8.3.2023

Kaaripenkin tarina 1/2

Jokohan se olisi aika käydä läpi/ esitellä/ tarkastella pihani eri istutusalueet ja kukkapenkit. Onhan tässä menossa jo 13. bloggausvuosi, että korkea aika, eikö totta ;)

Eletään 2015 kesän loppua, kaaripenkki valmistui monien muiden projektien jälkeen vasta elokuussa. Tässäkin penkissä on käytetty sanomalehtitekniikkaa. Alunperin kohdassa oli kivikkorakennelma, mutta se purettiin pois jo edellisenä vuonna.


Mieheni valitsi tähän puutarhalta kauniit punaiset Robusta ruusut. Keskelle penkkiä ostin Laura  Ashleyn obeliskin (-50%) ja sen sisälle kasvamaan viinikärhö Vitisellan.

Heti kuin hän vahtisi mamman uutta penkkiä :)

Penkkiin laitoin myös pari alepionia, vaikka tiesin ettei penkki ollut pionille tarpeeksi syvämultainen. Vasempaan reunaan olen istuttanut kurjenpolven, joka kukki muutaman vuoden kauniisti ja levisi laajaksi pensaaksi. Penkin reunaan siemenistä kasvatettuja belliksiä, en muista ehtikö ne kukkia, mutta sen tiedän että tuleva "the jäätalvi" vei ne, samoin ruusut :(

Keväällä 2016  karu totuus paljastui meillä, niin kuin monessa muussakin puutarhassa: syksyn sateet jäätyivät vedeksi, joka kesti koko talven. Tuli paljon  talvituhoja pitkin pihaa.


Kärhö selviytyi, samoin kurjenpolvi. Yksi pionin lehti vääntäytyi pintaan, ja taisin kokeilla siirtää sen muualle huonolla menestyksellä. En muista mitä olin suunnitellut kaaripenkkiin, yleensä minulla penkit ja istutusalueet muotoutuvat ajan saatossa ja näkee mitkä viihtyy ja näyttää kivalle.


Uusi ruusu tähän piti saada ja sellaiseksi valikoin tällä kertaa "Iitin Tiltun" ja se on viihtynyt tuossa. Se jää alla olevassa kuvassa obeliskin vasemmalla puolelle kesäkukkien taakse. Pääosin kesäkukilla mentiin tämä vuosi ja tuumailtiin ja tuskailtiin menetyksiä.


Kurjenpolvi on joko "Orion tai Rozella"



Vuonna 2017 olin taas näköjään kasvatellut vähän kaikennäköistä kesäkukkaa. Niillä oli hyvä täyttää aurinkoinen kaaripenkki sen odotellessa emännän päätöstä mitä penkistä lopulta mahtakaan tulla ja mitä siinä kasvaa.


On tultu useammankin kerran kysymään mitä nuo korkeat kukat on, jos satun olemaan pihalla, kun joku menee ohitse. Olen aina liputtanut Maurinkiiltomalvan puolesta, siitä saa näyttävän kesäkukan istutuksiin. Moni on luullut salkoruusuksi.
 

Taustalla siis Maurinkiiltomalvat, keskellä viinikärhö ja edessä erilaisia samettikukkia. Oikeassa reunassa leijonankitoja eri väreissä. Vasemmassa reunassa mustan obeliskin sisällä suojassa kasvaa ritarinkannuksen taimi, josta pitäisi tulla vaaleanpunainen.


Hypätään vuoteen 2019 ja  silloin penkki on saanut uusia kasveja, myös monivuotisia.


Toden totta, siemenkasvatuksesta tuli tämä upea ritarinkannus, jota kuljin ihastelemassa varmaan useita kertoja päivässä. Ritarinkannukset ovat herkkiä saamaan vettä syksyllä putkilomaisen vartensa sisään ja sitä kautta juuristoon, joka aiheuttaa talvikuolemia. Tämä taisi kukoistaa kaksi tai kolme kesää.


Kärhön eteen istutin punaisen tähtiputken, saattaa olla Ruby jotain..



