24.6.2015

Perintö

Nyt täytyy todeta kuin Huutokauppakeisari, että koskaan ei tiedä, minkä aarteen sitä eteensä/käsiinsä saa! Kun edesmenneen anopin jäämistöjä käytiin läpi, löytyi tälläinen kasa erilaisia kukkakirjoja. Minähän ne sitten sain periä :)
Helmenä kirjojen joukossa oli tämä. En tiennyt anopilla olleen tällaista aarretta. Kirja on jo yli 20 v. vanha, mutta teksti ja ulkoasu menee täydestä. Hyvät värikuvat teksteineen elävöittävät kirjaa. Tykkään Pentti Alangon tyylistä, hän suosii vanhoja ja perinteisiä asioita ja luonnonmukaisuutta myös.
Otteita kyseisestä kirjasta:


Ehdin jo selata kirjan läpi, lukemiseen täytyy syventyä ajan kanssa. Mitä pitemmälle selasin kirjaa, sitä tietoisemmaksi tulin, kuinka paljon meidän pihalla on noita ns. perinnekasveja! Toki niitä onkin haalittu mm. lapsuuskodin pihalta ja monelta vanhemmalta tuttavalta ja kasvatettu siemenistä itse.

Toinen kirja mikä varmasti tulee luettua ja katsottua tarkaan läpi on tämä:
Olen entistä enemmän alkanut vastustaa erilaisten myrkkyjen käyttöä pihalla. Mäntysuopavesi on vahvin torjunta-aine, mitä olen käyttänyt vuosiin. Uskoisin kirjasta löytyvän ohjeita myös luonnonmukaiseen tuholaisten torjuntaan ja -lannoitukseen.

Pihalla kukkii ja kasvit yrittävät sinnitellä vesisateessa ja tuulessa. Tämä on ilmeisesti klematiskukkainen akileija. Vaikea kuvata alassuin.. Ihana kuitenkin ja siemenestä kasvatettu.
Akileija tämäkin, sain kukkaystävältä alun viime kesänä ja nyt kukkii komeasti. Onko sitten jokin lehtoakileijan muoto? Tosi voimakkaan tummanpuhuva kukka eli se väri, jota ei saa millään oikein kuviin.
Valkoinen patjarikko uhkaa loppua, ainakin on vähentynyt hurjasti. Onneksi löytyi vielä pieniä tuppaita sieltä täältä. Nämä on niin suloisia.
Punainen patjarikko sensijaan  sinnittelee ja kukkii runsaana. Toski sekin kärsi jotenkin viime talvena. Mä en ymmärrä miten joillakin on mahdottomat kasvustot patjarikkoja!
Anopin pihalta aikoinaan tuotu syreenin taimi kukkii taaskin uskollisesti. Tosin katsoin, että joutuuko tehdä sille aika radikaalin nuorennusleikkauksen, kun on paljon kuivaa latvoissa.....Onhan tuo ollutkin a i k a monta vuotta tuossa.
Alppikärhökin aloitti lopulta kukkimisen. Puolivarjoisella seinustalla viihtyy hyvin ja kukkii vuodesta toiseen ahkerasti. Mainio kärhö ja luotettava.  
Lopuksi syötävän suloiset pikkuneilikat. Nyt harmittaa, kun en ostanut enempää noita! Ovat kestäviä, eivät hätkähdä tuulesta ja sateesta ja kukinta kestää ja kestää ja uusia nuppuja tulee koko ajan lisää.
Asiaa ja vähän asian vierestä, siitä on tämä postaus tehty. Kiva kun poikkesit ja mukava kun jaksoit tänne asti! Hauskaa viikon jatkoa, vaikka nythän onkin jo kyllä pikkulauantai. t: Maatuska









25 kommenttia:

  1. Saitpa ihania kirjoja! Tosi kauniita akileijoja. Perinnekasveista tykkään minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Akileijat vasta aloittelee, odotan viime kesän siemenkasvatuksia avautuviksi ja uusia värejä....

