Todellisuutta huonoselkäisen puutarhassa:
näitähän ei yleensä näytetä kuvissa;)
Juolaheinät ovat ottaneet vallan ja niille ei saa keinoa
kuin käsin nyhtämällä tuolta muun kasvillisuuden seasta.
Ei onnistu minulta!
Muutama kesä on mennyt huonolla hoidolla ja se alkaa näkyä.
Tämä on ihan toivotonta ja itku meinaa oikeasti tulla. Haluan kuitenkin siistiä ja toisekseen, ellei näille tehdä nyt jotain, kohta on myöhäistä.
Saa ajaa leikkurilla vaan päältä :(
Toinen murhe on monien perenojen häviäminen talven aikana, kuten tämän kevätkaihonkukan.
Tässä kohden oli vuosi sitten tuuhea puska kukkineen, vaan eipä ole enää.
Mihin on joutunut ajuruoho ja taustalla häämöttävä hopeahärkki?
On tämä puutarhurointi välillä työlästä!
Oma avuttomuus kiukuttaa niin, ettei mitään rajaa.
Voi miten mielelläni olisin juolasia kiskomassa.
Oikeasti!
Toivotaan että selkäsi paranee,eihän kaiken tarvi olla tiptop.mukavaa viikonloppua ♥
VastaaPoistaValitettavasti on kyseessä loppuiän vaiva, joten siltä osin ei helpota.
PoistaKiitos kuitenkin kannustuksesta, Ritva ja samoin hyvää viikonloppua.
Tiedän tunteen, pakko on ummistaa silmät ja kääntää pää toisaalle, kun rönsyleinikki ja vuohenputki hiipivät hiljalleen kukkapenkkeihin ja selkä ei taivu kintkentään.
VastaaPoistaOon, kokeillu kontata, istua , käyhän se työ niinkin, mutta kuka nostaisi sitten ylös.
jaksamisia siulle:)
Kiitos Kosotäti kannustuksesta. Minulle lohduttavaa kuulla, ettei kaikilla muillakaan ole niin helppoa tämä pihanhoito, niin rakasta kuin se oliskin.
PoistaVoimahali sinne sinulle<3 Vilipiha on ainakin minusta kauniimpi kuin täysin sliipattu ja rikaton! Minulla kukkii kesällä iso rinne valkoisenaan vuohenjuurta ja näky on kaunis! Keskity isompiin istutuksiin, kauniita kukkapuita ja pensaita eikä vaikeasti kitkettäviä pikkuperennoita!
VastaaPoistaKiitos Minna ideoinnista. Olen itsekin miettinyt juuri noin, lisää pensaita ja puita ja pikkuhiljaa vähentää perennapenkkejä. Ei kuitenkaan tapahdu hetkessä...
PoistaTäysin rikattomaan tilanteeseen en usko kenelläkään olevan mahdollisuuksia, eikä muutama rikka siellä täällä mitään meinaakaan. Pelko siitä että rikkikset ottaa meillä täysin vallan, on tulevaisuudessa todellinen.
No heps, meidän pihalla kävi naapuri katsastelemassa mitä sitä oikein on kottikärryjen kanssa roudattu ja kuoppia jykerretty. Siihen veilä täysin kitkemättömän penkin viereen sitten parkkeerasi arvuuttelemaan, että mikähän kukka se tuosta tulee. Taisi olla juuri tuo juolavehnä tai muu satoisa lajike. Olipa siinä se yksi pieni nokkosen alkukin, joka oli jäänyt odottamaan hanskojen hakua. Papparaisen oli ihan pakko se saada siitä paljain käsin nyhtää. Laitanko naapurimme teille viikonloppua viettämään?
PoistaTervetuloa tänne vaan, aina on tilaa yhdelle kitkijälle ;)
PoistaTsemppiä. Etkö saa ketään muuta kitkemään niitä? Mulla on selkärankareuma ja välillä se pistää elämän pihahommien jälkeen vähän hankalaksi. Olen saanut apua mieheltä, äidiltäni ja lapsiltani, kun on ollut tarvis.
VastaaPoistaSinullakin selkävaivoja, niitä näyttää sittenkin olevan muillakin, ei pelkästään minulla. Välillä meinaa usko mennä, kun on niin hankalaa noiden pihajuttujen kanssa.
VastaaPoistaToki saan apua mieheltäni ja joskus tyttäreltä, mutta se on niin hankalaa olla koko ajan kinuamassa kaveriksi, kun miehellä olin omiakin harrastuksia, töistä puhumattakaan.
Hän on kyllä kiitettävästi auttanut pihatöissä, kaikki uusi on hänen käsistään, mikäli on tarvinnut kaivamista, kantamista j nostamista. Teki viime kesänä terassinkin ja uusia kukkapenkkejä :)