Perintö

Nyt täytyy todeta kuin Huutokauppakeisari, että koskaan ei tiedä, minkä aarteen sitä eteensä/käsiinsä saa! Kun edesmenneen anopin jäämistöjä käytiin läpi, löytyi tälläinen kasa erilaisia kukkakirjoja. Minähän ne sitten sain periä :)

Helmenä kirjojen joukossa oli tämä. En tiennyt anopilla olleen tällaista aarretta. Kirja on jo yli 20 v. vanha, mutta teksti ja ulkoasu menee täydestä. Hyvät värikuvat teksteineen elävöittävät kirjaa. Tykkään Pentti Alangon tyylistä, hän suosii vanhoja ja perinteisiä asioita ja luonnonmukaisuutta myös.

Otteita kyseisestä kirjasta:

Ehdin jo selata kirjan läpi, lukemiseen täytyy syventyä ajan kanssa. Mitä pitemmälle selasin kirjaa, sitä tietoisemmaksi tulin, kuinka paljon meidän pihalla on noita ns. perinnekasveja! Toki niitä onkin haalittu mm. lapsuuskodin pihalta ja monelta vanhemmalta tuttavalta ja kasvatettu siemenistä itse.

Toinen kirja mikä varmasti tulee luettua ja katsottua tarkaan läpi on tämä:

Olen entistä enemmän alkanut vastustaa erilaisten myrkkyjen käyttöä pihalla. Mäntysuopavesi on vahvin torjunta-aine, mitä olen käyttänyt vuosiin. Uskoisin kirjasta löytyvän ohjeita myös luonnonmukaiseen tuholaisten torjuntaan ja -lannoitukseen.

Pihalla kukkii ja kasvit yrittävät sinnitellä vesisateessa ja tuulessa. Tämä on ilmeisesti klematiskukkainen akileija. Vaikea kuvata alassuin.. Ihana kuitenkin ja siemenestä kasvatettu.

Akileija tämäkin, sain kukkaystävältä alun viime kesänä ja nyt kukkii komeasti. Onko sitten jokin lehtoakileijan muoto? Tosi voimakkaan tummanpuhuva kukka eli se väri, jota ei saa millään oikein kuviin.

Valkoinen patjarikko uhkaa loppua, ainakin on vähentynyt hurjasti. Onneksi löytyi vielä pieniä tuppaita sieltä täältä. Nämä on niin suloisia.

Punainen patjarikko sensijaan  sinnittelee ja kukkii runsaana. Toski sekin kärsi jotenkin viime talvena. Mä en ymmärrä miten joillakin on mahdottomat kasvustot patjarikkoja!

Anopin pihalta aikoinaan tuotu syreenin taimi kukkii taaskin uskollisesti. Tosin katsoin, että joutuuko tehdä sille aika radikaalin nuorennusleikkauksen, kun on paljon kuivaa latvoissa.....Onhan tuo ollutkin a i k a monta vuotta tuossa.

Alppikärhökin aloitti lopulta kukkimisen. Puolivarjoisella seinustalla viihtyy hyvin ja kukkii vuodesta toiseen ahkerasti. Mainio kärhö ja luotettava.  

Lopuksi syötävän suloiset pikkuneilikat. Nyt harmittaa, kun en ostanut enempää noita! Ovat kestäviä, eivät hätkähdä tuulesta ja sateesta ja kukinta kestää ja kestää ja uusia nuppuja tulee koko ajan lisää.

Asiaa ja vähän asian vierestä, siitä on tämä postaus tehty. Kiva kun poikkesit ja mukava kun jaksoit tänne asti! Hauskaa viikon jatkoa, vaikka nythän onkin jo kyllä pikkulauantai. t: Maatuska