      Poista
  2. Upea aarre! Minullakin on tuo 'Ukonhattu ja ahkeraliisa'. Se on todella hyvä kirja, mutta en ole muutamaan vuoteen sitä lueskellut. Täytyypä palata sen pariin joku päivä. Puutarhakirjoissa on se hyvä puoli, että ne eivät muutamassa vuosikymmenessäkään vanhene :)

    Upeita akileijoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla. Kirjoja on mukava lueskella, vaikka netistä löytyy hurjasti tietoa. Kirjassa tieto on kompaktissa muodossa ja voi kuljettaa mukanaa, ellei omista läppäriä, tablettia ym.

      Poista
  3. Hienoja aarteita! Noiden kirjojen parissa saa ajan kulumaan ihan huomaamatta =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kunhan tässä tulisi ajankohtaiseksi se päivä, jolloin vain olen ja luen. Näkis vaan.

      Poista
  4. Miten minulla on sellainen tunne, että tuo Ukonhattu ja ahkeraliisa olisi aikanaan saanut jonkun palkinnonkin. No, hällä väliä. Hyvät perintökirjat, eivät lukemalla vanhene.
    Kauniita akileijoja. Tuollaista clematis-mallista en ole koskaan nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että oikein palkittu kirja, no sehän sopii. Olettaisin että tuo sellainen klematiskukkainen, koska sellaisia on olemassa ja nuo kukat on vähän klematisten mallisia.

      Poista
  5. Ihana perintö!
    Olen samalla tavalla siirtynyt luonnonmukaiseen tuholaistorjuntaan, mäntysuopa- ja nokkosvesi toimivat ihan hyvin. Ja mahtuu sinne puutarhaan muutama tuholainenkin mönkimään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki mahtuu mönkijöitä, mutta kukkiin ei tarttis tulla. Harmittaa kun joutuu hävittää kasveja tuholaisten takia. Jouduin nakata kaikki verenpisarat pois, kun en enää jaksanut ruiskia mäntysuopaveden kanssa. Viikkojen taistelun hävisin :(

      Poista
  6. Hienoja kirjoja tietoa pullollaan. Minäkään en saa omaa patjarikkoani kunnolla kukoistamaan. Noita pikkuneilikoita ostin minäkin ja hämmästelin, että kestivät sadettakin hyvin lomamme aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos noita pikkuneilikoita on ensi kesänä, niin ostan kykkä enemmän. Tuollaisia kesäkukkien pitäisi ollakin, kestäviä.

      Poista
  7. Hieno aarre! Tuossa meneekin nää sateiset päivät sulla hyvin lukiessa. Perinneperennoita minäkin joskus keräsin. Voi olla et nyt oon jo unohtanut niitä. Nokkosvedellä lannoittelen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis tosiaan tehdä tuota nokkosvettä sekä lannotteeksi että torjuntaan.

      Poista
  8. Ihanan aarteen olet saanut kirjojen muodossa. Tässä on monta kertaa saanut kasvien osalta huomata, että "vanhassa vara parempi" -sanonta pitää hyvinkin paikkaansa, joten perennekasveista sopii lukea aina. Ihania akileijoja, olen muuten kanssa huomannut, että oikein tummanpunaisista kukista on tosi hankala saada kunnollisia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian jalostetut ja "hienohelmat" eivät välttämättä selviä meidän oloissa. Siksi maatiaiset on hyvä valinta suomalaiseen pihaan.

      Poista
  9. Oi miten ihanat perintö aarteet sait niitä onkin kiva tutkia. Kauniita kukkioita sinulla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, pikku hiljaa ilmestyy lisää kukkivia pihaan.

      Poista
  10. Tuallaanen kirijanivaska on mukava saara. Tuan Luonnonmukainen puutarhanhoito- kirijan oon lahajaksi saanu, joskus viimme vuasituhannella. Mulla patjarikko kukkii ihan punaasena. Oon lisänny kasvualustahan torella palio hiakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Kiitos tiedosta, lisäilen hiekkaa patjarikolle, jospa se innostuis siitä.

      Poista
  11. Hei! Heitin sulle pienen haasteen äsken :)

    VastaaPoista

Mukava kun kävit täällä:) Jätäthän viestiä käynnistäsi, arvostan sitä!
Nice have your here:) Leave comment, please!