini ikinä valmistui sopivasti vielä talven kylmiin. Olin aloittanut kutomalla yhtä mallia ja purkanut useampaan kertaan. Siitä ei vain tullut mieluista. Sitten löysin tämän kivan ja helpon virkkausmallin ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lankana käytin varastoista löytynyttä akryylilankaa, koska villaa en kärsi kaulalla/kasvoilla. Näitä jäi yli viime talven pipoprojektista. 

 Värit on siinä ja siinä että sopiiko yhteen. Violetin halusin kuitenkin lähelle kasvoja, se on minulle sopiva väri, toki sävy ei ihan natsannut.

Laitan tämän kuvankaappauksen jos joku innostuu tästä. Kuviota jatkamalla saa tehtyä vaikka kuinka suuren huivin.

Olen tänä talvena kutonut ja myös virkannut useampia sellaisia töitä, mitä en ole ennen tehnyt. Innostus käsitöitä kohtaan on virinnyt, liekö syy noiden neule- ja käsityö vlogien katsomisen.

Oletko sinä tehnyt uusia ja erilaisia käsitöitä? 

Haaste: Kotini vanhin esine

Kiitos  haasteesta Between Rikkaruohoelämää blogista, otan sen mielihyvin vastaan. Kristiina K. on laittanut tämän haasteen liikkeelle. (Alla enemmän tietoa)

Kotini vanhin esine lienee tämä söpö vanha kätkyt 1920-luvulta.

Kuvat ovat vanhoja, useamman vuoden takaa

KORJATTU TEKSTI:  Muistelin että olisi tehty sodassa puhdetöinä, mutta äiti kertoi eilen että mummuni oli saanut sen kummisedältään joululahjaksi joskus 1920-luvulla. Eli ikää on semmoset 100 vuotta.

Ilmankos mummu vaali tätä kätkyttä emmekä saaneet koskaan lapsena leikkiä sillä, sillä mummu pelkäsi sen rikkoutuvan. Sitä sai vain ihailla kaapin lasin läpi. 
On se saanut jossain vaiheessa osumaa, koska yksi jalas on aikoinaan katkennut :(

Minä sen sitten perin ja pidän siitä kovasti💝 On alkuperäisessä kunnossaan.

Toinen vanha esine on tämä toisen puolen mummun lankakori, josta sankakin on nyt jo irronnut. En tiedä kumpi on vanhempi, oletan kätkyen olevan kumminkin.

En nyt äkkiseltään osaa haasta ketään, mutta ottakaa koppi, jos teiltä löytyy kivoja vanhoja tavaroita tai muuten itselle merkityksellisiä.

Krisiina K:n tämän vuoden haaste on seuraavanlainen:

Kerron joka kuukauden 1. päivä ko. kuukauden kuvan AIHEEN ja julkaisen oman postaukseni aiheesta. Teillä lukijoilla on sitten koko kuukausi aikaa julkaista oma kuvanne aiheesta.

 

Kun julkaiset haastepostauksen, niin laitathan otsikoksi aina ko. kuukauden kuvan aiheen, kuten tässä kuussa KOTINI VANHIN ESINE, näin löydän postauksesi helpommin ja voin laittaa linkin blogiisi.

 

Tämän tammikuun kuvan aiheena on KOTINI VANHIN ESINE

Huomenna on Nuutin päivä ja joulun ajan loppu! 

Alkaa reikäleivät ja härkäviikot.

DIY: Seinäkalenterin tuunaus

Lähes jokaiseen talouteen tulla tupsahtaa jossain vaiheessa loppuvuotta ilmaisia seinäkalentereita. Meille tulee parikin kalenteria ainakin kunnan yrittäjiltä mainoskalenteri ja jätteenkuljetusfirmalta ja kuvitus on näissä yleensä -ei niin  mieluisa-, yleensä lahjoittavan tahon omaa mainontaa ym. infoa.

Visu kun olen, olen jo monta vuotta tuunannut näitä kalentereita itselle visuaalisesti mieleisiksi ja näin säästänyt rahaa, kun ei ole tarvinnut ostaa. Meillä ei ainakaan yksi kalenteri edes riitä, niitä on useampi ympäri taloa ;)

Tarvitaan vain sakset, liimaa ja erilaisia materiaaleja, joita tarjoavat mainokset, ilmaisjakelulehdet ja kotiin mahdollisesti tulleet vanhat  lehdet, jotka ovat pullollaan ihanan värikkäitä kuvia. Sekä tietysti aikaa ja hieman viitseliäisyyttä.

Pahoittelen jo etukäteen kuvien huonoa laatua heijastuksineen ja epätarkkuuksineen. Sain idean postauksesta, kalenteri keittiön pöydälle ja räpsin muutamia kuvia lampun alla, ei paras valo kuvata. Mutta idea käynee selville.

