Paavalinkukat, Santpauliat - African Violet

Olen tehnyt joskus aikaisemminkin postauksen santpaulioista, mutta nyt on uusia lajeja kasvamassa. En muista milloin sain lahjaksi ensimmäisen nimellisen santpaulian. Mitä enemmän olen näihin tutustunut, sitä enemmän olen ihastunut, suorastaan mykistynyt kukkien laajaa kirjosta ja kauneudesta.

Ennen vanhaan ei näillä kai ollut mitään nimiä, oli vaan sinistä, valkoista ja vaaleanpunaista. Nykyisin puhutaan nimettömistä 'markettisantuista'. 

Jos lajiketta ei tiedetä, käytetään nimitystä NOID. Lyhenne tulee englanninkielen sanoista: No identified (ei tunnistettu). Tämänkin tiedon opin vasta liityttyäni santpaulia ryhmään. Siellä on mukana todellisia asiantuntijoita / pitkän linjan kasvattajia, jotka neuvovat.

Olen saanut ryhmän jäseniltä ostaa lehtiä juurrutusta varten tai valmiita pikkutaimia.

 Ensimmäisenä esittelyssä: 

AE-Amur Elite 

(tästä olen nähnyt käytettävän nimityksiä Amur Elite tai Amour Elite, 
mutta AE-Amur Elite on saamani tiedon mukaan oikea nimi)

Lehdestä kasvatin, kukki keväällä ensimmäisen kerran ja ihastuin heti!

Erikoisinta tässä on se, että samassa kasvissa on yhtäaikaa useamman esi värisiä kukkia. Vaihdellen sinililasta hempeän vaaleanpunaisen kautta lähes valkoiseen. Aivan ihastuttava tämä AE-Amur Elite 💗

Kun nämä on kasvatettu yhdestä ainoasta lehdestä, niin perimä täytyy olla lajikkeessa itsessään. Yhdestä lehdestä voi saada suunnilleen 4-7 uutta kasvia.

Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Puutarhakesä 2022

Minna Hiidenkiven puutarhasta laittoi taas liikkeelle vuotuisen haastepostauksen. Kiitokset Minnalle 💚 

Vastauspohjan löydät täältä ja voit muokata pohjaa sopivaksi huomioiden ainakin vuosiluvut.

Nappasin haasteen itselleni kenenkään haastamatta (tietääkseni), vaikka tuntuu ettei ole juuri mitään sanottavaa. Laihaksi jää anti.

Vuoden 2022 KESÄ on paketissa:

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvatin hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

-pikkuisen soveltaen....olen kyllä joskus kokeillut huonolla menestyksellä porkkanoiden kasvatusta maassa (n. 30v. sitten) mutta tänä vuonna kokeilin kasvattaa niitä korotetussa lavassa harson alla ja onnistuin mielestäni kohtalaisesti. Ei yhtään tuholaisen turmelemaa! Ensi vuonna tuplasti kasvamaan :)

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

-oikeastaan ainoa suunnitelma oli Terijoen salavan kaato ja se suunnitelma piti.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

-muutamia uusia kasvatin siemenistä, pääasiassa kesäkukkia.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

-tietääkseni en menettänyt mitään tai sitten muisti pätkii ja kunnolla...

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

-kokopäiväisen apulaisen ;)

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

-jää nähtäväksi...

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa tänä vuonna?

-taisi olla pelkkää ylläpitoa koko kesä, tämä kesä oli muutenkin jotenkin sellainen välivaiheen kesä! 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

-sellainen kasaan taittuva "putkiroskis" kevyt liikutella ja kerätä kuihtuneita kukkia ja lehtiä ym.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

-ne perinteiset syksyiset ruukkukrysanteemit; kukinta ohi hetkessä ja loput märkäni...milloin opin ettei ne sovi mulle?

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

-orvokit, ostin huhtikuulla ja kukkivat koko kesän :)

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

-ehkä keijunmekko, alkoi kukkia myöhään eikä ehtinyt tehdä kunnollisia siemenpallukoita

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

-budjettia ei ole, mutta multaan meni eniten rahaa

13. Mitä opit?

-että puutarha pärjää vähemmälläkin, toki rikkiksiä on pakko taltuttaa, muuten tulee elävä hätä!

