Kuvaamisestakaan ei tahdo tulla mitään, kun kaikki kukat ovat matalalla, varsinkin nämä kevään pienet ihanuudet.
Erona edellisiin keväisiin on se, ettei ole ainakaan vielä tarvinnut tulla itkun kanssa sisälle sen takia, kun ei kykene tekemään ja tajuaa oman "avuttomuutensa" pihan hoidon osalta!
On niin turhauttavaa katsella heinittyviä kukkapenkkejä, vaikka apupuutarhurit yrittää tehdä parhaansa. Kai sitä oli sitten vain niin perfektionisti noiden rikkisten suhteen aikoinaan.
Toisaalta, harmittaa kyllä oikeasti hirvttävästi, kun kukkapenkkeihin alkaa pikkuhiljaa, mutta varmasti hiipiä ja ujuttautua sinne kuulumattomia heiniä, mattomaisesti leviäviä rikkiksiä, suikertavia salakavalia vihollisia, jotka vuosien saatossa kaappaavat penkit hallintaansa.
Oma silmä on kai niin harjaantunut näkemään jokaisen kukkapenkkiin kuulumattoman kasvuston, että turhauttaa kepillä osoittaa muille, että tuo pitää poistaa! Ettekö tuota nyt huomaa...jupinaa!
Kumpa kaikki kukkapenkit voisi nostaa väh. 80 cm:n korkeuteen maasta tuosta noin vain, suit sait. Tai saahan ne, tekemällä valtavan työn tekemällä esim. muurit ja istuttamaan kaiken uudestaan ja joku muu senkin työn saisi tehdä. Multaa ja kalliita muuri- ym. värkkejä saisin maksaa vuosia eteenpäin.
Täytyy vain kehitellä edullisia ratkaisuja, sellaisia joita voi kohtuudella toteuttaa. Jonkinlaista kasvimaata tai yrttien kasvatuspaikkaa haaveilen, toki mm. ruohosipulia ja salaattia on jo kasvanut parina vuonna ruukuissa.
Katselin tuossa pihaa ja nurkkia kiertäessäni mitä noista trukkilavoistakin voisi kehitellä. Jalat alle ja lavat niiden päälle ja hmm... siinä olisi kasvatusalustat.
Heips, kiva kun esittäydyit tuttuudesta toisaalla ja kiva tavata täälläkin:) Tosi ikävä tilanne sinulla kyllä on, pitäisköhän jo valmistautua ja laittaa penkit koholle? Äidillä alkaa olla tilanne, että minun pitäisi tehdä - ja en malttaisi, kun on tätä omaakin lääniä...
VastaaPoistaJoo, tilanteeni ei ole kovinkaan mukava. Vain toinen puutarhaihminen voi tietää, miltä tämä tuntuu. Joku kerran katsoi mua pitkään, kun selitin turhautumistani ja sanoi lopuksi, ole iloinen ettei sun tartte kitkeä rikkaruohoja!
VastaaPoistaVoi, miksei kukaan ymmärrä, että nimenomaan haluaisin kontata polvet savessa pitkin pihaa!
Meillä on niin päin, että yli 70-v. äitini pystyy hoitamaan omat penkkinsä ja pihansa, mutta minä parikymmentä vuotta nuorempana olen altavastaaja näissä hommissa :/
Voi, miten iloiseksi tulin kommentistasi blogissani.Hengenheimolaisia on niin vähän, että jokaisesta pitää olla kiitollinen.
VastaaPoistaMukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa sulle.
Voi sinua,nuo selkäkivut tiiän,kun on oma selekä,jotta en voi kumartua ja kitkeä rikkaruohoja,pitää mennä kontilleen,voi tätä elämää,niin tiiän sinun tilanteesi ja miten vaikeaa kitkeminen on ja miten kukkapenkistä saisit pois yliomääräiset rikkaruohot:(
VastaaPoistaVoin vain kuvitella, miten ne rikkaruohot kiusaa, kun niihin ei pääse käsiksi! Olisko pienestä pallista apua?
VastaaPoistaHei,sinulle ois blogissani jotain,jotenka käyppäs hakee!
VastaaPoista