Leikellään lehdistä kivoja kuvia ja ne sommitellaan erilaisiksi kollaaseiksi 

tylsän kuvan päälle ja liimalla kiinni.

Tälle kollaasille antoi lähtölaukauksen kuvan tarjotin ja toisaalta leikattu teksti.

Kuvat valitsen usein tunnelman, värityksen, vuodenajan, mielenkiinnon 

tai jonkun muun syyn takia, siis syntyy mitä erilaisempia kokonaisuuksia.

Tässä näkyy esim. käsityöharrastus.

Kuvien valintaan on vaikuttanut käsillä oleva vuodenaika.

Idea on vapaasti käytettävissä ja olispa kiva kuulla tekeekö joku kenties 

samalla lailla kuin minä?

Tästä se vuosi taas alkaa ja kohta käynnistyy koekylvöt, ainakin joidenkin siementen osalta.

Lapsille neuleita

 Mitä parhainta uutta vuotta teille kaikille ✨🌟😊

Vuosi vaihtui rauhallisissa ja hiljaisissa merkeissä. Ei ollut isompia juhlallisuuksia. Parasta oli kun kahtena edellisenä yönä oli lastenlapsia yökylässä, lapset vain vaihtuivat välillä. 

Tässä postauksessa esittelen muutamia lastenlapsille neulomiani juttuja, lahjaksi menivät pääosin.

Jostakin netin syövereistä löysin tämän näppärän KAULURIN ohjeen ja sitähän piti heti kokeilla. Tein tämän 3-vuotiaalle pikkuneidille, toivottavasti mahtuu.

Sopivia pyöröpuikkoja ei ollut, mutta menihän tämä näinkin. Lankana kaksinkertainen Drops Baby Merino.

Pikkuveljelle tein, tyttäreni pyynnöstä, hyvän malliseksi todetun vanhan tutun siksak MYSSYLAKIN . Samanlaisen sai siskokin aikoinaan kahdessa eri koossa, kun pää kasvoi.

Lankana niin ikään Baby Merinoa kaksinkertaisena, kahdella erivärisellä langalla neulottuna. Netistä kun tilaa lankaa, väri on aina hieman poikkeava kuvasta, joten tilasin kahta erisävyistä.

Lakin annoin jo aiemmin pikku päätä lämmittämään.

Pikkuveli sai myös uudet SUKAT :)

Pojanpojalle niin ikään SUKAT

Sukat on tehty seiskaveikasta.

 

Tulipa mieleeni, onko teillä ehdotuksia postausaiheiksi? Mistä haluaisitte lukea, kaipaisitte lisätietoa, mikä kiinnostaa? Tieto olisi erittäin tervetullutta, osaisi kirjoittaa siitä mikä kiinnostaisi lukijoita ja laittaa kuvia mikäli löytyy aiheeseen sopivia.

🎄Hyvää Joulua Puutarhaystäville🎄

Oikein hyvää Joulunaikaa teille kaikille! Nauttikaa, levätkää ja rauhoittukaa edes jossain määrin kaiken touhun keskellä. Iloitkaa perheestä ja ystävistä! Jos olet yksin, hemmottele itseäsi. Hellitelkää lemmikkejä ja syökää mieluisia ruokia!

Täällä elämä jatkuu, mutta koskaan se ei ole enää samaa ilman Nappia, ilman koiraa talossa. En tahdo millään uskoa ettei se tule enää vastaan ovelle iloisena häntä viuhuen. Monet itkut itketty kauppakassit käsissä eteisessä. Kukaan ei makaa jaloissa tai tule rapsuteltavaksi..... Muistoissa on tietysti myös vuoden alussa menehtynyt Pepsi. Meillä on kovin hiljaista, liian hiljaista.

Muutamia kuvia joulun odotuksesta

Lastenlapset koristelivat piparitaloja valmiista elementeistä.

Ainoat leipomukset jouluksi. Torttuja tehdään sitä mukaan kun syödään.

Tonttupartio takan reunalla

Rauhaa päälle maan !

💔 R.I.P. Nappi on poissa 💔

💔 Tämä postaus on raskas kirjoittaa, mutta halusin sen silti tehdä. Nappi on kuitenkin seikkaillut useissa postauksissa ja te olette tykänneet.

Nappi nukahti toissapäivänä ikiuneen täällä kotona. Järkytys oli valtava, koska mitään tällaista ei ollut odotettavissa. Toki voinnissa tapahtui dramaattinen käänne juuri ennen kuolemaa. Oletamme että sydän petti. Panimme väsymisen iästä johtuvaksi ja kun kesällä lääkäri ei maininnut mitään sydäntä kuunnellessa, oletimme kaiken olevan kunnossa. Toki muutos voi tapahtua nopeaankin.

