Lokakuun ajatelmia

1.10.

Tänään oli mahtavan aurinkoinen päivä. Kiertelin ulkona kameran kanssa, kun olin saanut vähän syysistutuksia tehtyä, löydät kuvia tämän päivän näköhavannoista Syksyn värejä-sivulta.

Tämä blogikirjoittelu on minulle aivan uusi kokemus, joten olen ihan lasten kengissä sen suhteen. Olen täällä värkkäillyt ja sitten huomannut tekstien menneen eri paikkaan, kuin olisi pitänyt. Turhaakin työtä on tullut tehtyä....Jospa tämä vielä joku päivä sujuisi vähän joustavammin.


3.10.
Uusi viikko käynnistyi. Aamulla oli pakko postinhakureissun yhteydessä hakea kamera ja näpsiä kuvia. Luonto oli niin ihmeellisen kaunista. Harvoin näkee noin kauniita kuvioita, ehkä jääkiteet talvella voittaa nuo.
Jos vaan selkä ja niska kestäisivät, niin viettäisin enemmänkin aikaa koneella ja värkkäilisin kuvien ja tekstien kanssa.

pe.7.10

Ulkona jyllää jonkinsorttinen syysmyrskyn poikanen. Nurkat nitisee ja paukkuu ja välillä napsahtaa katolla tai ikkunat klonksuu. Onneksi saa olla sisällä ja keskittyä tähän olennaiseen:)

Tuskin alkaa olla edellinen kausi ohi pihalla, kun jo alkaa miettiä tulevaa kesää. Mitähän yksvuotisiä sitä nyt kokeilis? Samat vanhat pitää kuitenkin laittaa; samettiruusuja ja kehäkukkia nyt ainakin ja tulisalvia sekä lobeliat uutuutena olivat mieluisia yllätyksiä.

Puutarhalehdet on taas kovassa käytössä, eikä haittaa vaikka ovat jo vuosia vanhoja, kasvit ja tiedot pysyy samana. Pihaesittelyistä pidän ehkä eniten, niistä näkee miten kasveja on yhdistelty, miltä ne näyttävät yhdessä ja mitä voisi kokeilla itsellekin. Melkoinen pino lehtiä on taas kerääntynytkin yöpöydälle:)

Kirjastosta saa nykyisin lainattua paljon hyviä puutarhakirjoja. Tytär kantaa niitä luettavaksi, buukkaan hänelle aina tehtäväksi tuoda mullekin samalla "jotain kivaa" kun käy ja aika hyvin hän jo tietää mistä tykkään:)

Täältä netistäkin löytyy niin paljon tietoa ja kuvia ja ideoita, kun vaan jaksaa ja ehtii ottaa vastaan. Vielä joku aika takaperin oltiin enempi kirjojen ja lehtien varassa.

la-su 8.-9.10
Viikonlopun aikana olemme koettaneet laittaa siipan kanssa pihaa syyskuntoon ja vieläkin on osittain kesken. Näiden kahden päivän aikana olen taas saanut muistutuksen vajavaisuudestani. Vaikka kuinka tiedän mitä kärsii tehdä ja mitä ei, niin mikä kumma sen saa aina unohtamaan!

Ehkä sen hetkinen parempi vointi, toive siitä jos kuitenkin voisikin jo tehdä tai sitten vaan tyhmä pää, josta kärsii koko kroppa.

Joka tapauksessa ulkotyöt kostaantuivat kipuiluna ja epämääräisenä pahanolon tunteena. Eilen taas nousi NIIN tunteet pintaan ja teki suorastaan mieli raivota silkasta pahasta mielestä, kun en kykene kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä. Lakaisin kuistin ja vähän siivoilin muutenkin, leikkasin pitkävartisilla ruohosaksilla heinää kukkapenkkien reunoilta ym. Siippa paineli ruohonleikkurin perässä pitkin pihaa ja kuulu huhuilevan, jospa tämä olis viimeinen kerta tälle syksylle.

Lopullinen niitti tuli lyhyen ja kevyen haravointisession päätteeksi. Enkö minä ikinä opi? En edes kantapään kautta.

Pihalla on edelleen jäljellä niitä töitä, jotka eivät minulta luonnistu: kukkaruukkujen varastoon siirtoa, hirvee määrä lehtien haravoimista ja pois kuskaamista, penkkien siistimistä kesäkukista ym.

Siipankin aika on rajallista, enkä voi vaatia koko aikaa jelppimään, on nääs muutakin elämää....

Tuli vahva tunne, että puolta pienempikin piha riittäisi kunnossa pidettäväksi. Toki, takapihalla on jo selvästi havaittavissa jonkinlaista leväperäisyyttä kukkapenkin hoidossa... se on muuttumassa pikku hiljaa pelkäksi pensas- ja puualueeksi, ei mitenkään huono vaihtoehto sinänsä. Pitäisi vaan jonkun pelastaa ne perennaparat sieltä puskien seasta, jäävät jalkoihin.

Ajatuksena on jatkossa panostaa enempi etupihaan ja takapiha saa muuttua "puistomaiseksi" puineen ja pensaineen, niiden hoitokin on helpompaa ja huomattavasti vähäisempää.

24.10

Pitäisi olla ulkona tekemässä viimeisiä "siivouksia" ennen talvea. Istun kuitenkin koneella ja värkkään tätä blogia ja kuvia. Ei tahdo saada itseään liikkeelle, vaikkei siellä nyt hirveesti enää ole tekemistä, paitsi lehtiä haravoimatta, mutta se ei ole mun hommia. Yleensä ei kaikkia lehtiä haravoidakaan kovin tarkkaan pois, ovat luonnon omaa lannoitetta ja suojaahan ne nurmikkoa ja kasveja talvella, mutta enimmät sentään otetaan pois.

Jospa kuitenki lähtiskin ulos, auttaa näköjään, kun nostaa asian esille:)

28.10.
Kurja, reilun viikon mittainen jakso takana; selkä on vihoitellut toden teolla häiriten pahasti yöunia ja aiheuttaen päivisin ongelmia joka ainoassa asiassa. K u r j a a ! Minkäs teet. Ja tämä koneella istuminen ei ole yhtään hyväksi ja olen jättänyt sen todella minimiin viime päivinä. Taidanpa käydä mutkan ulkona jos löytyis jotain "hilpeää" kuvattavaa näin marraskuun kynnyksellä ;)

Löytyihän sitä; kärhö-reppana on innostunut tekemään nuppuja, lupiini kukkii uudelleen ja nuppujakin on vielä, siemenorvokit kukkii mitä ihmeellisimmissä paikoissa, yleensä kivien koloissa.

Lisää kuvia Syksyn värejä -sivulla.