Tähtiputken oikealle puolelle siirsin muualta pihasta jaloakileijan, joka on viihtynyt tuossa nyt  jo vuosia. Tekee suuria upeita kukkia pitkillä kannuksilla. Kukkii jo kesäkuussa, mikä sekin on kiva.
Uloimmissa lehdissä on häivähdys vaaleanpunertavaa. Tämäkin on oma siemenkasvatus.

Kärhö kasvaa vuosi vuodelta komeammaksi ja pitemmäksi. Joudun leikata pituuskasvua ainakin metrin joka vuosi ja silti se kukkii. Tuo riittäisi helposti täyttämään kaariportin puolelta toiselle, arvioisin ettei neljä-viisi metriä riitä pituuskasvuksi. Tälle pitäisi olla korkea salko tai sitten voisi ohjata ainakin osan kasvua aidan päälle. Sitä se tekee välillä itsekseenkin tai kun obeliski kaatuu sen painosta aitaa vasten.



Valkoinen myskimalva kasvaa penkissä nykyisin jo kolmena eri puskana. Sen kanssa saa olla tarkkana ettei valtaa koko penkkiä. Siemenet kypsyvät tosi nopeasti ja niitä riittää.

Jätetään penkki hetkeksi uinumaan lumen alle talviuntaan ja jatketaan myöhemmin. 

Olen monesti aloittanut tekemään pihasta jonkinlaista pohjapiirrosta, mutta miten se onkin niin vaikeaa. Mittasuhteet ei ikinä täsmää, enkä jaksa viivoittimen kanssa kanssa rueta mittamaan, mutta liekö sen niin väliä. Pääasia että tietäisi missä päin pihaa mikäkin on ja miten sijoittuu esim. rakennuksiin nähden. 

Huomaan monta kertaa toisten blogeja lukiessani miettiväni missä tämä alue on tai millä vyöhykkeellä tämä piha sijaitsikaan. Kaikki ei voi jäädä millään mieleen. Olis mahtava kun kaikilla näkyisi heti blogin avatessa tieto vyöhykkeestä ja oi joi, pohjapiirros puutarhasta. Olispa luksusta!
Ehkä rupean väsäämään pohjapiirrosta, kuka tietää.

Hei, 🌞paistaa!



22 kommenttia:

  1. Tappotalvi taisi jäädä monille meistä muistiin runsaiden kasvimenetysten vuoksi. Viime talvikin oli vaikea täällä etelässä, mutta menetyksiä ei kuitenkaan tullut tappotalveen verrattuna yhtä paljon.
    Kaaripenkkisi aivan uhkuu kaunista ja monipuolista kukintaa. Hyvä, että mainitsit maurinmalvan. Monena kesänä olen sitä kasvattanut, mutta sitten se unohtui. Siemeniä on edelleen, joten voinkin kokeilla niiden itävyyttä.
    Piirtäminen ei kuulu osaamisalueisiini. Monta kertaa olen miettinyt pohjapiirrosta pihasta ja puutarhasta, mutta edelleen on tekemättä. Kasvuvyöhyke näkyy muistaakseni oikeassa sivupalkissa. Se olisi kiva tieto monen blogin kohdalla.
    Hyvää Naistenpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Mukava nähdä kukkapenkin vaiheita. Maurinkiiltomalva on tosi nätti, ainoa harmi vain, että se pitäisi joka vuosi kylvää uudestaan. En oikein jaksa semmoista ;-D
    Pohjapiirros olisi tosiaan kiva. Eikä sillä väliä, onko se mittakaavassa, mutta auttaisi vähän hahmotusta. Pitääpä pistää mietintämyssyyn. Joskus olen blogijuttuun laittanut netin satelliittikuvaan päälle joitakin selityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maurinmalva on kyllä upea, mutta sen kasvattamisen vaivan joutuu nähdä vuosittain. Pohjapiirroksen teko hautuu takaraivossa, milloin lie putkahtaa ulos :)
      Satelliittikuvan hyödyntäminen on ihan ok. Pienellä paikkakunnalla on se kuva kyllä niin ja näin, että tunnistaa edes omaksi paikaksi eli ei voi hyödyntää.