Olemme järkyttyneitä, surullisia ja itse ainakin olen vielä shokissa. En voi käsittää koko asiaa. Kuulen ääniä, odotan kuulevani askeleita ja havahdun missä Nappi on. On kovaa joutua saman vuoden aikana luopumaan molemmista koirista. Koti on niin hiljainen ja tyhjä!

Nappi eli 11-vuotiaaksi ja oli oiva, iloinen ja kaunis oman rotunsa edustaja. 

💖 Rakkaus 💖 ja muistot jää ja tietysti lukuisat valokuvat. Katson jos pystyn selata kuvia tähän ladattavaksi.

MARJAKUUSET toipuivat 🌲 🌲

Tuskailin alkukesästä marjakuusten surkeaa kuntoa ja olin jo valmis luopumaan niistä ja suunnittelin jotain uutta tilalle. Moni teistä kannusti odottamaan niiden toipumista, kiitos siitä. Ja toden totta, niinhän siinä kävi että loppukesästä ja syksystä ne näyttivät jo lähes hyviltä.  Nyt näistä kehtasi jo ottaa kuviakin.

Yllä heinäkuun loppupuolen tilanne marjakuusten osalta.

Loppukesän / alkusyksyn tilanne

Kasvien selviytymiskyky ja uusiutuminen on ällistyttävää.  Alla keväällä ollut lähtötilanne. 

Oli kyllä tärkeää ikuistaa myös nämä surkea kuntoiset, sillä vain näin näkee muutokset!

Monilla pihoilla näkee vieläkin täysin kuolleita, varsinkin isoja tuijia. Muutaman tuijan ryhmästä yksi saattaa olla kuolleen ruskea, muut kunnossa. Niiden en usko enää toipuvan, koska eivät ole kesän aikana osoittaneet mitään merkkejä. Ehkä omistajat eivät ole raaskineet vielä hävittää niitä, mutta surkeilta näyttävät.

 

Onneksi otin kuvia alkutilanteesta, nyt näkee mikä muutos niissä tapahtui kuukausien kuluessa.

Mites teillä muilla kävi, joilla oli ruskettuneita havuja ym?

Hengis ollaan!

Hei vaan pitkästä aikaa! Olen viettänyt melkoista hiljaiseloa parisen kuukautta. Joitakin kommentteja käynyt harvakseltaan jättämässä, yleensä vähin lukenut juttujanne.

Syy tähän "taantumukseeni" oli/on äkillinen ja ärhäkkä allergian paheneminen vuosien jälkeen. Yritin viikkokaupalla hoitaa parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan itse, mutta lopulta oli pakko kääntyä yksityisen ihotautilääkärin puoleen ja se kannatti. Jostain syystä allergia ja atopia leimahti vuosien hyvän jakson jälkeen pahana pintaan ja erityisesti kasvoihin. Sille ei välttämättä löydy mitään erityistä syytä, näin totesi lääkärikin, vaikka salapoliisin tavoin kävin kaiken läpi moneen kertaan. Nämä asiat ilmenevät aaltoliikkeenä.

Kaikki syystyöt jäivät arvatenkin tekemättä, ei ollut asiaa mennä ulos penkomaan ja kaivelemaan, silmiä kutitti jo valmiiksi niin kamalasti, että silmäripset oli melkein hangattu pois. Vain itse samoista vaivoista kärsivä tietää mitä KUTINA on. Ei auta vaikka itse tiedostaa ettei saa kynsiä tai hangata, mutta kun ylität sen rajan, että alat raapia, siitä ei ole paluuta :(

En liikkunut missään, kaikki suunnitelmat menivät uusiksi tai jäivät siis tekemättä. Pari kivaa tapahtumaa jäi välistä, ei vaan kiinnostanut mennä, koska kasvoja kutitti, kuin joku olisi koko ajan hiplannut höyhenellä. Turpeat silmäluomet ja läikät pitkin kasvoja kirkuivat punaisena. Ihmisten tuijotus selässä ja jo vuosia sitten ihmisten kyselyt: mistä se johtuu? 

Tunnustetaan nyt sekin että taisin kerran ärähtää neuvolan tädille melko äkäisesti, kun hän kyseli mistä tuo johtuu, että en kai näyttäisi tältä jos tietäisin!! ja aloin itkeä. Tästäpä muistankin että odottaessani nuorimmaistani ja vielä vuosi sen jälkeen (yli 30 v. sitten) ihottumani oli viimeksi näin pahana, tai oli vieläkin pahempi. Kasvoissa oli ainoastaan nenän päässä tervettä ihoa...

Mutta se siitä, mennään päivä kerrallaan ja rasvataan ja pestään perusrasvalla hiuksetkin. Tulee muuten ihmeen puhdasta, vaikka epäilin suuresti. 

Loppuun vielä syksyn kuvasatoa, vaikka niissäkin on jo auttamattomasti menneen syksyn kaikua, koska nyt on kuura maassa.

Mukavaa marraskuuta kaikille!