14. Odotatko tulevaa kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

-enenevät terveysongelmat huolestuttaa, joten en odota enää kesiä samalla lailla kuten ennen(:

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Haastan mukaan:

Saran Villa Emilia blogista 

Teijan Salainen puutarha blogista

Kuukausi aattoon + jouluinen blogi

Tänään on tasan kuukausi jouluaattoon ja teki mieli päivittää blogin ulkoasua jouluisemmaksi. 

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen tehnyt muutoksia ja sen huomasi. En löytänyt enää kaikkia säätömahdollisuuksia esim. blogikuvauksen tekstin kokoa en saanut säädettyä ym. 

Myös kaikki sivussa olevat pikkukuvat on uusittu pitkästä aikaa. Kuka keksi laittaa noin monta... 

Sinnitellään marraskuu loppuun!

Jouluvalot - syttyykö teillä?

Vuoden pimein ajanjakso lähestyy ja moni mielisi laittaa jo valoja ulos ja miksei sisällekin. Sähkön hinta ja sähkön loppumisen uhkakuva tai ainakin sähkökatkojen mahdollisuus laittavat miettimään, saako sähköä tuhlata jouluvaloihin?  

Viime päivinä on käyty paljon keskustelua jouluvaloista ja onko niitä järkevää sytyttää. Keskusteluja on näkynyt puolesta ja vastaan. Jotkut eivät laita ollenkaan  ja jotkut tavalliseen tapaan.

Pakosta olen itsekin miettinyt asiaa. Näillä näkymin laitan  joitakin jouluvaloja ulos. Ja tietenkin joulukuuseen ja ehkä joku kynttelikkö. Jotenkin tuntuu ettei joulutunnelmaa synny täysin ilman jouluvaloja. Ja on niin lohduttoman pimeääkin.

Seuraavilla konsteilla uskoisin sähkönkulutuksen ja kustannusten pysyvän kohtuullisina:

* Kaikissa ulos tulevissa valosarjoissa ja kuusessa on led-lamput, jotka vievät huomattavasti vähemmän sähköä, kuin vanhat valot. ( voit katsoa kulutusta / vertailua  täältä )

* Käytämme kaikissa valoissa ajastinta, jolloin valot eivät pala turhaan yöllä tai päivän valoisina tunteina.

* Laitamme määrällisesti vähemmän valoja kuin ennen  

* Aloitamme käytön vasta lähempänä joulua ja lopetamme normaalia aiemmin. 

Millä miettein teillä mennään?

Kuusi kuvaa kesästä

Kiitos Navettapiika kun haastoit minut ihanaan kesähaasteeseen:) Tässäpä minun valintani kesän 2022 kuviksi lyhyiden kommenttien kera :)

Minulle oikean kesän tuntua tuo särkynytsydän

Ihanien akileijojen kukintaa odotan joka vuosi yhtä innolla

Pionit, nuo kesän itseoikeutetut airuet.

Huikeat samettiruusut "Strawberry Bonde" ilahduttivat runsaalla 

ja väriä vaihtavalla kukinnallaan koko kesän. Upeita!

 "William Guinness" akileijan ensikukinta 

Todella monien vuosien jälkeen kokeilin kasvattaa porkkanoita. Hyvin onnistuivat laatikkoviljelmänä. Ihanan värikkäät mix porkkanat maistuivat todella hyviltä. Ensi vuonna ehdottomasti enemmän.

Sinä, joka et vielä ole saanut haastetta, jonka laittoi alulle 

Tuplasti terapiaa blogin Pirjo , nappaa tästä haaste itsellesi :)

Mukavaa marraskuun jatkoa kaikille!

Syreeniongelma, muistatteko?

Tein useampi vuosi sitten postauksen syreniin liittyvistä ongelmista. Siitä oli poistettu vanhimpia oksia ja nyt se näytti rumalle. Vesiversoja puski joka paikasta. Katso täältä lähtötilanne  "Mitähän tällekin tekis? " 

Terijoen salavan kaatamisen yhteydessä ongelma ratkesi lopullisesti.