      Poista
  3. Kaunis kaaripenkki ja kaunista kukintaa joka vuodelta. Ja nuo ritarinkannukset..... miten upeasti ne kukkivatkaan. Tähtiputken väri on myös hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä harmitti kun ritarinkannukset hävisivät, tiesin kyllä etteivät välttämättä ole kovin monivuotisia. Istutin uudet taimet, mutta niistä tulikin sinisiä.

      Poista
  4. Kauniilta näyttää kaaripenkkisi, vaikka ulkoasu muuttui SEN talven jälkeen. Upea tuo pinkki ritarinkannus. Kärhö kukkii komeasti ja ilmiselvästi viihtyy kukkapenkissäsi. Ymmärrän hyvin, että sen aisoissa pitäminen voi olla vähän haasteellista.
    Haa, mutta minultapa löytyy blogista sekä pihakartta että vyöhyke! Tosin juuri tajusin, että kovin moni ei varmaan huomaa käydä karttaa sieltä kasviluettelot-välilehdeltä kurkkimassa. Ehkä pitääkin nimetä välilehti uudelleen. Enpä ole tullut sitäkään aiemmin ajatelleeksi :D
    Täälläkin paistoi tänään aurinko. Oli kyllä pakkastakin, varsinkin aamulla, jolloin oli peräti -25 astetta. Nyt onneksi enää -10. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :) Kärhö on viihtynyt tosiaan tuossa hyvin. Täytyy tunnustaa etten ole huomannut edes etsiä pihakarttaasi, mutta nytpä käyn katsomassa tämän jälkeen. Ehkä kannattaisi tehdä sille ihan oma välilehti tai vähintään nimetä uudelleen entinen. Sinne myös hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  5. Sookki ollu ahkera kesäkukkien kasvattaja ja saanu niistä komeeta. Siis niin ihanan färine ritarinkannus. Korian färine koko penkki. Mäki oon monta kertaa aatellu piirtää puutarhakartan, mutta son aina jääny. Niin paistoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kasvatellut paljon kesäkukkia vuosien varrella, mutta nyt taidan vähentää reilusti kasvattamista. Kirpas kyllä kun ritarinkannus hävis, se oli tosi kaunis.
      Jospa saisit intoo sinäkin tehdä pihakartan, koetetaan innostua molemmat :)

      Poista
  6. Kiva postaus tämän penkin vaiheista . Minulla on ollut monta vuotta tuo samankaltainen punertava ritarinkannus mutta edellisellä talvella minä menetin ne myös niitä oli kaksi kappaletta . Muut kasvavat edelleen olleet jo vuosia . En tiedä mikä ne tappoi . Yritän hankkia niitä uudelleen ja pitää yrittää olla tarkkana syksyllä niiden onttojen putkien kanssa . Laittaa vaikka hiekkaa päälle tai jotain . Minulla on vaaleanpunainen jalomalva ja se ei leviä juuri ollenkaan siemenistä . Saa nähdä miten perennat on yleensä selvinnyt talvesta kun sen aika tulee . Tuo pohjapiirros olisi kyllä kova juttu mutta minäkään en varmaan saa sitä aikaiseksi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit Nila :) Se on harmi menettää mieluisia kasveja, varsinkin on itse siemenistä kasvattanut. Mä luulen ettei täällä nyt ole ollut kova talvi, ihan normaali, mutta keväällähän sen vasta näkee. Mä olen reipastunut: aloin jo piirtää pohjapiirrosta, mutta se ei takaa valmista lopputulosta :)

      Poista
  7. Aivan ihana penkki siitä tuli! Kauniita ja mielenkiintoisia kasveja, ja kukkien värit näyttävät ihanilta yhdessä. Kuutoskuvan ruusu on upea.
    Minulla taisi olla alussa vyöhyketieto sivupalkissa sekä myös karttalinkki sivustolle, jossa oli suomalaisia puutarhablogeja vyöhykkeittäin. Karoliinan (?) sivustoa ei taida enää olla.
    Kauniisti piirretty pohjapiirros blogissa olisi tosiaan hyvä idea. Minulla on paljonkin jostain ilmakuvasta tai satelliittikuvasta piirrettyjä eri kokoisia pohjapiirroksia, mutta niiden päivittäminen on unohtunut moneksi vuodeksi ja nyt laiskottaa liikaa yrittää saada ne ajan tasalle. :)
    Sinulla taitaa muuten olla sivupalkissa taas uusia, kivoja kuvia esim. käsitöistä!
    Ihanaa aurinkoista päivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara :) Mulla oli tai on edelleen Karoliinan blogissa samoin, mutta liekö se enää hengissä. Sinulla on sentään olemassa pohjapiirroksia. Minä tein joistakin yksittäisistä istutusalueista suunnitelmapiirroksia, mutta en muista onko ne enää olemassa.
      Juu, jotain käsityöjuttuja laitoin kuviin. Hyvää sunnuntain jatkoa ja tulevaa viikkoa!

