Tässä loppuja näkymiä etupihalta, alueesta nro 2.
Kuvat ovat parin, kolmen viimeisen vuoden ajalta.
Peittokurjenpolvet reunustavat penkkiä. Näitä on helppo jakaa,
siksi niitä löytyy useammasta paikasta.
Minette eli Mustialanruusu on harmittavan arka sateille. Harvoin näkee todella kauniisti auenneita kukkia, vaan lähinnä ruskettuneita nuppuja.
Marjakuusen kupeessa kasvaa pioni, joka lienee Laura Dessert
Köynnösruusu Henry Kelsey on loppukesän väripilkku
Kukintavuorossa rohtosuopayrtti, värimintut ja Mantsuriankärhö
Siperian maksaruoho ja joku tummalehtinen/punakukkainen maksaruoho. Mielestäni hyvä värikontrasti näissä.
Tässä näkymää jo seuraavalle alueelle, mutta pysytään vielä tällä puolen. Marjakuuset rehottaa vielä leikkaamattomina.
Suopayrttiä olen yrittänyt kurittaa, mutta aina se vaan nousee.
Pallohortensia Annabelle tuntuu viihtyvän tuossa.
Maurinkiiltomalvan taimia on näköjään istutettu mihin on saatu mahtumaan :)
Kärhöt Jackmannii ja Ville de Lyon kasvavat yhdessä.
Konnayrtti lukeutuu syksyn viimeisiin kukkijoihin.
Salkoruusu on tungettu suopayrtin kupeeseen.
Talolta päin kuvattuna. Loppukesän rehotusta, osa on kukkimisensa kukkinut. Rikkaruohot rehottaa....
Niin kun näette, mun penkeistä nousee vähän vaikka mitä. Vähempi on laajoja, samaa kasvia sisältäviä kokonaisuuksia. Olen kai aina ollut enempi sellainen kasvien keräilijä. Jotain lajia saattaa olla vain se yksi kasvi. Kun on ihastunut johonkin kasviin, olen raaskinut ostaa vain sen yhden kappaleen.
Niitä kasveja joita on ollut helppo jakaa, on jaettu ja levitetty muuallekin.
Kaikkia kasvejahan ei voi, tai en ainakaan ole uskaltanut jakaa menettämisen pelossa. Paljon olen kasvattanut perennoja kyllä siemenistäkin.
🌞Aurinkoista sunnuntaita kaikille!🌞