Koska salavan iso oksa oli kaadettava teknisistä syistä suoraan syreenin päälle, se taipui jonkun verran. Päätimme että nyt se sitten lähtee samalla. Yhtään ei kirpaissut, kumma kyllä.

Olin oikeastaan vain ihan tyytyväinen kun pääsin eroon epämääräisestä kanto/syreeni viritelmästä. Oli se niin ruma.

Mies päätti että hän kaivaa juuret ylös itse rautakangen ja lapion avulla. Olin kyllä vähän huolissani, ettei nyt revi tyrää itselleen, mutta aika kevyesti se kuulemma irtosi ja hän irrotteli sitä parina, kolmena päivänä, eikä repinyt kerralla. 

 Moottorisahassa oli jo valmiiksi tylsä ketju, sillä hän sahasi kannon ja juuret niin pieniksi kuin mahdollista ja kirveellä ja kangella loput. 

Jäljelle jäi vain tasainen, multainen kohta nurmikolle. 

Kiitos yli 30 v. kukoistuksesta pihallamme 💗

Kuvat vuodelta 2015

🍁 Värikäs syksy, Colourful autum 🍂

 🍁 Nyt taitaa maailman kirjat kääntyä päälaelleen, kun minäkin olen ollut näin innostunut syksystä! Yleensä inhoan koko vuodenaikaa eikä pihalla huvittaisi tehdä enää mitään. 

Nyt on saatu oikeastaan kaikki syystyöt pihalla tehtyä, mies vielä leikkaa nurmikon ja siinäpä se taitaa olla.

Olen napsinut kuvia pihapiiristä ja nauttinut :)

Vaahtera aloitti ruskan aika myöhään

Sumuisen aamupäivän tuotoksia

Syysistutukset etukuistilla

Ostin muutaman callunan ja käytin vuorenkilven lehtiä lisäksi istutuksissa.

Mukavaa lokakuun jatkoa puutarhaystävät :)

Terijoensalava lähtee osa 2

Ison puun kaataminen keskeltä pihaa ei ollut ihan helppo nakki ja ei olisi onnistunut omin avuin, ellei mieheni olisi aiemmin toiminut ammattimetsurina. 

Esim. miten saadaan estettyä, ettei koirien takia tehty väliaikainen aita hajoa ison oksan alle. Ei hajonnut!

Tai ettei yksikään narsissin nuppu taittunut ja pionikin pysyi ehjänä tuolla alla.

Koirat kävi kiinnostuneina tutkimassa, mitä ihmettä pihalla oli tapahtunut!

Polttopuuvärkkiä kertyi semmoset pari kuutiota. Tehokasta lämmönlähdettähän tämä ei tosin ole ja sisäosista näkee että lahoaminen on jo hyvässä vauhdissa. Siksikin oli hyvä kaataa.

Runko oli jakautunut kaksihaaraiseksi ja on melkoisen iso kokonaisuus. Sitä ei noin vain hajotettaisi.

Onneksi tähän löytyi apu! Kantojyrsin siis töihin.

Ihan kädenkäänteessä ei kannonpoisto sujunut, meni siinä kaikkineen parisen tuntia. Olisi tietysti nopeutunut, jos kanto olisi ollut matalampi.

Kyllä se käy, kun on pelit ja vehkeet!

Lopulta oli jäljellä vain kasa lastua, monttu ja kanto oli tiessään!

Viimeisenä käytiin isojen pintajuurien kimppuun ja jyrsin katkoi nekin.

Nyt vaan ihmetellään oliko tässä joskus iso puu?

Täytyy ihmetellä miten äkkiä silmä tottui ison puun puuttumiseen ja tuli avaraa ja valoisaa. Nyt syksyllä nautitaan tuon alueen lehdettömyydestä, siitä tuli aina valtavat määrät haravoitavaa! Eipä tule enää :)

Tilalle ei istutettu eikä istuteta mitään.