      Poista
  8. Mukava lukea kaaripenkin tarina, paitsi tietenkin tuo kauhutalven osuus.
    Kärhö on upea ilmestys, samoin tuo ruusu!
    Pohjapiirros olisi kyllä ihana, mitenkähän sellaisen saisi aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni :) Näitä on kiva itsekin katsoa ja muistella mistä kaikki alkoi. Kärhö on kyllä ylittänyt itsensä. Minä reipastuin ja aloitin piirtämään, saa nähdä milloin olis valmis :)

      Poista
  9. Tosi kiinnostavaa oli lukea tämä Kaaripenkin esittely. Ihana penkin vartija paikallaan ja uljaana!!
    Maurinkiiltomalva on tosiaankin kaunis, olen joskus kasvattanut jotain yksivuotisia malvoja, mutta tuo on hieno. Samoin sait aivan ihanan sävyn ritarikannukseen. Viinikärhösi on viihtynyt mahtavan hyvin ja näyttää oikein kauniilta. Kasvun ohjailemiseen voi tosiaan olla pikkuinen haaste.
    Harmillista ovat tuollaiset tappotalvet, mutta toivotaan, ettei sellaiset uusi.
    Mittakaavaan tehty pohjapiirros pihapiiristä olisi ihan luksusta, mutta todellakin hankala toteuttaa. Olen joskus hieman koittanut, eikä siitä tullut yhtään mitään. Toivon, että tulevana kesänä saan dronella otetuista ilmakuvista (lasten joululahja) helpotusta tähän asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi :) Kärhön kanssa saa taiteilla joka vuosi, mutta olkoon, parempi niin että kasvaa, kuin kuolisi. Minusta tuntuu kulunut talvi olleen aika normaali täällä päin, joten toivossa eletään ettei tappioita tule tälle vuodelle.
      Oi mahtavaa, sinulla on drone! Minäkin salaa haaveilin siitä, mutta taitaa jäädä. Huonoa ei viitsi laittaa ja kunnollinen maksaa liikaa. Nyt me saadaan varmasti nähdä koko sinun upea puutarha myös ilmasta käsin kuvattuna :)

      Poista
  10. No penkistä tuli upea! Kärhö tuntuu viihtyvän hyvin. Hyvä tietää tuo ritarinkannusten herkkyys, olen kasvattanut niitä vasta yhden kesän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :) Hyvin viihtyy kärhö, vähän liiankin hyvin. En tiedä onko nämä jalostetut ritarinkannukset vielä herkempiä kuolemaan, jotkut voivat olla luonnostaankin lyhytikäisiä. Minulla on tuolla takapihan pöheikössä pari vanhaa sinistä ritarinkannusta, joista en huolehdi juuri lainkaan. Sieltä ne nousevat joka kevät ja kukkivat. Ehkä kannattaisi jättää kukkavarret törröttämään talveksi paikoilleen tai yrittää muuten suojata, ettei vesi pääse.

      Poista
  11. Hienoja ideoita sain; obeliski, Maurin malva yms. Tyylikkäästi esittelet kaunista puutarhaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin haikeana myös akileijakuvasi; juuri tuollaiset itse siemenestä kasvatetut erilaiset risteymät ovat akileijakasvatuksen suola. Itse en onnistunut saamaan tuollaista keltaista punertavalla häivähdyksellä, hieno!

      Poista

Mukava kun kävit täällä:) Jätäthän viestiä käynnistäsi, arvostan sitä!
Nice have your here:) Leave comment, please!