31.10.2020

Pyöreän penkin muutokset

Tästä taitaa tulla jättipostaus, mutta koettakaa kestää. Yritän pitää tekstiosuuden lyhyenä, mihin pyrin normaalistikin.

Lähdetään liikkeelle vuodesta 2011. Etupihalla on runsaasti tyhjää tilaa ja liikaa nurmikkoa. Piha näyttää kovin erilaiselta verrattuna tämän päivän näkymiin, ei aitaa ja muutenkin :)

Pyöreä penkki kiinnosti muodollaan ja koska sellaista ei ollut, niin se tehtiin. Suoraan nurmikolle sanomalehtiä ja mullat päälle. Ensimmäisenä istutin päivänliljoja, sitä tavallista keltaista ja pari ostettua.



Myöhemmin mies laittoi reunakivet paikoilleen.

Seuraavana vuonna 2012 ainakin suurinosa kasveista oli hengissä. Edellisenä syksynä laitoin äitiltä saamiani värililjan sipuleita sinne tänne. 
Myöhemmin liljoja poksahteli auki monissa väreissä, pääosin keltaisen ja oranssin eri sävyissä.

Keskellä hehkui perinteinen palavarakkaus obeliskissä.
Näihin aikoihin minulla oli jonkinlainen innostus päivänliljoihin ja ostinkin muutamia erilaisia sortteja.


Vuonna 2013 penkki alkoi olla parhaassa kukoistuksessaan ja kasvejakin oli lisätty. Olin vallan hurmaantunut tähän lämpimien sävyjen penkkiini.






Heinä-elokuussa on jo aika runsasta. Tykkään näistä väreistä :)
Lisää liljoja on auennut




Seuraavan alkukesän kasvu on vehmasta ja kaikki näyttää olevan hengissä.
Piha-aitaa ollaan näköjään rakentamassa :)


Oi, tämä oli lemppari päivänlilja








Sitten koitti jäätalvi 2015-2016 muuttaen kaiken! 

Penkistä kuoli palavarakkaus, kaikki jalostetummat päivänliljat, keltasauramo, värililjoistakin iso osa ja jopa pihakäenkaali. 😢😦😠

Hypätään vuoteen 2018 koska kuvia ei ollut v.-16-17. 

Istutettiin tuohon keskelle rungollinen riipahernepensas. Poistin kaikki loput päivänliljat ja vuorenkilpi sai rellottaa vapaana, tykkään sen keväisestä kukka-asusta.

Oli aika kokeilla ruiskaunokkien ja unikkojen kasvatusta. Sinne vaan suorakylvönä,  unikkojen siemeniä taisi vähän ryöpsähtää liikaa.... pihakäenkaalikin näyttää elpyvän.




Tänä vuonna en "jaksanut" kylvää kesäkukkaa tuohon,  vaan se oli mulloksella ja rikkiksillä keskikesään asti. 
Heinäkuussa keksin, että tuohon muuten istutetaan takapihan kuivuudessa kärvistelevä neilikkaruusu. Niinpä se siirrettiin nuppuineen kaikkineen tuohon, pakko kun kuopan kaivaja ja istuttaja (mies) oli kerranki kotosalla.

Lisäksi löysin paikallisestas myymälästä loistosalviaa ja syyshohdekukkaa.



Aika lailla on ilme muuttunut vuosien varrella. Mua harmittaa vieläkin ne kuolleet kasvit, mutta annetaan nyt näille tilaisuus 💗🌸🌺🌼


Hip hei, jaksoit reippaasti loppuun saakka :) 
Hyvää Pyhäinpäivän jatkoa sinulle ystäväiseni.

20 kommenttia:

  1. Oi miten kaunis penkki ja ihania kukkia! Liljat on niin upeita! Leppoisaa Pyhäinpäivä viikonloppua❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljat oli Ihania tuossa, eipä ole enää 🙁

      Poista
  2. Vaikka kuolleet kasvit harmittaa niin tuo on oikeastaan myös puutarhuroinnin suola. Aina on uusi mahdollisuus istuttaa kasveja hävinneiden tilalle ja lopputuloksesta voi tulla vieläkin upeampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Saa nähdä mitä noista tulee 😊

      Poista
  3. Pyäriän penkin kaikki tyylit, on omalla tavallaan hianoja kokonaasuuksia. Neilikkaruusu ny ainaki tykkää tuasta paikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan neilikkaruusulle mieluista kasvupaikkaa.

      Poista
  4. Pyöreän penkin ilme on muuttunut vuosien varrella paljon. Harmi vain, että isoin muutos tapahtui tappotalven takia. Nuo päivänliljasi olivat niin kauniita. Pihakäenkaali ja oranssit liljat ovat muuten aika upea yhdistelmä (2013 kuvassa). Jos pitäisin oranssista, kopioisin varmaan tuon väriyhdistelmän. Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, monenlaisia yhdistelmiä on näköjään kokeiltu 😄

      Poista
  5. Upeita liljoja! Olen samaa mieltä Minnan kanssa noista tumman ja oranssin sävyistä. Kyllä meilläkin meni paljon perennoja silloin tappotalvena. Minulta on hävinneet melkein kaikki liljat, leimukukat, ritarinkannukset, väriminttu ja neilikkaruusu. Saahan niitä uusia, mutta tympäseehän se...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se niin paha talvi ettei moista toivo enää ikinä toista.

      Poista
  6. On sääli menettää kasveja esim. talven johdosta, harmittamaan se. Kiva oli kuitenkin nähdä alueen ja pyöreän penkin muutoksia vuosien kuluessa. Toivotaan onnea tämän hetken kasveille!

    VastaaPoista
  7. Samainen tappotalvi vei minultakin paljon kasveja, jopa syysleimuja, osa niistä onenksi toipui. Riippahernepensas on kaunis, sellaisesta saan vain haaveilla kun mies ei riippapuista tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon se sai tuhoa aikaan. Riippahernepuu on aika kiva, vaikka en minäkään ole aiemmin tykänny. Tuo paikka vaan vaati jotain tuon tyyppistä.

      Poista
  8. Hyviä sävyjä näytät taas löytäneen penkkiin. Tosi hieno siitä taas tulee kun kasvit pääsevät vauhtiin, nytkin kukki jo kivasti. Minä tässä syksyllä istutin ekan neilikkaruusuni, ihania ovat.

    VastaaPoista
  9. Tosi kaunis penkki ja oli mielenkiintoista nähdä sen muutokset vuosien kuluessa. Harmi tosiaan, että tappotalvi teki siinä tuhojaan. Meilläkin meni silloin paljon kasveja. Toivottavasti nykyiset ovat nyt pitkäikäisiä! Mukavaa viikonloppua! P.s. Blogissani odottaa sinua sinivalkoinen haaste.:)

    VastaaPoista
  10. Oli se surkia talvi🙁
    Saa nyt nähdä miten näiden kanssa käy, tuota punertavaa salviaa on aika hankala saada menemään talven yli.
    Kiitos, käyn kurkkaan.

    VastaaPoista

Mukava kun kävit täällä:) Jätäthän viestiä käynnistäsi, arvostan sitä!
Nice have your here:) Leave comment, please!